Kärsivällisyys

Kyllä on hauska kuulkaa lukea kaikista erilaisista blogeista, miten elämäntapahtumia heitellään nyt jokaisen polulle viuhaan tahtiin. Itse koin viikonlopun kynnyksellä jopa pienen pakokauhun hetken, olin jo aikeissa pakata laukkuni uudelleen ja palaavani takaisin turvalliseen ja tasaiseen vanhaan elämääni, joka ei nyt niin kovin täynnä ole enää erilaisia seikkailuja, vaan täynnä sitä turvallisuutta, täynnä niitä turvaseiniä ympärillä, niin että elämä on saattanut tulla viime vuosina jopa hieman liiankin turvalliseski :) Tuon turvallisuuden tunteen menetyksen pelon tunsin perjantaina kehoni jokaisessa solussa!

Olin siis saapunut tuohon uuteen kaupunkiin jossa minulla oli seuraavana aamuna työhaastattelu uuteen työhön ja uuteen työpaikkaan. Se, että on vapaaehtoisesti astumassa siltä omalta turva-alueeltaan ulos, valmiina uhraamaan kaiken jollekkin täysin uudelle tapahtumalle josta ei ole mitään takuita miten sen jälkeen elämä pyörii, ei kuulkaa olekaan niin helppo homma. Ja tämä kuulostaa hassulta sellaisen ihmisen suusta joka on elämänsä aikana muuttanut jo yli 20 kertaa asunnosta toiseen tai kaupungista toiseen tai maasta toiseen, aina ilman pelkoa. Miksi siis minua pelottaa nyt tällä kertaa?

Sanomattakin on varmaan teille selvää etten nukkunut kovinkaan hyvin tuona yönä, pyysin hartaasti apua mielessäni, että tuo valtava, asioita täynnä suhiseva valtatie hetkeksi suljettaisiin ja minulle annettaisiin rauha nukkua. No kait sitä muutaman hetken sai nukuttua ja kateellisena katselin vierelläni nukkuvaa miestäni, joka oli tullut minua kannustamaan, joka nukkui vauvan unta tietämättä tuon taivaallista minun sisäistä myllerrystäni..

Aamulla sain itselleni pienen hetken yksikseni ja muistin kulkijan blogissa olevan enkeliviesti-linkin ja koska olin edelleen epävarma olinko tekemässä oikeaa ratkaisua, vaikka työhaastatteluun oli enää jäljellä tunti, päätin käydä klikkaamassa itselleni viestin enkeleiltä. Tuon enkeli viestin jälkeen en kuitenkaan enää epäröinyt niin paljon :) Tässä viesti:

Kärsivällisyys

Luota korkeampaan elämänvoimaan tietäen mikä on parasta sinulle. Muista: Kun sinua pyydetään odottamaan, sinua valmistetaan johonkin vielä parempaan kuin mitä odotat. Muuta asenteesi hyväksymiseksi. Kun aika on oikea, ja kun sinä olet valmis, seuraava ovi aukeaa. Kärsivällisyys aina palkitaan, kaikki asiat tapahtuvat oikeaan aikaan.

Tämä sama viesti tuli minulle jo itse asiassa kesäkuussa kun vierailin ihanan Essi Sandö:n luona, jonka sivut eivät näytä tällä hetkellä toimivan (tarkistin juuri). Mutta hänen luonaan minulle tuotiin tuo samainen viesti:

Sinun oppaallasi on hyvin viisas katse, hän on jarrutellut sinua useampaan kertaan, oletko huomannut? Ottanut niin sanotusti henkseleistä kiinni :) Taitava opas rinnalla, joka auttaa tasapainon löytymisessä. Nyt ei saa kiirehtiä, alleviivataan KIIRE POIS!

Myös käynti Hanna Humian luona toi esiin hieman tätä samaa asiaa, luottamusta siihen, että asioita viedään eteenpäin. Hän sai minut kyseenalaistamaan sen miksi pidän niin kovasti kiinni taloudellisesta vakaudesta vaikka en voi hyvin ja kun kerroin huolestani, että kun vihdoin olen päässyt omille jaloilleni, niin en koskaan enää haluaisi joutua olemaan riippuvainen jonkun muun rahoista ja Hanna sanoi minulle;

En minä näe mitään sellaista, että elämäsi olisi menossa huonompaan suuntaan vaan päin vastoin, minusta tuntuu että elämäsi tulee olemaan paljon parempaa.

Ja se minkä vuoksi tunsin tarpeen edes kirjoittaa tästä asiasta oli se, että luin Deepthin sivuilta yhdestä kanavoinnista miten nyt saattaa ihmisistä tuntua, että on mentävä eteenpäin vaikkei tietoa tulevasta olekaan. Ja juuri tältä minusta nyt tuntuu, koen, että minun on nyt hyväksyttävä tämä muutos, vaikkakin se on ihan itse aiheutettu... heheh... ja luotettava siihen, että tämä on oikea ratkaisu tässä kohtaa. Vanhaan palaaminen tuntuu pelkästään jo ajatuksen tasolla mahdottomalta, takaisin siihen turvallisuuteen joka jo melkein alkoi kuristamaan :) Ei kiitos!

Eli summa summaarum, aloitan työt uudessa kaupungissa uudessa työpaikassa uusien työtovereiden kanssa tasan kuukauden päästä. Sain sen palkan kuin olin toivonut, sain sellaiset tunnit kuin olin toivonut ja sellaiset työajat kuin olin toivonut, missään kohtaa ei tullut poikkisanaa mihinkään suuntaan, kaikki sujui kuin rasvattu. Ja  nyt, täytyy myöntää, olen kuin yksin ulapalla airotta ajelehtiva vene, ilman mitään tietoakaan mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta jotenkin on kuitenkin luottavainen olo, että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin. En aivan vielä uskaltanut tehdä sitä tuplahyppyä siihen perimmäiseen haaveeseeni, mutta toisaalta en usko että minulla olisikaan siihen vielä rahkeita. Kyllä minä ymmärrän, että opittavaa on vielä paljon ennen kuin kykynen oikeasti itseeni luottaen auttamaan sydämestäni muita. Ja huomatkaa paino sanoilla " täysin itseeni luottaen", siinähän sitä tekemistä vielä onkin :)

Ihana kun minulla on nyt kuitenkin joku paikka minne tulla näitä elämäni tapahtumia kertomaan, se helpottaa hirmuisesti kun saa tuoda asioita esiin ja mikä helpotus ja lohdutus onkaan löytynyt muista samankaltaisista blogeista, missä painitaan samojen muutosten kourissa ihanasti tulevaan uskoen. Valoa ja rohkeutta teille kaikille!  Itsellä on edessä nyt tiivis viisi viikkoinen pakaten ja raakaten tavaroita ja vaikka emme olekaan vielä löytäneet asuntoa, niin minulla ei ole huolen häivääkään ettemmekö sellaisen löytäisi työn alkuun mennessä.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa, kiireettömyys ja huolettomuus ajan tasalle, nautitaan näistä uusista ihanista muutoksista ja annetaan toisten välillä ohjailla meitä uuteen suuntaan sen sijaan, että yrittäisimme niin kovasti itse tehdä elämästämme turvallisempaa turhilla meriiteillä; rahalla, titteleillä ja kunnialla. 

Ihanaa sunnuntai iltaa kaikille toivotellen!