Tulin keskiviikkona töiden jälkeen kotiin ja iltapalan jälkeen päätin ottaa pienen hetken itselleni uuden enkelipöytäni ääressä. Hyräilin itsekseni ja sytyttelin rauhassa kynttilät ja hymyillen kutsuin kaikki halukkaat osallistumaan tähän hiljaiseen hetkeen :) Otin mukavan asennon suljin silmäni ja aloin suojaamaan itseni. Suojauksia tehdessäni koin jo valtavan vahvoja valoaaltoja pääni yläpuolella. Maadoitin vielä itseni ja sitten jäin vain nauttimaan tuosta valoloistosta. Hiljaa mielessäni ajattelin itseäni ja omaa jaksamistani, mietin käsistä ennustajan sanoja suuresta sydänrasituksesta ja toisen näkijän sanoja mustasta varjosta aurassani. Jollain hassulla tavalla ymmärsin, etten voisi jatkaa enää kauaa tällä tavalla, olen venyttänyt muutosta jo 7 vuotta. Seitsemän pitkää vuotta odottaen, että eteeni tuotaisiin jokin helppo ratkaisu jonka kyytiin voisin vaivattomasti vain nousta. Jättää taakseen kaiken sen vastatuuleen kävelyn ja vastavirtaan uimisen ja vain nauttia uudesta suunnasta ilman huolia :) Olisin niin valmis jo luovuttamaan, jos joku vain antaisi minulle siihen mahdollisuuden ja tätä ajatusta hiljakseen mielessäsi aloin mutustelemaan.
Olisi niin paljon ajatuksia joita olen nyt viime päivien aikana sisäistänyt ja joita olisi ihana kirjoittaa alas, mutta niistä voisi kirjoittaa ihan oman kirjan kuulkaa, niin paljon niitä on nyt nostettu esiin. Elämän oppiläksyistä ja miksi tietyt asiat tuntuvat tulevan yhä uudelleen eteemme, tahdonvoimasta ja siitä miten ihmisten elämät ovat muuttuneet kun he ovat lopettaneet oman vastustuksensa ja lausuneet taikasanat " Minä haluan sitä mitä tekin haluatte", viitaten henkimaailman oppaisiin. Miten vaikea on päästääkään irti omista tavoitteistaan joita on pitänyt niin kauan oikeina ja koittaa opetella tiedostamaan ympärillä olevat selvät merkit siitä suunnasta mihin meidän pitäisi kulkumme kääntää. Miten vaikea on luopua kaikista peloista ja muiden odotuksista. Ja kaikista vaikeinta joskus tuntuu haluta asioita vain itselleen, vaikka tietääkin että ne toisivat suunnattomasti helpotusta ja onnea elämäämme. Mistä ihmeestä olemme oppineet ajattelemaan, että on väärin haluta asioita itselleen oman hyvinvointinsa vuoksi?
