Positiivisen energian voima

Meinasin oikeasti, että tänään pitäisin vapaapäivän ja hemmottelisin itseäni levolla, mutta erilaisissa blogeissa vieraillessani mieleeni jäi pyörimään vahvasti positiivisen ja negatiivisen energian voima. Suzannen blogissa videolla puhuttiin siitä miten olemme oppineet odottamaan muilta ihmisiltä samanlaista käyttäytymistä asioihin kuin itsellämme on ja tämä valheellinen malli usein saa meidät ajattelemaan, että miksi hän ja tuo ja se ei voi tehdä asoita samalla lailla kuin minä, tai kun minä olen tehnyt tämän asian niin miten hän ei huomaa tehdä samalla lailla asioita ja lopuksi turhautumisemme luo negatiivista energiaa, jota lähetämme toisia kohtaan ja joka heijastuu sitten lopuksi takaisin meidän omaan elämäämme. Suzanne puhui myös siitä miten emme voi ottaa liikaa vastuuta itsellemme muiden teoista vaan koitettava keskittyä siihen, että hyväksymme toisemme ja itsemme sellaisina kuin olemme, myös ne meidän mielestä "pahat" ihmiset jotka tuntuvat aina tekevän väärin kuin odotamme heidän tekevän. Hyväskyminen ja sen kautta ymmärtäminen luo positiivisuutta joka taas heijastuu takaisin positiivisuutena omaan elämäämme muiden kautta.

Ja tästä ajatusten mielessä pyörittelystä yhtäkkiä mieleeni tuli anopilta lainaamani Rhonda Byrne:en  kirja Voima ja sen viesti positiivisuuden ja negatiivisuuden voimasta. Suosittelen sydämeni pohjasta tätä pientä kirjaa luettavaksi, se avasi asioita itsellenikin ja mikä parasta Rhonda kertoi pienen testin kirjassaan jota kannattaisi koittaa ja näin saada vahvistusta miten ajatuksena eteenpäin lähetetty positiivinen energia palaa takaisin ja tässä pieni esimerkki miten se toimi minun kohdallani.

Rhonda pyysi kirjassaan valitsemaan kohteen, joka olisi hyvin epätodennäköinen toteutuakseen ja pyysi kuvittelemaan miten onnelliseksi tuo asia tai tapahtuma sinut tekisi toteutuessaan. Näin ajatellessa siis lähettäisin tuolle haaveelle paljon positiivista energiaa ja hänen esimerkkiensä mukaan hän oli kohdannut yllättäviäkin vastauksia näihin positiivisiin pyyntöihin.

Joten minäpä aloin miettimään kohdetta ja koska valkoiset ruusut ovat aina tehneet minuun syvän vaikutuksen niin kuvittelin mielessäni miten älyttömän iloiseksi tulisin jos jossain muodossa saisin valkoisia ruusuja. Ja tarkensin tätä vielä, että niiden ei tarvinnut olla täysin valkoisia vaan pieni vaalean punainen vivahde myös riittäisi. Ja tätä mielikuvaa pidin hetken mielessäni ja kuvittelin miten mahtavalta tuntuisi saada noita valkoisia ruusuja. Samalla viikolla mieheni oli käynyt minulta salaa hakemassa yli sadan kilometrin päästä minulle lankaa yhtä tärkeää torkkupeittoa varten ja kotiin tullessani hän ojensi minulle tuon pussin. Hän ei kuitenkaan malttanut olla ojentamatta myös pientä kirjekuorta ja sanoi, että siinä olisi pieni lahjakortti minulle syntymäpäivälahjaksi, joka oli siis vasta seuraavalla viikolla. Ja tästä kaikesta jo ihan ihmeissään ja iloisena avasin tuon kirjekuoren ja kun vedin kuoresta esiin lahjakortin, en ollut uskoa silmiäni... Sieltä tuli esiin tällainen alla oleva lahjakortti :)

Ja voitte kuvitella, että sydämeni meinasi pakahtua onnesta! Lahjakortin kannessa oli vaaleanpunasävytteisiä ruusuja! Voi ihme ja hämmästys sitä riemua jota tunsin :) En meinannut uskoa koko tapahtumaa todeksi ja mieheni oli hieman hämillään kun ei ymmärtänyt täysin päivittelyäni :) Voihan se olla ihan täysin sattumaakin, mutta totta tosiaan se oli mahdottoman ihana sattuma ja vahvisti minulle, että ajatuksillamme tosiaan voi olla paljonkin voimaa :)

Olin aivan unohtanut tämän tapahtuman, mutta onneksi se tuli mieleen, että pääsin sen tänne jakamaan muillekkin. Ymmärrän kuitenkin, ettei aina jaksa ajatella asioista niitä positiivisia puolia ja itse osaan ainakin välillä tehdä sellaisia syväsukelluksia itsesääliin, ettei ole todellistakaan, mutta olen jo oppinut että seuraavana päivänä, nukutun yön jälkeen ne turhanpäiväiset huolet näyttävät jo monestikkin hieman pienemmiltä. Joskus jopa puristelen päätäni itselleni ja naurahdan, että miten ihmeessä mielensä voi joskus vetääkin niin alas ja niin nopeasti ettei järjellä osaa ollenkaan ajatella asioita :) Mutta jossain muistan, että oli puhetta myös tästä, että yhteiskunta ja kultturi on opettanut meitä peittämään surun ja heikkouden tunteet ja tässä varmaan onkin yksi yleisen pahoinvoinnin syy maailmassa. Se pahoinvointi pitää niellä, ei sitä voi näyttää koska se ei ole sopivaa. Ihmiset voivat erehtyä luulemaan, ettet osaa kontrolloida omaa elämääsi tai omia tunteitasi jos joskus ne liian valtoimenaan päästää pinnalle. Aika hurjaa jos oikeasti alkaa asiaa ajattelemaan, hurjaa siis siinä mielessä miten paljon sitä sullookaan sisäänsä asoita, muilta piiloon. Ja nyt kun ajatukset näyttävät johtavan edelleen eteenpäin seuraavaan ajatukseen niin mieleeni tuli yksi runo jonka kirjoitin vuosia sitten kun olin vielä itsekseni ja tähän runoon on mielestäni hyvä lopettaa tämä kirjoitus.

Ajatusten solmu (2005)

Miten voisi antaa anteeksi ajatuksilleen,
niille jotka pakoon juoksevat onnea,
pitkin pieniä piikkipensaan reunustamia reittejä,
onnesta pois vieviä,
yksinäisen ikävän sieviä solmuja solmien.

Suloisuuttaan ei kelpuuta maailmalle,
vie onnensa säikeet säkkiin sullottuna piiloon,
sen oven taaksen minne kukaan ei ole vielä
löytänyt avainta.

Ylpeytensä näyttää kyllä,
rehvaana rehentelee,
sielunsa kovuutta kovistelee,
karuja sanoja sanelee,
eikä osaa kääntää sielunsa sanomaa
kukilla kukittavaksi,
linnun lauluksi,
hennon tuulen vireeksi,
onnellisen elämän jatkeeksi.

Ei,
mököttää vain mökissään,
harmittelee harmauttaan,
eikä osaa avata ovea onnensa kesään,
luutuu penkkiinsä,
maatuu makuulleen,
uinahtaa ajatuksineen
ikuisen unohduksen uneen.