Lähdin tänään käymään kotinurkille ja mieheni ihanasti antoi lainaan autonsa minulle viikoksi. Iso kiitos hänelle siitä, auto helpottaa kulkemistani tosissaankin paljon. Mieheni on juuri vaihtanut uuden autoradion autoonsa, mutta ei ollut kerennyt kytkeä radiopiuhoja, joten minun oli tyydyttävä ajelemaan hiljaisuudessa. Ja miten kiitollinen olenkaan nyt tuosta alkumatkan hiljaisuudesta, koska pienen kahvipaussin jälkeen eteenpäin lähtiessä mieleeni tuli yhtäkkiä kokeilla laulaa jotain :) Ajatus tuli mieleen ihan yhtäkkiä vaan ja niin minä aloin iloisesti laulelemaan oman säveleni mukaan omilla sanoillani laulua. Ja voi miten iloiseksi se teki mieleni, kehuin laulussa ääntäni ja ääneni voimaa ja pikku hiljaa siirryin kiittelemään kaikkia kanssamatkustajia heidän olemassa olostaan. Lopuksi aloin laulelemaan haaveistani ja iloistani ja asioista jotka tekisivät minut todella onnelliseksi, eikä aikaakaan kun silmiini alkoi kohoamaan kyyneleitä. Lauloin kyyneleideni läpi ja lauloin miten en voisi laulaa jos alkaisin kunnolla itkemään ja lopulta rauhoituin ja vedin syvään henkeä. Sen jälkeen nauroin sydän täynnä iloa ja kiitin oppaitani tästä upeasta ja vapauttavasta kokemuksesta Û Äänessäni tuntui olevan aivan huikeaa syvyyttä ja selkeyttä ja rallattelua kesti varmaan jopa puoli tuntia. Aivan ihana kokemus!
Äidin luokse päästyä, lähdimme kohta puoliin hakemaan hänelle tulleet kengät lähikaupasta ja kenkäkaupan vieressä oli aivan ihana pieni sisustuspuoti ja siellä oli hyllyllä niin ihana teekippo etten vain yksinkertaisesti pystynyt jättämään sitä sinne. Ostin itse asiassa kaksi, koska ajattelin, että ne olisivat täydellisiä tarjoilukuppeja teevieraille :) Ensimmäinen ajatus joka tuli mieleen oli tarjoilla teet niistä omassa ihanassa puutarhassani jonkun ison lehtipuun suojassa, enää puuttuu vain se ihana puutarha Ü Tässä alla kuva kupista, alaosa on itse teekuppi ja yläosa on teen haudutuskannu. Aivan ihana kokonaisuus Ü Rekvisiittana äitin tekemä pitsiliina ja punainen nyplätty rintakoru...
Söpö :)
VastaaPoista