Muutama viikko sitten mieheni toi mukanaan työmaaltaan taas kaksi ihanaa kiveä punaisen granitti kiven ja valkoisen kalkkikiven. Ja vaikka kivet olivat kummatkin aivan ihania niin tämä valkoinen kalkkikivi kiinnitti huomioni, koska valkoisen pinnan alta tuli esiin hennon vaaleansinistä kirkasta kivisälpää esiin. Mieleeni tuli heti enkelikiveni ja huudahdin innoissani miehelleni, että " Hei, sinä toit minulle suomalaisen enkelikiven!" Ja hymyilin pitkät tovit vielä päällekin.
Annoin kivelle asemapaikan vessan ikkunalaudalta orkideani vierestä ja pyysin, että se pitäisi huolta kukkani energioista. Ja noille sijoilleen kivi sitten jäi :)
Eilen sitten innostuin Mayan sivuilta lukemastani selvänäköisyys harjoituksesta, mutta koska pimeä komero hirvitti ihan älyttömästi, niin luovuin toistaiseksi ajatuksesta. Olimme jo sammutelleet valot kun aloimme valmistelemaan yöpuulle lähtöä ja päätin käydä vielä vessassa tarpeillani (pahoittelut mielikuvasta) ennen sänkyyn menoa. Ulkona oli vielä hieman valoista, enkä viitsinyt laittaa vessaan valoja päälle joten ikkunasta kajasti ihanasti katuvalojen kajo hämärään vessaan. Istuessani pöntölle, loin katsahduksen tuohon valkoiseen kalkkikiveeni ja päätin ottaa sen käsiini. Suljin silmäni ja aloin tunnustelamaan mitä energioita tuntisin kivestä. Ensinnäkin se tuntui viileälle, mutta se oli hyvinkin selitettävissä ikkunalaudalla ololla, se kun on vähän viileä paikka. Yhtäkkiä kuin ihan puskista koin ihan älyttömän väläyksen silmieni yläpuolella, aivan kuin minua olisi mätkäisty jollain valokaapelilla päin näköä ja säpsähdin taaksepäin. Samalla sekunnilla avasin myös silmäni ja en voinut kuin nauraa hiljaa mielessäni, että " No johan valon pläjäyksen lähetitte Ü". Halusin kuitenkin varmistua, ettei kyseessä ollut mikään ulkoa tullut valonpilkahdus ja pyysin, että jos saisin nähdä tuon valon vielä uudelleen mutta vähän maltillisemmalla voimalla ja sittenhän se minulle näytettiinkin vielä kaksi kertaa hieman laimeampana. Siellä minä istuin silmät kiinni pimeässä vessassa housut nilkoissani vuosisadan virne kasvoillani. Olin aivan tohkeissani!! Harmikseni, en voinut pitkittää tuota kokeilua pitempään, koska miehelläni on paha tapa tulla etsimään minua jos olen jossain toisessa huoneessa liian kauan hiljaa yksikseni (aivan ihana tapa siis kuitenkin). Joten avasin silmäni, kiitin kokemuksesta ja laskin kiven omalle paikalleen. Sänkyyn päästyä oli ihana painaa silmät kiinni levolliseen uneen ja enkeliuniahan sieltä yöllä sitten tulikin :)
Aivan ihana kivikokemus ja olen muutenkin ihan innostunut noista kivien energioista, olisipa minulla vain enemmän aikaa rauhoittua ja paneutua asiaan. Olisi ihana opetella enemmänkin niiden energioita ja mahdollisia viestejä joita voisin niiden kanssa työskennellessä mahdollisesti saada :) Kiitos, kiitos, kiitos!!
Tässä alla vielä kuva tuosta ihanaisesta ja voimakkaasta kivestä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti