Olen seurannut nyt muutaman päivän ajan keskusteluja tuolla Aisha Northin sivuilla sunnuntaisesta maailman laajuisesta meditaatiosta ja sieltä rivien välistä minulle tuli esiin ihmisten ajatus siitä, että henkimaailman tai energiamaailman ilmestykset ja olennot olisivat jotain todella viisaita ja voimakkaita ja jotenkin meidän "yläpuolellamme". Viisaaita he varmasti olevat ja voimakkaita, totta kai, koska heillä on käytössään erilaista energiaa kuin meillä maanpäällä tallustajilla. Eikä tarkoitukseni nyt ole mitenkään mollata energiayhteyksiämme.
Mutta silloin kun sain tuon ihanan idean tehdä oman enkelinurkkaukseni, pöydän jonka ääreen voisin kutsua kaikki halukkaat, silloin jo alitajuisesti ajattelin, että tästä tulisi yhteinen kohtaamispaikka, sisarilleni ja veljilleni, omalle tähtiperheelleni ja oppailleni. Olen kertonyt tästä pöydästä jo aikaisemminkin, mutta tässä kuva vielä alla.
Keskellä pöytää on iso kynttiläkuppi jossa lukee " Welcome to our table", eli tervetuloa MEIDÄN pöytäämme. En ole itse yleensä tehnyt mitään suurempia valmisteluja meditointia aloittaessa, eikä kaikki kokoontumiset tämän pöydän äärellä ole edes meditointia, vaan silloin kun istahdan tämän pöydän ääreen ja kutsun kaikki halukkaan osallistumaan, niin minusta tuntuu enemmänkin että järjestäisin iloisen ja leppoisan illanistujaisen perheeni ja ystäviensi kanssa. Tänä aamuna yhtäkkiä ymmärsin, etten ole koskaan pitänyt heitä erilaisina kuin minä, vaan toisina samankaltaisina, matkakumppaneina, sellaisina joiden kanssa olemme vuorovaikutuksissa jakaen kokemuksia toistemme kanssa. Ihan varmasti hekin oppivat meiltä koko ajan meitä seuratessaan Ü
Olen aina omannut todella hyvän mielikuvituksen ja olen sitä tosiaan aina pitänytkin vain mielikuvituksena, kunnes luin Chantel Lysetten kirjan "Enkelikoodi" ja siellä yllättäen hän kertoikin, että niin monet ihmiset luulevat, että selvänäköisyys tarkoittaa ainoastaan sitä että näkee fyysisillä silmillään edessään jonkun olennon. Monesti kun ihminen ajattelee mielikuvistusta, hän ajattelee automaattisesti, että se on jotain joka ei ole totta. Hän kirjoittaa myös, että voisi koostaa yhden uuden kirjan siitä mikä on edes todellista ja mikä ei. Jokaisessa meditoinnissa meitä kehoitetaan visualisoimaan asioita ja kirjan kirjoittajan mukaan mielikuvituksemme on tehokkain työkalu selvänäköisyyden hyödyntämisessä. Mielikuvitus on silta tietoisuudesta intuitioon, meidän oman sisäisen äänemme luokse. Viime sunnuntain meditaatiossa ymmärsin mistä tässä on kyse, se ei tosiaankaan voi olla pelkästään vain mielikuvitusta, koska ihmisillä eri puolilta maailmaa oli samanlaisia kokemuksia tuosta yhteisestä tapaamisesta, joka siis tapahtui jokaisen omassa mielessä ja mielikuvissa Ü Mielikuvitus on siis silta selväkäköisyyteen, eikä se ole vain jotain epätodellista mielen tuotosta. ( Tästä puhuttiin myös viikonlopun Tähtityöpajassa)
Ja tästä päästään taas takaisin tuohon energioihin suhtautumiseen ja tätä yhdenvertaisuus ajatusta vahvisti myös tänä aamuna Lenita Lehtosen blogikirjoitus "Michelle Obaman oivallukset". Miten monesti me odotammekaan, että JOKU TOINEN tulisi ja muuttaisi meidän elämänolosuhteet paremmiksi. Se on niin helppoa antautua odottamaan, että "kyllä minä sitten kun..." ja miten helposti sitä tulee sitten elämälleen katkeraksi kun asioita ei tapahdukaan niin kuin haluaisi. Minä tunnen vahvasti, että olemme tasavertaisia myös henkioppaidemme kanssa, ja tämä ajatus avasi ainakin minulle ymmärryksen, ettei henkiolennoilta voi näin ollen vaatia parannusta elämäämme vaan ne parannukset on tehtävä itse ja yhdessä heidän kanssaan. Ei minulle tulisi mieleenikään vaatia esimerkiksi miestäni lukemaan lakimieheksi vain jotta taloutemme paranisi hänen ansiostaan ja näin minä voisin vain nauttia tuloksista, tiedättekö mitä tarkoitan? Kyllähän me jo itsekin tiedetään mitä meidän tulisi tehdä, se ajatus tai tunne polttelee jo sisällä, mutta emme uskalla alkaa kuuntelemaan tuota sisäistä ääntämme, koska ympärillämme on niin paljon energisia velvoitteita, pakotteita ja estoja pyrkimyksillemme. Itse olen kokeillut tehdä pikkuhiljaa muutoksia omaan elämääni ja omaksi yllätyksekseni, mieheni onkin ottanut osaa näihin muutoksiin automaattisesti. Olen ehkä hieman pelännyt, että miten suhteemme käy jos alan ajattelemaan enemmän itseäni, mutta on käynytkin toisin, oman vahvuuteni etsiminen on vahvistanut myös meidän yhteistä elämää Ü Eli kun monesti tämän keväänkin aikana on toitotettu joka tuutista, että nyt on isojen muutosten aika, jotain perustavan laatuista tulee tapahtumaan, vanhoja rakenteita murtuu jotta uutta pääsisi tilalle, niin omalla kohdallani olen nyt huomannut ettei se tarkoita, että minun tulisi repiä koko elämäni fyysisesti pieniin paloihin, vaan tuo muutos on minun kohdallani tapahtunutkin sisälläni, sydämessäni, ajatuksissani ja tunteissani. Isoin kuolema, eli vanhan poistuminen on tapahtunut sisälläni ja näiden uusien oivallusten kummutessa esiin olen voinut pikku hiljaa alkaa kokeilla soveltamaan niitä uusia ajatuksia fyysiseen elämääni Ü
Tuli mieleen vielä yksi vuoden takainen meediolla käynti ja tuolloin jo minusta tuntui, ettei session tarkoitus ollutkaan jakaa minulle valmista tietoa, vaan henki puhui minulle asioista, selvitti taustaani ja ihmisenä oloa maan päällä ja kertoi yhteyksistäni henkimaailmaan ja antoi oivalluksia joita osasin myöhemmin yhdistää asioihini. Tapaaminen oli enemmänkin oppitunti kuin tulevaisuuden ennustaminen Ü Ja tällaiset kohtaamiset minusta tuovat parhaiten esiin tasavertaisuuden. Totta kai elämässämme tulee olemaan aina meitä kokeneempia, jotka voivat auttaa meitä polullamme eteenpäin, mutta ei se tarkoita että he ovat meidän yläpuolellamme ja että heillä olisi kaikki vastaukset valmiina elämästämme. Kaikkihan on loppujen lopuksi kuitenkin kiinni siitä ihanasta "Valinnan vapaudesta" joka meille ihmisille on annettu ja tämä vapaus mielestäni on se asia joka voi tuoda fyysiseen elämäämme todellista mystiikkaa. Meillä on todellakin vapaus valita olemmeko onnettomia vai onnellisia, olemmeko katkeria vai odotamme asioita innolla, kannammeko surua vai elämän iloa sydämessämme. Kukaan muu ei voi tehdä tuota valintaa puolestamme. Uskokaa minua, olen yrittänyt kokeilla Ü
Ihania auringonsäteitä jokaisen teidän elämäänne!
Valitkaa nähdä mahdollisuuksia, esteiden sijaan Ü
Minullakin on erityinen paikka missä meditoin, sen pienen pöydän ja pedin tiedätkin :)
VastaaPoistaMielikuvituksesta kun puhuit, niin minulla on kyllä mielikuvitusta, mutta joskus se on ikään kuin estynyt meditoinnin aikana, minä katselen "vaan" värejä enkä muista visualisoida muuta, jotenkin siihen värimaailmaan voi ikään kuin "uida" ja tuntea niitten vahvuuden ja kaikki muu jää.
Deepthin blogissa on hyvä kirjoitus irtipäästämisestä erilaisin keinoin ja itseni tunnistin siitä, että hirveästi olen myllännyt fyysistä urakkaa pihalla, olen ihmeesti jaksanutkin kääntää ja vääntää, mutta apu tulee ylhäältä. Kiitos jälleen mielenkiintoisesta bloggauksesta.
Voi hyvin.