Pienen hiljaiselon jälkeen tuntui, että nyt on juuri sopiva aika tulla taas esiin tarinoimaan :) Elämä on joskus ihan uskomatonta ja miten tänäänkin olin ja olen edelleen pakahtua onnesta ja ihmetyksestä.
Muutimme viime viikonloppuna tänne Keski-Suomeen ja kuten jo noissa aiemmissa kirjoituksissa olen kertonut, niin olen ollut jotenkin ihan äimän käkenä kaikesta muutoksesta ja yrittänyt kovasti vain pitää hatusta enemmän kiinni kuin vauhti on kiihtynyt. Tässä alla lyhkäisesti mitä on viikonsisään tapahtunut:
Pe muutto ja työpaikasta ilmoitettiin maanantain palaverista (vaikka minulla oli vielä lomaa)
La haettiin miehen työpakit ja käytiin puolukassa ja tehtiin illalla vispipuuroa
Su laitettiin vuokra.-asunto kuntoon ja saimme väliaikaisen kodin valmiiksi (aivan ihanaa)
Ma palaveri ja pankissa käynti (lainahakemus omaa asuntoa varten)
Ti saimme pankista lainalupauksen ja kävimme ensimmäisessä asuntoesittelyssä ( ei hyvä), myös toisesta työpaikasta soitettiin minulle ja tarjottiin töitä ( sama firma jossa aloitan, mutta eri yksikkö)
ke kävimme toisessa asuntoesittelyssä ( ihan ok, mutta ei aivan )
Keskiviikon esittelystä kun ajelimme takaisin vuokra kämpälle puhuimme siitä miten kummallakin on tullut omien asuntojemme kohdalla heti sellainen "tämä se on"- fiilis ja totesimme, että semmoiseen koitamme satsata nytkin. Silleen, että se tuntuisi kummallekkin siltä oikealta.
Olimme pähkäilleet jo ihan uusiakin asuntoja, juuri valmistuneita, mutta asuntojen hinnat ovat ihan käsittämättömiä, mietimme monesti, että pysyykö niissä arvo samanlaisena vielä vuosienkin päästä. Siis esimerkkinä 38 neliön yksiö joka maksaa 160 000 euroa?!? Huh, hurjaa. Toinen markkinoilla oleva vaihtoehto oli sitten vanha talo, johon oli juuri tulossa putkiremontti ja silloin hintaan olisi tullut lisää pinta-alasta riippuen 20-30 000 euroa. Sanoin jo miehellenikin, että kohta pitää vain tehdä päätös, että kumpaan sijoitamme uuteen ja kalliiseen vai vanhaan ja remontoitavaan, mutta mielessäni hiljaa mietin, että miten ihanaa olisi löytää jokin kiva asunto suhteellisella hinnalla suhteellisen läheltä työpaikkaa.
To pidimme luppopäivän, haaveilimme ja tuumailimme ja lepäilimme
Pe kävimme kolmannessa asuntoesittelyssä ja tähän asuntoon ihastuimme jo ilmoituksen perusteella, jätimme ostotarjouksen ja näytön jälkeen kävin toisessa työhaastattelussa, illalla meille soitettiin vastatarjous johon suostuimme ja nyt meillä on unelmiemme asunto kohtuu hinnalla.
Kuten jo olen sanonut, elämäni on ollut yhtä hullun myllyä viimeisen kuukauden ja tuntui, että tällä viikolla on ollut totisesti sen hullun myllyn huipentuma. Hain kesän alussa toista työtä ( tästä samasta firmasta), mutta silloin töitä ei ollut, nyt kun olen lupautunut toiseen yksikköön, täältä ensimmäisestä paikasta halutaankin minut töihin heille. Asunnon kanssa kävi juuri niin kuin sovimme, koimme kummatkin vahvan "tämä se on"-fiiliksen ja toitotin miehellenikin heti, että nyt vain koko ajan ajattelet miten ihanaa siinä olisi asua. Ja meinasin lentää persiilleni kun sitten lopulta saimme asunnon. Ajatelkaa nyt: asunto tuli internetiin eilen illalla, laitoimme illalla heti yhteyspyynnön välittäjälle ja saimme näytön seuraavalle päivälle, kävimme katsomassa asunnon ja ihastuimme siihen molemmat, jätimme hintatarjouksen ja menimme kotiin. Olimme jo mieheni kanssa 100% varma, ettei myyjä myy asuntoaan ensimmäiselle tarjoajalle, olimme kuitenkin ihka ensimmäiset jotka näkivät asunnon ja ihka ensimmäiset jotka tekivät siitä tarjouksen. Asunto oli hyvässä kunnossa ja kaikki isommat remontit tehty ja sijainti ihan kaupungin keskustan tuntumassa. Illalla välittäjä soitti ja ilmoitti, että myyjä ei pysty ihan sillä tarjoamallamme hinnalla myymään asuntoa, mutta pienellä korotuksella kyllä ja koska budjettimme kesti tuon pienen korotuksen, niin avot, me teimme kaupat :) :) En meinannut pysyä nahoissani kun kuuntelin mieheni keskustelua puhelimessa!! Me siis saimme sen asunnon!! Aivan uskomatonta :) Siis aivan käsittämättömän uskomatonta!! Olimme kummatkin ihan onnesta sekaisin ja uskon vahvasti, että teimme todella hyvät kaupat. Asunto on niin lähellä keskustaa, että meillä kävi ihan varmasti todella hyvä säkä tämän kaupan myötä.
Kyllä asioilla on tapana mennä juuri niin kuin pitääkin ja tästä nyt ihan älyttömän iso kiitos kaikille kuuntelijoillemme!Kiitos kun autoitte meitä löytämään tämän helmen :) Pienenä vinkkinä voin kertoa, että heti kotiin tultuamme tuolta asuntoesittelystä, laitoin Feng shuin mukaan etelänurkkauksessa olevaan menestyksen nurkkaukseen lämpimän punaiseen suolakivisydämeen valon päälle ja toivoin meille menestystä tässä asunto asiassa ja mietin koko illan miten ihanaa tuossa asunnossa olisi asua ja miten helppoa siitä olisi käydä töissä! :) Ja se toimi :) Olen vieläkin ihan ällistynyt ja pakahtunut onnesta! Kiitos ikihyviksi! :) Nyt meillä on aivan ihana uusi koti, vaivattoman kävelymatkan päässä työmaasta (tai työmaista, miten se nyt tulee olemaan).
Ihanaa viikonlopun alkua kaikille ja unelmoikaa sydämenne kyllyydestä niin varmasti saatte vastauksen! :)
perjantai 21. syyskuuta 2012
tiistai 11. syyskuuta 2012
Lämpöä hehkuva sydämenmuotoinen suolakivilamppu :)
Siellä enkeli-illassa viime viikolla oli tämä hoitohuone täynnä suolakivilamppuja ja ei kauaakaan mennyt kun nenäni alkoi vuotamaan ja kurkkua sai kröhiä auki koko ajan :) Olin aivan unohtanut koko suolkivi teeman, omasta kaapista kun löytyy myös suolapiippu jota aikoinani kokeilin tukkoisiin keuhoihini. Tuo ilta kuitenkin toi mieleeni, että miksen hankkisi itsellenikin tuollaista suolakivilamppua parantamaan huoneilmaani ja niinpä etsintä alkoi :)
Sain vihiä, että niitä pitäisi olla esim. Halpa-Hallissa, mutta en löytänyt. Kiersin Anttilan ja City-Marketin ja ei mitään. Sitten vilkaisin kelloani ja se oli kymmentä vaille kuusi ja tiesin, että läheinen luontaistuotekauppa on auki kuuteen ja päätin piipahtaa vielä siellä. Ja mitä sieltä löytyikään :) Katselin ensin kasaa isompia ja pienempiä suolakivitorneja, kunnes myyjä riensi luokseni ja sanoin, että tulin katsomaan löytyisikö lamppuja heiltä ja olihan niitä tarjolla heti oven suussa. Myyjä napsutteli muutaman valon päälle ja esitteli lamppuja. Huomasin ihan takarivissä isomman sydämenmuotoisen lampun ja jäin sitä ihastelemaan. Myyjä sanoi, että se on hieman kalliimpi, mutta ihan täysin suolasta hiottu. Kysyin, että olisiko sitä mahdollista nähdä lampunvalolla ja hetken ähellysten jälkeen myyjä napsautti lampun päälle. Sen jälkeen en voinut muuta todeta kuin, että olen täysin rakastunut ja ihastunut tuohon kiveen loppuiäkseni. Se oli kuitenkin melko kallis ja jouduin sen hyllyynsä jättämään, mutta jotain niin maagista siinä oli että se jäi koko illaksi mieleen kummittelemaan :) Meillä on oikeasti muuton takia budjetti täysin säästöliekillä, mutta tiesin, että jos en tätä lamppua ostaisi niin tulisin katumaan sitä koko lopun ikääni :) Joten mieheni rouhkaisusta menin seuraavana päivänä kauppaan ja ostin tuon ihanaisen kotiini. Ja täytyy myöntää, että se on melko tehokas, tuntui että muutaman tunnin jälkeen ilma huoneistossa oli jo paljon kevyempi ja hmmm.. tuntuu myös hieman viileämmältä, siis semmoiselta aamukasteen raikkaalle :) Toki asunto on jo melkein tyhjä joten viileys voi tulla siitäkin :) Mutta tässä alla nyt kuitenkin kuva tästä uudesta asukkaasta :)
Sain vihiä, että niitä pitäisi olla esim. Halpa-Hallissa, mutta en löytänyt. Kiersin Anttilan ja City-Marketin ja ei mitään. Sitten vilkaisin kelloani ja se oli kymmentä vaille kuusi ja tiesin, että läheinen luontaistuotekauppa on auki kuuteen ja päätin piipahtaa vielä siellä. Ja mitä sieltä löytyikään :) Katselin ensin kasaa isompia ja pienempiä suolakivitorneja, kunnes myyjä riensi luokseni ja sanoin, että tulin katsomaan löytyisikö lamppuja heiltä ja olihan niitä tarjolla heti oven suussa. Myyjä napsutteli muutaman valon päälle ja esitteli lamppuja. Huomasin ihan takarivissä isomman sydämenmuotoisen lampun ja jäin sitä ihastelemaan. Myyjä sanoi, että se on hieman kalliimpi, mutta ihan täysin suolasta hiottu. Kysyin, että olisiko sitä mahdollista nähdä lampunvalolla ja hetken ähellysten jälkeen myyjä napsautti lampun päälle. Sen jälkeen en voinut muuta todeta kuin, että olen täysin rakastunut ja ihastunut tuohon kiveen loppuiäkseni. Se oli kuitenkin melko kallis ja jouduin sen hyllyynsä jättämään, mutta jotain niin maagista siinä oli että se jäi koko illaksi mieleen kummittelemaan :) Meillä on oikeasti muuton takia budjetti täysin säästöliekillä, mutta tiesin, että jos en tätä lamppua ostaisi niin tulisin katumaan sitä koko lopun ikääni :) Joten mieheni rouhkaisusta menin seuraavana päivänä kauppaan ja ostin tuon ihanaisen kotiini. Ja täytyy myöntää, että se on melko tehokas, tuntui että muutaman tunnin jälkeen ilma huoneistossa oli jo paljon kevyempi ja hmmm.. tuntuu myös hieman viileämmältä, siis semmoiselta aamukasteen raikkaalle :) Toki asunto on jo melkein tyhjä joten viileys voi tulla siitäkin :) Mutta tässä alla nyt kuitenkin kuva tästä uudesta asukkaasta :)
Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille!
lauantai 8. syyskuuta 2012
No johan nyt viestitellään :)
Torstaina illalla töistä päästyäni ja ennen yhtiökokoukseen menoa päätin tehdä meille viikonlopuksi ruokaa. Ajattelin, että meiltä säästyisi sitten sen ruoan tekemisen vaiva viikonlopun aikana kun aika menee pakkaamiseen. Päätin tehdä makaronilaatikkoa, vaikka mieheni yleensä tekee meillä mamaronilaatikon, koska hän osaa sen niin hyvin valmistaa. Mieheni oli kyllä jo kotimatkalla, mutta en halunnut vaatia häntä tekemään laatikkoa pitkän ajomatkan jälkeen ennen nukkumaan menoa, joten aloin valmistelemaan ruokaa.
Jauhelihaa paistellessa mietin mielessäni, että mitähän se mieheni nyt oikein meinaa kun minä alan hänen Bravyyriään tekemään ja tämän ajatuksen jälkeen huomasin kun valot räpsähtivät kerran. Siis silleen kun joskus ukkosella saattaa ukkonen vaikuttaa valoihin ja en siihen sen enempää reakoinut. Jatkoin ajattelua, että osaankohan edes tehdä makaronilaatikosta hyvää, tiesin että ajatus oli hyvä ja helpottaisi meidän viikonloppua, mutta olin huolissani, että tuleeko siitä minun tekemänäni hyvää. Ja tässä vaheessa valot yläpuolellani vilkkuivat kolme kertaa voimakkaasti. Naurahdin mielessäni, että selvä saitte huomioni, mutta sitten tuumailin jauhelihaa sekoittaessa, että ei kai vain miehelleni ole tapahtunut mitään kotimatkalla. Tämän jälkeen valot vilkahtivat vielä kerran ja tässä sitten laskin puukauhan alas ja katsoin ylös valoihin. Katostani tulee alaspäin semmoinen pieni uloke johon on upotettu spottivaloja ja kaikki näyttivät olevan kunnossa, kaikki paloivat ihan normaalisti ja sitten katsoin ylemmäs ja yläpuolellani näkyi vain iso valorengas katosta, jonka ajattelin heijastuvan jostain lampusta. En sen enempää uhrannut ajatusta asialle vaan jatkoin ruoan tekoa.
Valmistin makaronilaatikon ja laitoin sen viimein uuniin. Päätin laittaa miehelleni viestiä, että ruoka on uunissa ja näin varmistaa, että hän on vielä kunnossa. Hän kun yleensä aina vastaa ajaessaankin takaisin. Samalla mieleeni tuli tuo valojen räpsyminen uudestaan ja katsahdin sohvalta ylös spottivaloihin ja kattoon ja huomasin, että hei, eihän katossa olekaan enää sitä isoa valokehää jonka luulin jonkun lampun aiheuttamaksi. Mielenkiintoni heräsi ja aloin oikein järkeistämään asiaa. Jotta semmoinen valokehä olisi ollut mahdollista heijastua yläpuolelleni kattoon, niin minullahan pitäisi olla lamppu joka osoittaa alhaalta ylöspäin? Ja tällaista minulla ei ole. Ja tarkemmin kuin ajattelin asiaa niin tuo valokehä oli täysin yläpuolellani ja täysin selvä reunainen, ei siis mikään semmoinen utuinen tuherrus vaan kirkas valokehä, kuin sateenkaaren kaari joka heijastaa auringon valoa :)
Olisiko joku tosiaan halunnut herättää huomioni ja herätellyt tuosta huolestani ruokaa kohtaan ja halunnut osoittaa, että nyt on aika unohtaa itsensä epäröinti ja alkaa luottamaan omiin visioihini. Ajatushan oli kuitenkin helpottaa meidän viikonlopun töitä, niin ettei aikaa kuluisi turhaa ruoanlaittoon pakkailun ohessa. Aivan ihana tapahtuma joka tapauksessa ja se sai minut taas kerran hymyilemään :)
Illalla nukkumaan mennessä vielä kiitin ympärillä olevia suojelijoitani siitä, että he ovat keksineet keinoja joilla saada minun huomioni :) Olen jo hetken pyytänyt, että saisin selvempiä viestejä ja nyt niitä tuntuu pikkuhiljaa alkavan toteutumaan :) Ihanaa ja iso kiitos!! :)
Jauhelihaa paistellessa mietin mielessäni, että mitähän se mieheni nyt oikein meinaa kun minä alan hänen Bravyyriään tekemään ja tämän ajatuksen jälkeen huomasin kun valot räpsähtivät kerran. Siis silleen kun joskus ukkosella saattaa ukkonen vaikuttaa valoihin ja en siihen sen enempää reakoinut. Jatkoin ajattelua, että osaankohan edes tehdä makaronilaatikosta hyvää, tiesin että ajatus oli hyvä ja helpottaisi meidän viikonloppua, mutta olin huolissani, että tuleeko siitä minun tekemänäni hyvää. Ja tässä vaheessa valot yläpuolellani vilkkuivat kolme kertaa voimakkaasti. Naurahdin mielessäni, että selvä saitte huomioni, mutta sitten tuumailin jauhelihaa sekoittaessa, että ei kai vain miehelleni ole tapahtunut mitään kotimatkalla. Tämän jälkeen valot vilkahtivat vielä kerran ja tässä sitten laskin puukauhan alas ja katsoin ylös valoihin. Katostani tulee alaspäin semmoinen pieni uloke johon on upotettu spottivaloja ja kaikki näyttivät olevan kunnossa, kaikki paloivat ihan normaalisti ja sitten katsoin ylemmäs ja yläpuolellani näkyi vain iso valorengas katosta, jonka ajattelin heijastuvan jostain lampusta. En sen enempää uhrannut ajatusta asialle vaan jatkoin ruoan tekoa.