Selailin hetken kuva-albumejamme ja etsin jotain tietynlaista kuvaa, joka kuvaisi sitä hiljaisuutta, pysähtyneisyyttä ja rauhaa jota tunnen tällä hetkellä sisälläni. Yllä oleva kuva tiivistää täydellisesti sen tunnelman joka vallitsee sisälläni. Odotan hiljaa, ja luotan, että mitä ikinä vastaan tuleekaan niin selviydyn ja voin kaiken jälkeenkin tuntea sydämessäsi valtavaa iloa ja kiitosta kaikesta kokemastani :)
Olen ottanut nyt tietoisesti aikaa itselleni, oli ympärillä millaista hälyä tahansa. Olen antanut itselleni luvan unelmoida. Olen itse asiassa ollut aika innoissani siitä, että mitä kaikkea sydämestäni vielä löytyykään kun sitä vähän kaivelee. Olen unohtanut niin paljon asioita joista joskus olen pitänyt kovastikin. Jotkut jotka ovat tekemisissä kanssani useammin ovat saattaneet kuulla minun leikkisästi sanovat, että jos voittaisin lotossa miljoonia niin alkaisin hyväntekijäksi tai, että jos minulla olisi pieni torppa niin voisin ottaa sinne muutaman eläimen vanhuspäivilleen ja tehdä niille olotilan mahdollisimman hyväksi lopputaipaleellaan. Leikkisästi olen itsekseni miettinyt miten olisi ihanaa ottaa ainakin hevonen, lehmä, lammas ja vanha hanhipariskunta pihalleni. Aamulla oven avatessani ne olisivat jo kovasti minua tervehtimässä omilla tahoillaan. Olen unelmoinut, miten ihanaa olisi yhdistää tämä ajatus jotenkin nuoriin ja siihen miten eläimet ja lapset voisivat oppia toisiltaan. Voisin kuluttaa päiviäni puutarhassani keijujen kanssa touhutessa, kunnostaa yrttitarhaa ja huolehtia omenapuista ja marjapensaista. Olen unelmoinut siitä miten voisin lähteä mihin aikaan tahansa omaan metsääni tehvehtimään metsänhenkiä ja uppoutua opiskelemaan heidän opastuksellaan metsänhoitoa. Haaveissani pystyn jopa aistimaan tuon pihapiirin tuoksuja ja ääniä, miten ihanaa olisi olla osa luontoa, oppia luonnosta ja eläimistä ja antaa niille takaisin mahdollisimman paljon hoivaa. Tämän ihana haaveilun jälkeen kuitenkin mieli on kolkutellut jo kovasti ovelle ja kysellyt, että kukas tuon kaiken haaveilun kuule kustantaa, miten maksat eläinten ruoat ja hoitokulut, mistä saat rahaa jos et kerta käy töissä ja lista vain jatkuu ja jatkuu... ja sitten taas sydän vastailee takaisin, että " Mutta kun se olisi niin ihanaa, niin kerrassaan ihanaa ja voimaannuttavaa " ja tätä vuoropuhelua jatkuu sitten aina tovin verran, ennen kuin huokaisen syvään ja tuijotan vielä hetken kaukaisuuteen hiljaa hymyillen. Uskon vahvasti, että olen nyt löytänyt sen piilossa olleen unelmani :)
Tästä päästäänkin sujuvasti sitten torstai aamuun, kun vielä vähän unen pöpperössä aloin selailemaan tapani mukaan erinäisiä elämänmatka -sivuja ja Deepthin sivuilla avautui ensimmäisenä esiin Kirsin teksti FARMISTA ja koska kuvassa oli hevonen niin kiinnostuin lukemaan koko tekstin ja olin ihan suu ammollaan kun pääsin tekstin loppuun! Aivan kuin joku olisi osan unelmaani laittanut jo paperille alas ja muotoillut sen ns. liikeideaksi. Liikeidea on ehkä vähän väärä sana, mutta Maiccu on totisesti vienyt haavetta konkreettisempaan suuntaan kuin omat varovaiset ajatukseni ovat olleet. Yhtäkkiä olin aivan täynnä virtaa ja hoin itselleni, että valtavaa ja miten mahtavaa ja kaikessa tohinassa meinasin vallan myöhästyä töistä. Päässä pyöri vain koko ajan, että ompa mahtava ajatus ja mieleen ryöpsähteli jo kaikenlaisia tahoja joilta voisin tiedustella rahoitusta ja kiinnostusta asiaan :) Luojan kiitos minulla oli työpäivä