lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kuka kertoo sinun tarinaasi?

Tämä aihe on tullut eteeni nyt niin monesta eri suunnasta, että minun oli pakko itsekin tuoda jo omat ajatukseni asiasta esiin. Adonain sivuilla oli jo aikoja sitten kirjoitus "Ystäväni tarinankertoja" ja Lenitan sivuilla taas silmiini osui Katie Byronin lause " Kuka olen ilman tarinaani?". Erilaisisssa kanavoinneissa on ollut vahvasti aiheena esiin myös tämä sama "Meitä viedään nyt vahvasti kohti omaa aitoa itseämme". Ja koska olen saanut itse nyt vahvasti kehoituksia keskittyä kurkkuchakran ja juurichakran tasapainottamiseen (kummatkin käsittelevät tätä aihetta), niin en voinut enää olla kirjoittamatta aiheesta Ü

Kuka minä olen?
Voisimpa veikata, että melkein jokainen yksilö maanpäällä on joskus kysynyt tätä kysymystä itseltään; "Kuka minä olen?". Eikä tämä ole kovinkaan helppo kysymys alkuunsakkaan. Kuka, minä olen, mitä minä tunnen itseäni kohtaan, millaisia uskomuksia minulla on itsestäni ja mitä odotan itseltäni? Se ei mielestäni ole ollenkaan vähäpätöistä olla kykenemättä vastaamaan näihin kysymyksiin, onhan kysymykset kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että emme aina edes ymmärrä kaikkien tunteidemme yhteyksiä esimerkiksi menneisiin kokemuksiimme. Jotta en rönsyilisi aiheesta likaa muille poluille niin kerron oivallukseni omien epätasapainojeni kautta.

Ihmisellä kerrotaan erilaisten uskomusten kautta olevan erinäinen määrä chakroja kehossaan. Näitä kutsutaan myös niin elimistömme kuin henkemmekin energiakeskuksiksi. Sen enempää koko chakra järjestelmään menemättä, otan esiin nyt tähän kyseiseen Kuka minä olen - aiheeseen liittyen asioita.

Caroline Myss:in mukaan Juurichakran energia kuvastaa meissä heimovoimaa, oli sitten kyse perheestäsi, yhteisöstäsi, kultturista missä asut tai lajista mihin kuulut. Heimovoima kuvastaa elämämme perustaa, se kuvastaa meille niitä yhteyksiä joita meillä on perheemme perinteisiin uskomuksiin ja mitä kautta meidän oma identiteettimme on muodostunut tuon "heimon" jäsenenä. Carolinen mukaan emotionaalinen ja psyykkinen tasapainomme syntyvät perheessä ja varhaislapsuuden sosiaalisissa ympäristöissä. Symbolinen merkitys tällä chakralla on kunniottaa omaa biologista perhettämme pyhänä ja Korkeamman voiman valitsemana heimona, josta meidän tuli aloittaa matkamme.

Me aloitamme elämämme siis osana heimoa, me sitoudumme heimomme tietoisuuteen sekä kollektiiviseen tahdonvoimaan imemällä itseemme sekä sen vahvat puolet, että sen heikkoudet, niin uskomukset, pelot kuin taikauskotkin. Tämä heimochakra kuvastaa siis yhteyttä niin negatiivisiin kuin positiivisiinkin kokemuksiin. Meidän heimomme esittelevät meille elämän omassa maailmassaan. Ne opettavat meille, että maailma on joko paha tai hyvä, turvallinen tai vaarallinen, yltäkylläinen tai köyhyyden vaivaama, koulutettu tai tietämätön, paikka josta voi ottaa tai jolle voi antaa. Perimme "heimoiltamme" siis paljon erilaisia uskomuksia ja käsityksiä, heimomme niin sanotusti aktivoivat ajatteluprosessimme elämämme alkutaipaleella. Ajanmyötä henkinen kehityksemme sitten haastaa meitä säilyttämään positiiviset uskomukset ja hylkäämään negatiiviset. Henkinen voimamme kasvaa aina kun pystymme tunnistamaan heimon opetusten sisäiset ristiriidat ja etsimään  syvempää totuuden tasoa. Heimochakra kuvastaa vahvasti käsitystä  kaikki on yhtä.

Näillä uskomuksilla sitten, joita lapsuudesta lähtien olemme oppineet, on vahva ja suora energiayhteys kaikkeen mitä teemme tai ajattelemme. Yhteisten uskomusten (oikeiden tai väärien) voiman tuntien on vaikea olla eri mieltä heimonsa kanssa. Meidät on opetettu hyväksymään heimon asenteet, tekemään valintamme heimon hyväksynnän mukaan, omaksumaan heimon käytös- ja pukeutumistavat ja näin ollen heimovoima ja yksilön tahdonvoima tekevät salaisen liiton. Kuuluminen johonkin ryhmään on siis hyvin voimakas tunne ja antaa energiaa yksilölle niin kauan kuin vain ryhmän energia tukee omaa kasvua.

Samalla kun saamme vahvistusta heimoltamme, meillä on myös vahva halu tutkia omia kykyjämme ja omaa voimaamme. Ja tämä yksilöllinen halu vie meitä kohti omaa tietoisuuttamme, tietoisuutta omasta voimastamme ja sen käyttömahdollisuuksista. Energiaperspektiivistä se vaatii yksilöltä aina sisukkuutta, koska ei ole helppoa irrottautua yhteisön uskomuksista yksilönä jos ne eivät enää palvele yksilön omaa kasvua. Muutos kuitenkin kuuluu elämään ja tämän vuoksi ulkoinen ja sisäinen muuttuminen on jatkuvaa. Näin ollen vanhojen uskomusten arvioiminen on henkinen ja fyysinen välttämättömyys, jotta kehittymistä voisi tapahtua. Tässä kohtaa monet vain saattavat jäädä kahden todellisuuden loukkuun; vanhasta haluaisi irrottautua, mutta uusi ja tuntematon pelottaa liikaa, joten irrottautumisesta tulee mahdotonta. Voit ehkä tunnistaa tämän jostain isommasta päätöksestä elämässäsi, jota olet siirtänyt vain uudelleen eteenpäin koska ajatus muutoksesta on pelottanut liikaa. Tietoisuuden kasvu on hyvin houkuttelevaa, mutta se tuo mukanaan uudellaista vastuuta ajatuksistamme ja teoistamme ja se saattaa pelottaa.

Näistä yllämainituista heimo-ominaisuuksista voi kuitenkin ajanmyötä tulla myrkkyä yksilölle jos hän ei osaa irtautua itselleen haitallisista uskomuksista.

Lojaalisuus on vaisto, kirjoittamaton laki, johon on helppo turvautua varsinkin kriisinkeskellä. Se on usein jopa vaikutusvaltaisempaa kuin rakkaus. Lojaalisuus on kuitenkin kaunis heimopiirre, silloin kun se on tietoista sitoutumista yhteisiin uskomuksiin. Toinen ääripää lojaalisuudesta on kuitenkin toiminta joka kumoaa itsesuojeluvaistomme ja näin ollen voi olla hyvinkin vahingollista. Teemme esimerkiksi lojaalisuuden nimissä jotain asiaa jonkun toisen hyväksi, vaikka tiedämme että samalla se tuhoaa oman energiamme.

 Lojaalisuuden lisäksi heimoa sitoo yhteen ajatus kunniasta. Kunniantunto heijastaa sisäistä voimaamme, asettaa meidät yhteen verenperintönne ja etnisten sukulaistemme kanssa, ja opettaa meille sanan pitämisen ja rehellisen toiminnan merkityksen.  Ilman kunniantuntoa meidän on hyvin vaikea, jollei mahdotonta pitää puolensa ylpeästi ja arvokkaasti, koska silloin meiltä puuttuu viitekehys omalle käytöksellemme ja valinnoillemme ja näin ollen meillä voi olla hyvin vaikea luottaa itseemme tai toisiin ihmisiin. Kunniantunto on osa sitä minkä heimo opettaa jäsenilleen avioliiton kautta. Tapa miten avioliiton osapuolet käyttäytyvät, opettaa eettisiä normeja seuraavalle sukupolvelle. Lapsena meille saatetaan opettaa, että aviorikos on väärin, mutta kerrotaan samalla että aikuisina meillä on sitten lupa hieman joustaa tässä asiassa jos tilanne niin vaatii. Meille on saatettu opettaa myös, että mies elättää perheen ja jos näin ei käykään, lapsi saattaa saada hyvin vääristyneen kuvan sitoutumisesta ja vastuusta. Lapset opetetaan kohtelemaan toisia ihmisiä kohteliaasti, mutta monesti vanhemmat opettavat omalla käyttäytymisellään lapsista epäkunnioittavia aikuisia. Jos lapsi kohtaa paljon tällaista ristiriitaa, on hänen vaikea aikuisenakaan luoda itselleen tasapainoista elämää.

Yksi vahva heimokulttuurin piirre on myös oikeudenmukaisuus  ja se esitellään meille monesti ajatuksena "tee niin muille kuin toivoisit itsellesikin tehtävän" tai " sen minkä taakseen jättää, edestään löytää". Heimon käsitys oikeudenmukaisuudesta pitää yllä sosiaalista järjestystä ja sitoo jäseniä heimon käsityksiin oikeudenmukaisuudesta. Silloin jos heimon oikeudenkäsitys jostain syystä alkaa estämään yksilön henkistä kehitystä, tulisi hänen vapautua heimon arvovallasta ja alkaa käyttämään omaa valinnan oikeutta. Tämä on kuitenkin kaikista vaikein juurichakraan liittyvistä haasteista, koska se usein vaatii fyysistä eritymistä perheestä tai ihmisryhmästä johon olemme sitoutuneet.

Nämä kaikki yllä olevat ajatukset muovaavat hyvin nuorista lähtien meidän uskomuksia itsestämme ja siitä miten me uskomme, että meidän tulisi käyttyäytyä eteemme tulevissa tilanteissa. Jos nämä uskomukset ja eettiset periaatteet ovat olleet monesti ristiriidassa elämässämme, niin en yhtään enää ihmettele miksi meidän täytyy aika ajoin kysyä itseltämme, että "Kuka minä olen?". Tästä päästäänkin sujuvasti omaan tahdonvoimaamme jota ylläpitää kurkkuchakramme.

Kurkkuchakran suurin haaste on oppia luovuttamaan oma tahdonvoimamme ja henki Korkeamman tahdon käsiin. Tahdonvoiman symbolinen haaste on edetä kohti tahdon kypsyyttä. Ensin meihin vaikutti heimovoima, jossa uskomme että kaikilla ja kaikella on valtaa meihin. Sitten kehittyessämme alamme uskomaan, että me itse määräämme itseämme. Suurin haaste elämässämme on kuitenkin ymmärtää, että todellinen valta löytyy vasta kun mukaudumme Korkeamman tahtoon. Ja tähän väliin muistuttaisin käsityksistä, jonka mukaan olemme itse valinneet itsellemme jonkin kokemuksen jonka haluaisimme kokea, ennen maan päälle tuloa ja joka on meille hyväksytty korkeamman tahdon mukaan. Tämän käsityksen mukaan meitä ohjaillaan koko elämämme kohti sitä oikeaa tehtävää jota olemme tänne tulleet suorittamaan.

Tähän chakraan kuuluu vahvasti kaksi puolta; rakkaus ja armo sekä tuomio. Toinen puoli muistuttaa meitä puhumaan aina rakkaudellisesti ja toinen puoli muistuttaa puhumaan kunnioittavasti ja rehellisesti. Tähän chakraan liittyy vahvasti myös vastuu siitä miten käytämme tahdonvoimaamme. Kukin tekemämme valinta, jokainen ajatuksemme ja tunteemme on voimateko, jolla on biologisia, ympäristöllisiä, yhteisöllisiä, henkilökohtaisia sekä maailman laajuisia seuraamuksia. Me olemme kaikkialla siellä missä ajatuksemme ovat,  ja olemme myös vastuussa siitä mihin energiaamme käytämme. Ajatustemme ja uskomustemme, kuten myös tekojemme energiaseurausten ymmärtäminen voi pakottaa meidät rehellisiksi aivan uudella tavalla. Aito täydellinen paraneminen vaatii, että olemme rehellinen itsellemme. Kyvyttömyys olla rehellinen itselleen hidastaa paranemistamme yhtä paljon kuin kyvyttömyytemme antaa anteeksi. Rehellisyys ja anteeksianto tuovat energiamme/henkemme takaisin menneestä ajasta. Näin ollen tämän chakran vahvin opetus on osoittaa meille, että henkilökohtainen voimamme on ajatuksissamme ja asenteissamme.

Kurkkuchakraan liittyy myös pelot ja pelosta toimiminen aiheuttaa meille kaikista vakavimmat energiaseuraukset. Me saatamme pelätä, että emme pysty vaikuttamaan tarpeeksi itse omaan elämäämme, tai pelkäämme reaktioitamme eteentuleviin asioihin ja miten nämä tilanteet voisivat sysätä meidät "pois radaltamme". Pelkäämme tehdä päätöksiä koska pelkäämme seurauksia. Silloinkin kun pelosta tehdyt päätökset johtavat haluttuun suuntaan, ne tuovat usein mukanaan epämiellyttäviä yllätyksiä. Nämä yllätykset kuitenkin opettavat meille, että pelosta käsin valitseminen rikkoo luottamuksen Korkeimman johdatukseen. Olen törmännyt tähän samaan aiheeseen itsekin useasti nyt viime aikoina; " Rakkauspohjaiset valinnat toteutuvat paljon helpommin kuin pelkopohjaiset valinnat". Meidät on opetettu vahvasti uskomaan siihen, että hallitsemme itse elämäämme. Mieleen tulee kuitenkin esimerkkinä jokin elämän taistelu jota vastaan on saattanut taistellut yhä uudestaan ja yrittänyt mennä yhteen ja samaan suuntaan vaikka kuinka olisi ollut vastuksia edessä, lopulta on saattanut lukemattomien taistelujen jälkeen luovuttaa ja tokaista mielessään " Selvä, tehdään sitten niin kuin sinä haluat" ja monesti tämän jälkeen asiat ovat helpottuneet huomattavasti.

Toinen tähän chakraan liittyvä piirre on usko. " Toiseen ihmiseen uskominen sitoo osan energiastamme häneen, johonkin ajatukseen uskominen sitoo osan energiastamme kyseiseen ajatukseen, johonkin pelkoon uskominen sitoo energiamme tuohon kyseiseen pelkoon. Energiasiteemme sitovat meidät - mielemme, sydämemme sekä elämämme - näihin seurauksiin. Uskomme ja valtamme valita on itseasiassa luovaa voimaa ja tämän kautta elämäämme sisältyy henkinen koe joka haastaa meitä kysymään itseltämme miksi valitsemme niin kuin valitsemme ja ohjaako elämäämme pelot vai usko korkeampaan johdatukseen." Uskon, että jokainen kohtaa joskus matkallaan kysymyksen " kuka oikein ohjailee elämääni, miksei asiat tapahdu niin kuin haluaisin?" ja näiden kysymysten myötä meidän on tarkoitus tiedostaa, että henkilökohtainen voima on rajallista.  Omien voimavarojen rajallisuuden tiedostaminen auttaa meitä suuntaamaan katseemme toisaalle ja harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Monesti vasta silloin kun tuntuu, että olemme menettäneet kaiken kontrollin elämästämme, avaudumme ottamaan vastaan johdatusta jota muutoin emme olisi koskaa ottaneet vastaan. Tähän kurkkuchakraan liittyvät henkiset energiat ohjaavat meitä kohti antautumista: Ole niin rakastava kuin vain voit kaikissa tilanteissa elämässäsi ja vapaudu tarpeesta tietää miksi käy niin kuin käy ja luota siihen, että oli syy mikä tahansa niin se on osa suurempaa henkistä kehitystä. Uskomme ja tahdomme, mutta kuitenkin myös pelkäämme. Esimerkkinä kirjassa oli lause; "Ihmiset monesti etsivät intuitiivista johdatusta, mutta pelkäävät kuitenkin mitä ääni saattaisi heille sanoa".

Koska tähän chakraan kuuluu vahvasti ajatuksemme, tekomme, puheemme, pelkomme ja kykymme tehdä valintoja ja ymmärtää niiden seurauksia, niin joskus päätöksen teko voi olla hyvinkin vaikeaa. Monesti jos tuntuu, että elämämme pyörii yhtä ja samaa ympyrää, saatamme monesti sanoa itsellemme, että haluaisin muuttua, mutta en oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Kuulostaako tutulta? Usein vanhassa kaavassa pysyminen kuitenkin tarkoittaa, että tiedämme hyvinkin mitä pitäisi tehdä, mutta emme uskalla tehdä sitä. Ja koska muutos on useasti pelottavaa, jäämme odottamaan turvallisuuden tunnetta ennen kuin teemme päätöksiä. Tämä kuitenkin monesti kasvattaa vain lisää epämukavuuttaa sisällämme. Ainoa keino saada turvallisuuden tunne takaisin, on astua muutoksen pyörteeseen ja tulla ulos toiselta puolelta tuntien jälleen elävänsä :) Miten se menikään, että se ensimmäisen askeleen ottaminen on aina se kaikista haastavin :)

Eli tästä päästään pieneen tiivistykseeen aiheesta "Kuka minä olen?". Meidän ajatuksia ja uskomuksia muovaa vahvasti lapsuutemme ja nuoruutemme, kun aikuistumme ja tietoisuutemme kasvaa koemme monesti ristiriitaisia tunteita siitä millainen minun pitäisi olla ja ketä miellyttää. Jotkut kehityspsykologit ovat todenneet tutkimuksissaan, että jotkin nuorena omaksumamme piirteet pysyvät lähes muuttumattomina läpi elämämme ja tätä olen monesti miettinyt, että onko kokemuksillamme tosiaan noin vahva valta itseemme ja eikö niitä tosiaankaan pysty muuttamaan matkan varrella? Adonain blogissa hän kertoi esimerkin tarinankertojasta, meidän mielestä joka kertoo meille millaisia me olemme, mielestämme joka muistuttaa meitä aika ajoin mihin pystymme ja mihin emme pysty edellisten kokemustemme perusteella. Tätä ajatusta miettiessä minulle tuli mieleen myös yksi tarina Jorge Bucay:n kirjasta "Kuuntele tämä tarina".

Hän kertoi tarinan kahlitusta norsusta ja siitä miten hän oli aina ollut ihastunut sirkukseen ja varsinkin sirkuseläimiin. Jo pienestä lähtien häntä oli kiehtonut norsut ja ajan myötä hän oli alkanut ihmetellä miksi niin valtavan iso norsu ei karkaa, vaikka se on kiinnitetty maahan vain pikkuriikkisellä puutapilla kettingin päähän. Aikuinen norsu joka pystyy irrottamaan kokonaisen puun juurineen maasta, ei luulisi olevan kovin hankalaa vapautua tuosta kahleesta. Aikuisten selitykset norsun kesyttämisestä eivät häntä lohduttaneet, koska se vain nosti esiin lisää kysymyksiä. Jos norsu on kerta täysin kesy, niin miksi se on sitten sidottu kiinni? Vuosia hän etsi vastausta asiaan ja lopulta hän kohtasi tarpeeksi viisaan ihmisen joka selitti sen hänelle. Sirkusnorsu ei karkaa, koska se on ollut sidottuna tuohon samaiseen keppiin hyvin, hyvin pienestä saakka. Silloin kun se oli hyvin pieni ja riuhtoi itseään irti kahleista, se ei ollut tarpeeksi voimakas vapauttamaan itseään. Aika vieri ja monien taistelujen jälkeen se loppujen lopuksi hyväksyi voimattomana kohtalonsa; hänellä ei olisi voimia irrottaa itseään tuosta kahleesta. Sen takia iso sirkuksessa oleva norsu ei karkaa, koska se luulee, ettei se pysty siihen. Voimattomuus kaivertyi sen muistiin jo hyvin pienenä eikä se koskaan enää aikuisena koittanut kyseenalaistaa muistoaan. Koskaan se ei enää uudelleen kokeillut voimiaan tuohon kahleeseen.

Joten nyt pääsen siihen viimeiseen kysymykseen: " Miten paljon annamme menneisyytemme määrittää sen kuka me olemme?". Oletko koskaan miettinyt mitkä uskomukset ohjaavat elämääsi ja miten paikkansa pitäviä nuo uskomukset ovat sinulle enää tänäpäivänä? Onko sinulla pelkoja, joita et uskalla kohdata ja oletko miettinyt mikä nuo pelot on aiheuttanut? Onko sinulla edessäsi kuitenkaan loppujen lopuksi todellista vaaraa, jos haluat muuttua? Kysy siis itseltäsi:

Kuka minä olen?

Kuka omistaa voimani?

Kenellä on energiani?

Kuka vastaa omasta tahdostani?

Mihin minä uskon?

Otanko vastuun aina ajatuksistani
ja teoistani?

Uskallanko antautua elämälle?

Tunnistanko johdatukset elämässäni?


Loppukevennyksenä voin kertoa perjantaisen lounas keskustelun itsekseni. Otin tavan mukaan lounastauolla valonpolku sivuilta enkelikortin ja se kertoi Arkkienkeli Urielin olevan nyt luonani ja tuovan minulle tasaisuutta ja rauhaa elämääni jos vain näin pyydän. Siinä sitten ajatuksiini uppoutuneena mietin turhautuneen, että " Voi Uriel tietäisitpä miten kovasti haluaisin kuulla äänesi" ja samalla minua alkoi hieman naurattamaan kun minulle tuli mielikuva tylsistyneestä Urielista vierelläni joka sanoi, että " Voi tietäisitpä miten kovasti MINÄ haluaisin että sinä kuulisit ääneni" :) Ja tämä mielikuva mielessäni lähdin naureskellen takaisin työpöydän ääreen :) 

4 kommenttia:

  1. Niinhän sitä pruukataan sanoa, että on sillä norsun muisti, eli hyvä. Onko meidänkin muistiimme kirjautunut monia monia asioita, joista olisi jo aika luopua ja uskaltaa päästää irti ja astua uuteen.
    Olen lähdössä kohta töihin, joten kipaisenpa Valonpolulle hakemaan enkelikortin päivälleni.

    VastaaPoista
  2. Totta, se olisi puhdistuksen aika :) Hassua miten taas tekemisiä johdatellaan, en saanut seuraavan koulukurssin kirjaa lainaksi joten hyppäsin suoraan sitä seuraavaan kurssiin ja kappas, nyt vasta kirjaa lukiessa huomasin että kurssin aiheet käsittelee juurikin ihmisen persoonallisuutta ja sitä miten meistä tulee sellaisia kuin olemme ja mikä meitä ohjaa eteenpäin :) Kyllä nyt tuodaan vahvasti tietoa asiaan liittyen :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjoitus. Näitä samoja olen joutunut elämän varrella pohtimaan ja luopumaan monestikin. Sitä alkaa olla kohta konkari luopumisessa ;) On aina kuitenkin uusi mahdollisuus.

    VastaaPoista
  4. Kyllä, elämä näyttää olevan loputon oppikoulu, jossa jokainen katseen kohdistus uuteen suuntaan tuo uusia mahdollisuuksia :) Ja miten voimaannuttavaa se onkaan... Aina on mahdollisuus aloittaa uusi polku jos vain rohkenemme ja niin päätämme :) Ihanaa!

    VastaaPoista