Valmistin makaronilaatikon ja laitoin sen viimein uuniin. Päätin laittaa miehelleni viestiä, että ruoka on uunissa ja näin varmistaa, että hän on vielä kunnossa. Hän kun yleensä aina vastaa ajaessaankin takaisin. Samalla mieleeni tuli tuo valojen räpsyminen uudestaan ja katsahdin sohvalta ylös spottivaloihin ja kattoon ja huomasin, että hei, eihän katossa olekaan enää sitä isoa valokehää jonka luulin jonkun lampun aiheuttamaksi. Mielenkiintoni heräsi ja aloin oikein järkeistämään asiaa. Jotta semmoinen valokehä olisi ollut mahdollista heijastua yläpuolelleni kattoon, niin minullahan pitäisi olla lamppu joka osoittaa alhaalta ylöspäin? Ja tällaista minulla ei ole. Ja tarkemmin kuin ajattelin asiaa niin tuo valokehä oli täysin yläpuolellani ja täysin selvä reunainen, ei siis mikään semmoinen utuinen tuherrus vaan kirkas valokehä, kuin sateenkaaren kaari joka heijastaa auringon valoa :)
Olisiko joku tosiaan halunnut herättää huomioni ja herätellyt tuosta huolestani ruokaa kohtaan ja halunnut osoittaa, että nyt on aika unohtaa itsensä epäröinti ja alkaa luottamaan omiin visioihini. Ajatushan oli kuitenkin helpottaa meidän viikonlopun töitä, niin ettei aikaa kuluisi turhaa ruoanlaittoon pakkailun ohessa. Aivan ihana tapahtuma joka tapauksessa ja se sai minut taas kerran hymyilemään :)
Illalla nukkumaan mennessä vielä kiitin ympärillä olevia suojelijoitani siitä, että he ovat keksineet keinoja joilla saada minun huomioni :) Olen jo hetken pyytänyt, että saisin selvempiä viestejä ja nyt niitä tuntuu pikkuhiljaa alkavan toteutumaan :) Ihanaa ja iso kiitos!! :)
torstai 6. syyskuuta 2012
Enkeli-ilta
Olipa ihana ilta eilen. Osallistuimme Kirsi Rannon enkeli-iltaan ja miten voimaannuttava tuo ilta olikaan. Uskomatonta millainen voima syntyy läsnäolosta ryhmänä. Deepthin sivuilta voikin lukea millaisia kaikkia aiheita illan aikan nousi esiin ja mutta tässä alla omat henkilökohtaiset viestini enkeleiltä :)
Detach from drama - Irrottaudu kaikesta draamasta elämässäsi
Day Dream - Tulet kuulemaan paremmin viestejämme jos anna itsellesi aikaa uneksia säännöllisemmin. Rentoudu ja avaa mielesi vastaanottamaan ilman ajatusten tarkoituksellista ohjaamista. Pane merkille mikä tahansa tunne, visio tai idea samalla tavalla kuin katsoisit elokuvaa sohvaltasi. Tämä istuin kun edustaa luovuutta.
Spring Equinox - Rebirth - Jälleensyntyminen
Ja nämä viestit vahvistivat jo ennestään esiintulleita viestejä. Rauhoitu, mene sinne omaan voimapesääsi ja hae voimasi sieltä, lepää ja unelmoi, koska rauhottumisen kautta pääset kuuntelemaan omaa sisäistä ääntäsi paremmin. Näin tehden edessä on jäljeensyntyminen johonkin paljon parempaan ja voimallisempaan :) Tätä myös Kirsi painotti. Edessä on iso muutos johonkin todella hyvään, mutta sen eteen vaaditaan päätöksiä ja omaa tahtoa pysyä omalla polullaan.
Kiitos ihanalle Kirsille ja enkeleille sekä illan emännälle paikan tarjoamisesta tälle kyseiselle ryhmälle. Iso kiitos myös tämän maailman oppaalleni P:lle että kutsuit mukaan! Paljon valoa ja energiaa teille kaikille! :)
Huomenna on vapaapäivä ja muuttolaatikoiden täyttöpäivä! Ja tällä kertaa ajatus tuntuu todella ihanalta! Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!
Detach from drama - Irrottaudu kaikesta draamasta elämässäsi
Day Dream - Tulet kuulemaan paremmin viestejämme jos anna itsellesi aikaa uneksia säännöllisemmin. Rentoudu ja avaa mielesi vastaanottamaan ilman ajatusten tarkoituksellista ohjaamista. Pane merkille mikä tahansa tunne, visio tai idea samalla tavalla kuin katsoisit elokuvaa sohvaltasi. Tämä istuin kun edustaa luovuutta.
Spring Equinox - Rebirth - Jälleensyntyminen
Ja nämä viestit vahvistivat jo ennestään esiintulleita viestejä. Rauhoitu, mene sinne omaan voimapesääsi ja hae voimasi sieltä, lepää ja unelmoi, koska rauhottumisen kautta pääset kuuntelemaan omaa sisäistä ääntäsi paremmin. Näin tehden edessä on jäljeensyntyminen johonkin paljon parempaan ja voimallisempaan :) Tätä myös Kirsi painotti. Edessä on iso muutos johonkin todella hyvään, mutta sen eteen vaaditaan päätöksiä ja omaa tahtoa pysyä omalla polullaan.
Kiitos ihanalle Kirsille ja enkeleille sekä illan emännälle paikan tarjoamisesta tälle kyseiselle ryhmälle. Iso kiitos myös tämän maailman oppaalleni P:lle että kutsuit mukaan! Paljon valoa ja energiaa teille kaikille! :)
Huomenna on vapaapäivä ja muuttolaatikoiden täyttöpäivä! Ja tällä kertaa ajatus tuntuu todella ihanalta! Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!
maanantai 3. syyskuuta 2012
Aamukikattelua valo-olentojen kanssa :)
Tänään aamusta istuin sohvallani ja tuumailin aamupalaa syödessä, että kerkeäisinkö vielä ottamaan muutaman kuvan kiinteistövälittäjälle asunnostani vuokrailmoitusta varten ja myslilautasen syötyäni, ponnahdin pystyyn ja otin kameran käsiini. Siivosin isommat kasat tavaroita pois sohvalta ja otin ensimmäisen kuvan. Heti kun tarkistin kuvan laadun huomasin, että kuvaan oli tullut mukaan myös muutama tuollainen enkelipallo joista Diana Cooper puhuu sivuillaan :) Ja siinä minä sitten otin muutaman uuden kuvan ja kikattelin itsekseni sekä viitoin kädelläni, että menkääs nyt ilontuojat sivummalle, että saan otettua puhtaan kuvan välittäjälle. Olisi siinä kuulkaa ohi kulkija ollut kummissaan kun olisi kurkannut sisään :)
Ja mikä ihastutti ja ihmetytti kuvassa, oli se, että tarkentaessa kuvaa huomasin siinä paikalla josta juuri olin noussut, siellä täällä kimaltelevia valohippuja :) Aivan kuin minusta olisi jäänyt pientä valopölyä sohvalleni :) :) Ja se ajatus sai minut taas hykertelemään naurusta... Joten tänään aamuni alkoi hyvinkin hauskoissa merkeissä :) Tässä kuvia alla. Ensimmäisenä kuva missä näkyy aika keskellä kaksi selkeää palloa..
Tässä sitten pieni lähikuva näistä itse palloista ja tällöin huomasin myös nuo pienet valohiput sohvalla :)
Ja tässä vielä yksi yritys lähentää kuvaa, niin että nuo valohiputkin näkyisivät....
Kuvankäsittelyllä niistä ei saanut lähempää kuvaa, mutta kameralla isontaessa ne hohti timanttien lailla eri värejä :) Aivan ihanaa ja taas kerran kiitos lähtee opastajilleni, jotka mahdollistavat nämä kokemukset :)
Ja mikä ihastutti ja ihmetytti kuvassa, oli se, että tarkentaessa kuvaa huomasin siinä paikalla josta juuri olin noussut, siellä täällä kimaltelevia valohippuja :) Aivan kuin minusta olisi jäänyt pientä valopölyä sohvalleni :) :) Ja se ajatus sai minut taas hykertelemään naurusta... Joten tänään aamuni alkoi hyvinkin hauskoissa merkeissä :) Tässä kuvia alla. Ensimmäisenä kuva missä näkyy aika keskellä kaksi selkeää palloa..
Tässä sitten pieni lähikuva näistä itse palloista ja tällöin huomasin myös nuo pienet valohiput sohvalla :)
Ja tässä vielä yksi yritys lähentää kuvaa, niin että nuo valohiputkin näkyisivät....
Kuvankäsittelyllä niistä ei saanut lähempää kuvaa, mutta kameralla isontaessa ne hohti timanttien lailla eri värejä :) Aivan ihanaa ja taas kerran kiitos lähtee opastajilleni, jotka mahdollistavat nämä kokemukset :)
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Lohdutusta vai mitä?
Olen ollut koko viikonlopun ihan päästä pyörällä ja haahuillut asunnossani edes takaisin ilman päätä eikä häntää, katsellut kun kuuden vuoden aikana lämpöisen kodin luoneet esineet ovat tavara tavaralta laitettu muuttolaatikoihin ja teipit päälle. Mieheni oli jo välillä hieman huolestunut ja varmisteli, että olenhan vielä varmasti halukas muuttamaan hänen kanssaan uuteen kaupunkiin ja koitin niin rauhallisesti kuin vain mahdollista kaaottisella sydämellä selittää, että olen, olen, älä huoli... vaikka tuntui ettei nuo sanat tulleet ollenkaan itseni sanomina :) Minä vain mietin, että eikä tuonkin hyllyn voi pakata vasta vähän myöhemmin ja eihän tuota kynttelikköä voi vielä pakata kun siinä on kynttilätkin vielä puoliksi polttamatta ja varsinkaan yöpöydällä oleviin kiviin ei saa vielä koskea. Perjantaina kun menimme nukkumaan olin enemmän kuin surullinen, vaikka koitin näyttää iloiselta. Olin itse asiassa vieläkin ihan hämilläni siitä miksi lähteminen tuntuu niin vaikealta tällä kertaa. Uskon, että olen kutonut itseni ympärille vuosien aikana niin tiiviin turvaverkon, että sen purkamisen näkeminen sai minut tolaltaan.
Yöllä näin sitten unen, jota en osaa sanoa, että tapahtuiko se todella vai oliko se vain unta. Unessa kävin yöllä vessassa ja sänkyyn palatessani ja mieheni selän taakse asetuttuani, minut valtasi valtava suru. Suru täytti koko sydämeni ja lämpöiset kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Olin hyvin surullinen koska minusta tuntui, että joudun luopumaan niin paljosta, omasta kodista. Silmäni olivat kiinni ja yhtäkkiä yläpuolelleni levisi valtavan kirkas valo. Tuo kirkas valo sai minut kääntämään kasvojani ylös kattoa kohden mutta silti vielä silmät kiinni ja kun ymmärsin mikä valon lähde voisi olla, painoin pääni takaisin tyynyyn ja itkin sydämeni puhtaaksi. Valtava lämmin valo ympäröi minut ja jotenkin ymmärsin unessa ettei minulla olisi mitään hätää, eikä syytä suruun. Ja aamulla herätessäni minun piti oikein mennä heti peilin eteen katsomaan, että olinko ihan oikeasti itkenyt, mutta en nähnyt siitä mitään viitteitä. Hassu uni silti ja se itse asiassa rauhoitti hieman mieltäni loppu viikonlopun ajaksi.
Saimme tosi paljon aikaiseksi ja päätimme tänään sunnuntaina vielä lähteä viemään ensimmäistä kuormaa Keski-Suomeen. Uskon, että yksi koko tähän olotilaan vaikuttava asia on ollut se, ettemme ole vielä löytäneet sitä omaa asuntoa mihin olisi voinut suoraa muuttaa, vaan olemme nyt vuokranneet varastotilan jonne viemme tulevien viikkojen aikana tavaramme, jotta ne on sitten lähempänä muuttaa saman kaupungin sisällä sitten kun asunto löytyy. Junassa sitten takaisin päin tullessani lueskelin Deeptin sivuilla olevaa tekstiä syyskuun olemuksesta ja tekstiä lukiessa tunnistin täysin itseni. Olen repäisemässä itseäni irti jostain vanhasta ja turvallisesta ja epävarmuus luo pelkoa onnistumisesta. Samalla ymmärsin miten onnekas olen miehestäni, joka on auttanut hermostumatta ja ymmärtäväisesti minua tässä muutoksessa, vaikka itse olen ollut välillä ihan sekaisin :) Ja tästä lähetinkin jo lämpimät kiitokset junassa eteenpäin opastajilleni. Ihanaa, että hänet on tuotu elämääni :)
Unista tuli mieleen toinenkin uni tässä viikon alussa kun surffailin taas kerran Deepthin sivuilta Lorna Byrnen sivuille ja kuuntelin hänen ilmaisen meditoinnin omasta oppaastamme ja tuota omaa opasta jäin sitten miettimään, että kukahan hän on ja onkohan häntä kuitenkaan edes olemassa ja mitenkähän häneen saisi yhteyden :) Tuona yönä näin sitten unen jossa olin taas yöllä silmät kiinni ja näin valopilkkuja silmäluomieni läpi ja kuulin kun joku "pääni sisällä" sanoi minulle rauhallisesti että;" Avaa vain rohkeasti silmäsi, me olemme olemassa ja meitä on oikeasti paljon ympärilläsi, Katso!" ja kun hieman pelokkaana avasin ihan pikkuriikkisen silmiäni niin näin kuin uimalasien läpi utuisia ja kirkkaita valopisteitä kymmenittäin näkökentässäni, ennen kuin suljin taas silmäni". Muuta en unesta muista, mutta taas kerran yhteensattuma oli valtava :)
Että tällaisia unia ja kokemuksia tällä kertaa :) Koitan ensi viikon keskittyä maadoittamaan itseni paremmin ja koitan pyytää hieman apuja päästämään irti vanhasta :) Miehellenikin jo kovasti vakuuttelin ettei hänen tarvitse olla huolissaan, tilanne varmasti rauhoittuu sitten kun elämä tuolla toisessa päässä alkaa ja pääsen fyysisestikin irtautumaan tästä nykyisestä kaupungista. Mutta näillä tarinoilla jään innolla odottelemaan keskiviikon Enkeli-iltaa ja siitä sitten myöhemmin lisää :) Kiitos taas kerran kun kuuntelitte! :)
Ihanaa alkavaa viikkoa huomiselle!
Yöllä näin sitten unen, jota en osaa sanoa, että tapahtuiko se todella vai oliko se vain unta. Unessa kävin yöllä vessassa ja sänkyyn palatessani ja mieheni selän taakse asetuttuani, minut valtasi valtava suru. Suru täytti koko sydämeni ja lämpöiset kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Olin hyvin surullinen koska minusta tuntui, että joudun luopumaan niin paljosta, omasta kodista. Silmäni olivat kiinni ja yhtäkkiä yläpuolelleni levisi valtavan kirkas valo. Tuo kirkas valo sai minut kääntämään kasvojani ylös kattoa kohden mutta silti vielä silmät kiinni ja kun ymmärsin mikä valon lähde voisi olla, painoin pääni takaisin tyynyyn ja itkin sydämeni puhtaaksi. Valtava lämmin valo ympäröi minut ja jotenkin ymmärsin unessa ettei minulla olisi mitään hätää, eikä syytä suruun. Ja aamulla herätessäni minun piti oikein mennä heti peilin eteen katsomaan, että olinko ihan oikeasti itkenyt, mutta en nähnyt siitä mitään viitteitä. Hassu uni silti ja se itse asiassa rauhoitti hieman mieltäni loppu viikonlopun ajaksi.
Saimme tosi paljon aikaiseksi ja päätimme tänään sunnuntaina vielä lähteä viemään ensimmäistä kuormaa Keski-Suomeen. Uskon, että yksi koko tähän olotilaan vaikuttava asia on ollut se, ettemme ole vielä löytäneet sitä omaa asuntoa mihin olisi voinut suoraa muuttaa, vaan olemme nyt vuokranneet varastotilan jonne viemme tulevien viikkojen aikana tavaramme, jotta ne on sitten lähempänä muuttaa saman kaupungin sisällä sitten kun asunto löytyy. Junassa sitten takaisin päin tullessani lueskelin Deeptin sivuilla olevaa tekstiä syyskuun olemuksesta ja tekstiä lukiessa tunnistin täysin itseni. Olen repäisemässä itseäni irti jostain vanhasta ja turvallisesta ja epävarmuus luo pelkoa onnistumisesta. Samalla ymmärsin miten onnekas olen miehestäni, joka on auttanut hermostumatta ja ymmärtäväisesti minua tässä muutoksessa, vaikka itse olen ollut välillä ihan sekaisin :) Ja tästä lähetinkin jo lämpimät kiitokset junassa eteenpäin opastajilleni. Ihanaa, että hänet on tuotu elämääni :)
Unista tuli mieleen toinenkin uni tässä viikon alussa kun surffailin taas kerran Deepthin sivuilta Lorna Byrnen sivuille ja kuuntelin hänen ilmaisen meditoinnin omasta oppaastamme ja tuota omaa opasta jäin sitten miettimään, että kukahan hän on ja onkohan häntä kuitenkaan edes olemassa ja mitenkähän häneen saisi yhteyden :) Tuona yönä näin sitten unen jossa olin taas yöllä silmät kiinni ja näin valopilkkuja silmäluomieni läpi ja kuulin kun joku "pääni sisällä" sanoi minulle rauhallisesti että;" Avaa vain rohkeasti silmäsi, me olemme olemassa ja meitä on oikeasti paljon ympärilläsi, Katso!" ja kun hieman pelokkaana avasin ihan pikkuriikkisen silmiäni niin näin kuin uimalasien läpi utuisia ja kirkkaita valopisteitä kymmenittäin näkökentässäni, ennen kuin suljin taas silmäni". Muuta en unesta muista, mutta taas kerran yhteensattuma oli valtava :)
Että tällaisia unia ja kokemuksia tällä kertaa :) Koitan ensi viikon keskittyä maadoittamaan itseni paremmin ja koitan pyytää hieman apuja päästämään irti vanhasta :) Miehellenikin jo kovasti vakuuttelin ettei hänen tarvitse olla huolissaan, tilanne varmasti rauhoittuu sitten kun elämä tuolla toisessa päässä alkaa ja pääsen fyysisestikin irtautumaan tästä nykyisestä kaupungista. Mutta näillä tarinoilla jään innolla odottelemaan keskiviikon Enkeli-iltaa ja siitä sitten myöhemmin lisää :) Kiitos taas kerran kun kuuntelitte! :)
Ihanaa alkavaa viikkoa huomiselle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)