alkamassa, koska mitä lie olisi tapahtunut, olisin varmaan ampunut vertauskuvainnollisesti kilometrin ohi taulusta innostukseni puuskassa jos olisin päässyt heti pommittamaan eri tahoja. Päivän mittaan ymmärsin, että tätä ajatusta täytyy ensin vähän tuumailla ja suunnitella, ennen kuin suin päin alan liiketalouden ihmisille ehdottelemaan sijoitusta eläinten hoivakotiin :) Mutta ei ole koskaan päivä kulunut noin nopeasti ja jotain ihmeellistäkin sattui, haaveilin koko päivän ihan sydän pakahtumaisillaan tuollaisesta maatilasta ja yhdessä kohtaa kuvittelin, miten tulin torpastani ulos kesäiseen maisemaan ja valtavan iloisena heiluttelin eläimille pihallani ja miehelleni joka touhusi jo pihalla ja silloin näin oikealla puolellani valtavan valon, minun täytyi oikein katsoa sivulleni, että mistä tuo valo oikein tuli, mutta en nähnyt mitään lähdettä sille, joten hymy vain levisi kasvoilleni kun ajattelin, että jokin oli juuri vahvistanut minulle miten hyvillä jäljillä olenkaan :)
En malttanut millään odottaa ruokapaussia ja heti paussille päästyäni koitin ottaa valonpolun sivuilta enkelikortin ja se toi minulle viestin Keijuilta " Keijut ovat hyvin voimakkaita olentoja pienestä koostaan huolimatta ja he haluavat auttaa sinua mielellään kaikissa luontoon ja eläimiin liittyvissä asioissani. He ovat valmiita auttamaan sinua unelmiesi toteutuksessa, jos vain lupaat puolestasi pitää huolta luonnon hyvinvoinnista" Ja siinä vaiheessa ei meinannut ruokakaan enää maistua, olin niin pakahtumaisillani onnesta.
Voitte kuvitella, että tuollaisen intensiivisen kuohunta-päivän jälkeen olin enemmän kuin poikki. Kotiin päästyä oli tarkoitus kirjoittaa heti tästä kokemuksesta tänne blogiin, mutta apuani kaivattiin toisaalla, joten asia sai jäädä vielä muhimaan :) Tänään sitten ruokapaussilla vielä töissä päätin ottaa uuden enkelikortin ja kysyin, että voisiko tämä unelma oikeasti toteutua ja sain vastaukseksi " Luottamus - enkelit ovat kuulleet toiveesi ja haluavat auttaa sinua. Luota siihen, että olet menossa oikeaan suuntaan ja että kaikki tarpeesi toteutetaan. Keskity positiivisiin ajatuksiin ja tunne kiitollisuutta kaikesta runsaudesta jota olet jo tähän mennessä saaanut. Positiiviset ajatukset tuovat vain lisää runsautta luoksesi." Tämän kortin jälkeen en voinut muuta kuin hymyillä, enkä tarvinnut enää mitään vahvistuksia millekkään asialle. Olen niin onnellinen, että olen löytänyt uudelleen itseni ja sen millainen kaipaisin olevani. Ja vaikka tuo unelma näyttää tällä hetkellä enemmän kuin epätodelliselta, minusta tuntuu ettei sillä ole väliä. Tämä hetki jo sinällään kantaa minua hyvin pitkälle eteenpäin.
Olen niin kiitollinen kaikille auttajilleni ja oppailleni, että he ovat avanneet ymmärrystäni itseeni ja ympäröivään maailmaan. Tunnen olevani tällä hetkellä hyvin onnellinen, onnellinen siellä omassa sydämessäni, onnellinen itsestäni ja kaikesta siitä runsaudesta jota olen saanut osakseni. Miten nöyräksi se tekeekään kun ymmärtää miten hyvää huolta minusta on pidetty matkani varrella, minulla ei ole enää mitään marisemisen aihetta, minulla ei ole enää mitään vaatimuksia itseäni tai elämääni kohtaan. Alkakoon tästä hetkestä nyt uusi oivallusten taival, jossa jokainen askeleeni tuottakoon maailmaan hyppysellisen enkelinpölyä :)
Olkaa rohkeita ja kuunnelkaa sydäntänne,
sydämesi tietää kuitenkin parhaiten
missä tilanteessa kokisit
eniten onnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti