Ihanaa Joulun aikaa kaikille!

Ihanaa ja rauhallista Joulua kaikille. Ensimmäiset jouluruoat on nautittu ja edessä on pitkä vapaa joulun yli. On aika rauhoittua ja levätä ja kerätä voimia ensi vuodelle :)

Löysin yllä olevan ihanan enkelin ohjeet internetistä ja koska lankakaappi oli täynnä lankaa niin päätin koittaa millaisen enkelin saisin tehtyä. Tänä vuonna meillä ei ole muuton vuoksi ollut hirveästi ylimääräistä rahaa, mutta kyllähän sitä kaikenlaista keksii kun päästää luovuutensa valloilleen :) Joten mahdollisesti muutama tällainen eksyy lahjakääröihin :)

Vielä haluaisin jakaa myös 21.12. päivän tuntemuksia. Koin tietoisesti ainakin kaksi vahvaa väsymys hetkeä, ensimmäinen alkoi 12.00 - 12.30 ja toinen sitten 17.00 - 17.30 aikoihin. Ja siis puhun nyt sellaisesta väsystä, että silmät meinaa mennä väkisin kiinni ja tuntui, että jos oisin istunut aloilleni niin olisin nukahtanut niille paikoilleen :) Valoilmiöt ovat nyt hyvin vahvana läsnä aina kun silmät suljen ja innolla odotan mitä uusi vuosi tuo tullessaan :)

Mutta nyt, oikein ihanaa Joulun aikaa ja nauttikaa toisistanne ja läheisistänne! Ja kerätään voimia ensi vuoden uusiin tapahtumiin :) Piparin tuoksuisin terveisin!

Kerro, kerro kuvastin...

Joku viisas henkilö on joskus sanonut, että ympärillä oleva ulkoinen maailma heijastaa peilin lailla sisäistä maailmaamme :) Se mitä saamme itsellemme on itseasiassa jotain jota annamme itse maailmalle ja tämän oivalsin yhtäkkiä kristallin kirkkaasti kun tein ensimmäisen tuttavuuden hankkimieni viikinki riimujen kanssa.

Ensi alkuun voisin kertoa, että olen ollut hieman hukassa, yrittänyt hullun lailla keskittyä näihin energiajuttuihin ja harmistunut aina kun en ole saanut halutunlaista vastinetta. Jostain syystä olen ollut hyvin ärtynyt ja sisäänpäin kääntynyt ja koska olen tämän tilani täysin tiedostanut niin olen ärtynyt vielä enemmän itselleni. Ja kaikki vailla järkevää selitystä, mieleni on pitänyt minua vankinaan ja nyt tuntuu että kohta on jonkin asteinen räjähdys tiedossa... siis sisälläni :) Olen halunnut sulkeutua ja piiloutua, ja kaikki ympärilläni näkynyt muiden ihmisten ilo ja hauskuus on vienyt minua vielä syvemmälle itseeni.

Jotain vihiä asiaan sain jo enkeliheilurin kautta, mutta nostamani viikinki-riimut osuivat ja upposivat tajuntaan kuin painava kivi veteen. Jos sallitte niin tässä selitysten kera minun ensimmäinen kosketus riimuihini.

Sekoitin rauhassa kiviä pussissa ja annoin niiden valua sormieni välitse ja kun sormeni alkoivat sormeilla jotain tiettyä kiveä niin nostin ensimmäisen kiven ylös. Kiviä pyöritellessä kysyin neuvoa siihen mitä minun tulisi tietää tällä hetkellä. Ja ensimmäinen kivi oli Raido ja kuten kuvasta näkyy nostin sen käänteisenä eli ylösalaisin. Tämä tarkoittaa aina varoituksen sanaa ja tuo esiin asioita joihin pitäisi juuri nyt kiinnittää huomiota.

Raido - Yhteydenotto, liitto, jälleenyhdistyminen, matka
Tässä riimussa on kyse yhteydenotosta, kahden elementin, kahden puolen yhteensovittamisesta. Kyse on siitä lopullisesta jälleenyhdistymisestä joka tapahtuu matkan lopussa kun se mikä on ylhäällä ja mikä on alhaalla yhtyvät yhdeksi mieleksi. Matka on sielun matka, jossa ylhäältä tuleva ja alhaalta tuleva lähestyvät toisiaan sisimmästä kumpuavasta tahdosta eivätkö olosuhteiden pakosta. Sisäiset arvot ovat nyt tärkeitä, kaikkea ei tarvitse saavuttaa itse vaan apua voi myös pyytää omalta sisimmäiseltä itseltämme. Kun vastaus tulee voit päästää irti vastustuksesta ja antaa oikean toiminnan virrata lävitsesi. Kyse on itsensä löytämisestä, omasta prosessistasi. Pysy erilläsi saman henkisistä tovereistasikin, joukon voima ei nyt auta, tätä osaa matkaa ei voi jakaa. Raido rohkaisee sinua tekemään matkasi, etsimään etsimäsi.

Yllä riimun olemus, mutta koska sain riimun ns. käänteisenä, ylös alaisin. Pyysi se minua kiinnittämään nyt erityistä huomiota ihmissuhteisiini. Rikkoutumiset ovat todennäköisempiä kuin sovinnot. Riimu kehottaa tekemään työtä hyvien ihmissuhteiden eteen ja varoittaa oman prosessin vaatimusten kykyä sotkea hienot suunnitelmat. Ja vaikka esteet ja turhaumat suuntaisivatkin matkan hetkeki toisaalle, luo se vain toisenlaisen tien sinne mihin olin alunperin menossakin.

Toivoin hieman selvennystä asiaan ja laitoin käteni uudelleen kivipussiin. Tällä kertaa mietin mielessäni, että mitä tämä ylläoleva teksti oikein käytännössä tarkoittaa ja käteeni nousi seuraava riimu:

Wundo - ilo ja valo
Tämä riimu on hedelmää kantava oksa. Uurastus on ohi ja olet jossain määrin toipunutkin. Odotettavissa ollut muutos on tapahtunut ja nyt voi vain nauttia tuloksista. Iloa seuraa suuri energia, joka on aiemmin ollut patoutuneena. Valo lävistää pilvet ja koskettaa vettä ja syvyyksistä nousee esiin ihana näky: sielu hohtaa sisäistä valoa. Nyt näet kaiken selvästi ja voit luopua entisistä suunnitelmistasi, nyt on aika toimia kuten parhaaksesi näet, sillä Wundo on eheytymisen riimu joka liittää itsen lujasti Itseen.

Mutta koska tämänkin riimun sain käänteisenä, eli ylösalaisin, kehotti se minua huomioimaan että asiat kehittyvät hitaasti. "Synnytys on pitkä ja vaikea". Käsillä on kriisi, hankala kappale matkaa, vaikkakin lyhyt sellainen. Nyt täytyy keskittyä huomaamaan valon ja varjon vuorottelut, koska epäilykset ja huolet saattavat pilata ilon. Oikeassa valossa nähtynä, kaikki on koetta. Näin ajatellen, tähän hetkeen keskittyen ja muita kohtaan vilpittömänä ja omaan prosessiin luottaen, tiedät ettet voi epäonnistua.

Tämä vastaus synnytti edelleen uuden kysymyksen ja kysyin mielessäni kiviä pyöritellessä, että mitä minun pitäisi tehdä? Käteeni nousi kolmas kivi:

Perth - kätkössä oleva salaisuus
Tämä riimu on mysteeri-riimu, joka viittaa siihen mihin meidän vähäiset vaikutusmahdollisuudet eivät riitä. Tämä riimu on taivaan ja tuntemattoman puolella. Sen tiet ovat salaiset ja kätketyt. Muutosvoimta toimivat syvällä ihmisen sisimmässä ja se mitä ne saavat aikaan ei helposti heti näy. eheytymisprosessi tapahtuu piilossa, valepuvun alla. Loppujen lopuksi, eheytyminen, tapa jolla se tapahtuu, on mysteeri. Riimu viittaa voimakkaasti aloitukseen, jollekin asialle vihkiytymiseen. Millään ulkoisella ei ole merkitystä kuin sisäisen heijastajana. Tämä riimu liittyy olemisen syvimpään kerrokseen, siihen kallionpohjaan, jolle kohtalosi rakentuu. Joillekin riimu voi merkitä, että jotain heidän sisällään kuolee ja jos niin on täytyy vain päästää asiasta irti. Hengen uusiutumine on aina iloinen asia.

Halusin tälle keskustelulle vielä päätöksen, riimun joka tiivistäisi tämän hetkisen tilanteeni ja kivipussista käteeni tuli alla oleva riimu:

Laguz - virtaaminen, vesi, se mikä ohjaa
Näkymättömät voimat ovat toiminnassa, luovat ja hedelmälliset luonnonvoimat. Tämä riimu merkitsee usein puhdistautumisen aikaa: uudelleen arvioimista, uudelleen järjestämistä ja uudelleen liittoutumista. Lagus on syvällisen tietämisen riimu ja se voi kehottaa sinua tutkimaan henkisiä ulosttuvuuksia valmiina sisäiseen muuttumiseen. menestyminen edellyttää intuitiosi kuuntelemista, sopusointua omien sisäisten rytmiesi kanssa.

Mutta koska sain tämän viimeisen riimun myös käänteisenä, varoittaa se minua liiasta ponnistelusta, saavuttamattoman tavoittelusta. Se neuvoo tarkkailemaan omia voimavaroja ja toimimaan niiden rajoissa. Käänteisenä Lagus viittaa usein epäonnistumiseen vaistomaisen viisauden hyödyntämisessä. Tämän seurauksena intuitio puolesi on saattanut heikentyä ja se aiheuttaa tasapainottomuutta olemuksessasi. Sinulta vaaditaan nyt kääntymistä sisäänpäin, sekä kunnioittaen ottamaan vastaan se mitä eteen tulee.

Ja piste! Nyt täytyy sanoa, että vahvat riimut tuli ja tieto kolahti täysin tajuntaan. Ehkä sitä vain pitäisi päästää irti kaikista odotuksista ja antaa vain elämän johdatella eteenpäin. Mitä väliä sillä on mitä siellä seuraavan nurkan takana on jos se osaa vain ottaa vastaan avosylin, mitä ikinä se sitten onkaan. Vahva kehotus siis taas kerran oli hiljentymiseen ja sen sisäisen äänen kuuntelemiseen ja ilman odotuksia.

Eilen sitten tosiaan otin tästä vaarin ja nukuin pitkään ja venyttelin hyvin ja annoin mieleni vapaasti vaellella, ennen töihin lähtöä. Yöllä kotiin tullessa annoin myös mieleni ensin levähtää ennen kuin menin petiin ja kuinkas ollakkaan sain nauttia aivan ihanasta ja mystisestä unesta. Tässä vielä se, jos jaksatte vain lukea :)

Viime öinen uneni:

Olin auton kyydissä jonkun tuttuni kanssa ( en muista kenen) ja kuuntelin kun hän puhui taukoamatta kohtaamistaan vääryyksistä. Ajelimme mutkaista vuoristo tietä, sellaista jossa toinen puoli kohoaa korkeuksiin ja toinen tien reuna tippuu alas kanjoniin. Kuskin puhuessa taukoamatta kiinnitin huomiota horisontissa näkyvään valtavaan auringon laskuun jota laski suoraan kahden vuoren väliseen solaan. Jatkoimme matkaa ja kuski puhui taukoamatta. Seuraavan mutkan takaa tuo samainen sola levittäytyi taas horisonttiin, mutta tällä kertaa auringonsäteet ja pilvet loivat solaan hehkuvan pilviverhon joka koostui eri kokoisista ja tasoisista pilvistä. Jäin tuijottamaan tuota ihmeellistä näkyä, kuskin edelleen puhuessa, mutta en enää kiinnittänyt huomiota puheeseen koska tuo valoilmiö oli täysin ottanut huomioni. Horisontti peittyi taas näkyvisyä ja kaukana edessä päin huomasin tienreunalla seisovan valo-olennon. Se oli kääntyneenä tulosuuntaamme ja huomioni kiinnittyi hänen käsissään olevaan hehkuvaan valopalloon. Olin ihmeissäni ja mietin näenkö oikein, enkä usko että kuski edes huomasi asiaa hän kun vaan jatkoi puhumista ja kun ohitimme tuon valo-olennon se kääntyi meidän mukana auton suuntaisesti ja ohjasi tuon hehkuvan valopallon tien reunan yli alaspäin kohti sitä solaa jossa auringonsäteet ja pilvet olivat tehneet luonnon omaa taideteostaan. Ja minä käännyin auton etupenkillä ja seurasin auton loitotessa miten tuo valo-olennon alas lähettämä valo valaisi kirkkaudellaan koko pimeän tienoon. Ja tähän sitten heräsin. Olin vieläkin ihan ihmeissäni, uni oli niin vaikuttava ja ennennäkemätön. Vaikuttavinta oli se tunne, että jotain hyvin erityislaatuista oli tapahtumassa ja se oli tuotu vain minun nähtäväksi. Auton kuljettaja ei sitä missään vaiheessa huomioinut, enkä minä asiaa ottanut hänelle esiin unessani. Omassa mielessäni vain ihmettelin tuota vaikuttavaa tapahtumasarjaa :)

Herätessä jäin itsekseni ajattelemaan, että olisiko unessa voinut olla kyse tästä 21.12. portin aukeamisesta? Kuka tietää, tiedän ainakin nyt mitä minä teen perjantai iltana auringonlaskun aikaan. Keskityn lähettämään valoa, unesta jäi meinaan semmoinen olo niin kuin minulle olisi näytetty miten tärkeää portin aukeamiselle oli lähettää sille valoa. En tiedä kuulostaako se mitenkään järkevälle, mutta sellainen olo unesta jäi :)

Tästä tuli nyt vähän pitkä kirjoitus, mutta toivottavasti jaksoitte lukea. Yksi asia mikä minulle tuli mieleen liittyen noihin riimuihin, että olisiko siellä jossain halukkaita kokeilemaan riimujen viestiä minun kauttani? Riimukirjassa meinaan painotettiin, että tämä on henkilökohtainen apuväline ja tulkintoja toi tehdä myös toisille jos riimut antavat siihen sillä kertaa luvan. Joten jos teistä löytyy halukkaita niin voin nostaa teille riimun teidän puolestanne ja katsotaan tuoko riimu juuri sinulle ajankohtaista tietoa. Haluaisin vain kokeilla :) Iso auttamisen halu, huom! :)

Uutta luonnonmukaisuutta

Kylläpäs rimmasi hienosti tuo otsikko :) Ja kiitos vinkistä Maisa, täytyy käydä vierailemassa tuolla mainitsemillasi sivuilla :)

Jotain uutta on totisesti tullut taas ajatuksiin tai enemmänkin nyt olen alkanut löytämään vastauksia jo hetken aikaa kummunneeseen tahtotilaan :) Olen jo hetken aikaa pyöritellyt mielessäni luonnonmukaisuutta ja enemmänkin vielä ulkoisen puhdistautumisen näkökulmasta ja jos vielä tarkennetaan, niin kaikki alkoi hiuksista :) Minulla on melko tuhdit punertavat ja luonnonkiharaiset hiukset. Aika ajoin olen kärsinyt psoriaksen tyylisestä pahastakin päänahan tulehtumisesta ja hilseilystä ja viimeksi vuosi sitten se kesti monta kuukautta.Tämä innoitti silloin etsimään tietoa luonnonmukaisemmasta hiustenhoidosta, mutta jostain syystä apu ei löytynyt silloin eikä kärsivällisyys antanut myöten vaan retkahdin takaisin parturituotteisiin.

Nyt syksyllä innostuin ekokampaamo ajatuksesta ja kävin jopa pikaisesti yhdessä paikallisessa sellaisessa vierailulla ja hypistelin heidän hiustuotteitaan. Sen enempää tutkimatta pullon kylkeä ostin kaksi tosi kallista pulloa "Less is More" shampoon ja hoitoaineen (á 25 e) ja kotiin tullessa vasta huomasin, että hittolainen shampoossa oli tuota samaista sulfaattipaholaista mitä löytyy kaikista kaupan shampoista ja joka on yksi tekijä päänahan ongelmien kanssa varsinkin herkän ihon omaaville. Vihastutti oikein ja itsekseni manailin, että mimmonen ekokampaamo tuokin nyt oli, kun samaa myrkkyä myyvät kuin muutkin ja vielä hyvään hintaan :)

No tämä oli varmasti se viimeisin kimmoke joka innosti tonkimaan hieman enemmän tietoa luonnonmukaisesta hiusten hoidosta ja ensimmäinen kirja mikä vastaan tuli internetin ihmeellisessä maailmassa oli ruotsalaisen Lisen Sundgrenin kirjoittama " Ihana Kotikylpylä" ja kaakaonaamiot saivat ihan innostumaan ajatuksesta :) Tosin kirjaa ei ole saatavilla tällä hetkellä, eli itselleni en sitä saa, mutta kirjastosta se löytyi, tosin oli lainassa. Kirjastossa ajattelin kuitenkin kurkata muitakin kirjoja, josko sieltä löytyisi jotain vastaavaa muuta ja löytyihän sieltä :) Löysin tämän Virpi Raipala-Cormierin julkaisema " Luonnonkaunis - Yrtit ja luontaishoidot naisen kauneuden ja terveyden tukena" ja tämä kirja sisälsi juuri niitä ominaisuuksia joita olin hakenutkin. Nokkoshauteita ja kamomillauutteita ja vaikka mitä!! :) Miehelleni jo naureskelin, että taidan viettää ensi kesänä jonkin verran aikaa metsässä ja niityillä keräten rohtoja :)

Tänään innostuin sitten koittamaan yhtä kirjan ohjetta; hiushuuhteluvettä nokkosesta ja nokkoshaude kun oli valmis ja siihen kun lisäsi omenaviinietikan ja rosmariinin eteeristä öljyä, niin se tuoksu.... Se tuoksu mikä pullosta tuli toi sillä silmäyksellä mieleen kesäisen puusaunan jossain veden äärellä!! Lupaan kertoa myöhemmin miten huuhdevesi toimi :) Aivan ihana tuoksu!

Mutta jotain hauskaa on tapahtunut muutenkin. Heiluri on osoittautunut oivaksi tavaksi jutustella oman suojelusenkelin kanssa. Minun oma suojelusenkelini esittäytyi arkkienkeli Urieliksi, joka johtaa rauhan enkeleitä ja auttaa erilaisissa konflikteissa. Ja täytyy myöntää, että ymmärrän nyt oman rauhallisuutenikin paljon paremmin :) Hänen kanssaan meillä on ollut muutaman kerran jo mainioita keskusteluja ja tässä haluan jakaa teille yhden niistä joka oli todella hellyyttävä :)

Kysymys: Oletko jossain vierelläni
Vastaus: heiluri heilui ei - merkkiä
Kysymys: Hmm... no oletko siis yläpuolellani?
Vastaus: taas heiluri sanoi ei
(hetken aikaa mietin ymmälläni ja sitten oivalsin...)
Kysymys: Oletko sydämessäni?
Vastaus: Ja niin alkoi heiluri heilumaan hurjaa vauhtia kyllä vastauksen merkiksi :)

Olen niin iloinen, että sain tietää tällaisesta heilurista :)

Huominen lähestyy ja kuin tarkoituksella minulla on vapaapäivä ja kaiken lisäksi olen kotona yksin :) Saan rauhassa hiljentyä ja tehdä koko päivän kaikkia ihania asioita itsekseni :) Vaikka älkää ymmärtäkö väärin, nautin myös täysin siitä kun saan viettää aikaa miehenikin kanssa kotona, mutta huomaan, että olen alkanut hirmuisesti kaipaamaan näitä hiljentymishetkiä itsekseni. Nyt kuitenkin aion tänään valmistautua huomiseen ( vaikka en tiedä tarviiko sitä hirmuisesti valmistautua, mutta kuitenkin..), haudutan hiukseni nokkoshauteella ihanan kesäisen tuoksuisiksi ja ennen nukkumaan menoa hiljennyn käymään läpi kaikki nuo 12 chakraa, ne kun ei aivan vielä ole täysin muistissa ja sitten nukun pitkän yön ja aamusta keskityn taas uudelleen chakroihin.

Huomiselle on kuitenkin ohjelmassa myös ihan jotain tavallistakin kivaa. Haen tuon "ihana kotikylpylä" kirjan kirjastosta ja sitten kotiin tultua leivon leipää. Leipää varten immellytys on jo käynnissä :) Joten innolla odotan huomista päivää koska saan keskittyä vain täysin omaan itseeni :) Ihanaa illanjatkoa kaikille! :)

Valonpolun enkelikurssi ja Joulumarkkinat

Eilen saimme viettää ihanan päivän toisella paikkakunnalla Valonpolku- blogin pitäjän enkelikurssilla. Kurssi käsitteli keinoja joilla voisi päästä paremmin kommunikoimaan enkeleiden kanssa tai ymmärtää paremmin niitä monia tapoja joita enkelit käyttävät kommunikoidessaan meidän kanssa. Kivoja vinkkejä saimme pitkin päivää, mutta henkilökohtaisesti itse innostuin eniten heilurista ja sen kautta kommunikoinnista. Heiluri mahdollisti yhtäkkiä sen kauan kaapaamani tavan saada selviä vastauksia kysymyksiini :) Ihana ja lämmin henkinen päivä kaiken kaikkiaan.

Ilta jatkui ihanasti ja keveästi kotona vieraiden kanssa nauttien maukkaita juustoja ja viinejä. Ehdottomasti suosittelen Blossa 12 vuosikerta glögiä, se oli todella loistavan makuista tänä vuonna! Ihana loppu uuden tiedon täytteiselle päivälle :)

Tänään sitten oli edessä Joulumarkkinat anopin kanssa ja hitsi millaiseksi nuo markkinat muodostuivatkaan :) Henkisyys oli vahvasti mukana päivässä ja tässä alla muutama uusi ostos joita innostuimme ostamaan.

Eiliseltä kurssilta mieleen jäi tosiaan hankkia itsellenikin sellainen kiviheiluri ja mitäs sieltä Joulutorin ensimmäiseltä kivimyyntipöydältä löytyikään :) Mielessä oli myös hankkia kirkaasta kvartsista hiottu pyöreä kivi, koska tämä annettiin minulle käteeni eilisessä visualisoinnissa ja meinasinkin ostaa jo sen tästä samaisesta kojusta, mutta miehellä oli vain lasisia pyöreitä palloja ja viime hetkellä peruin kaupan, koska mietin että se ei kuitenkaan ole ihan oikeaa materiaalia. Loppumatkan kojujen seassa, kiertelinkin kaikki kivikojut läpi etsien tuota pyöreää kiveä ja viimeisestä kojusta se sitten viimein löytyi :)  Tässä kuvat alla heilurista ja tuosta ihanaisesta kivestä...

Viimeisen kivikojun myyjä kertoi meille myös viikinki riimuista ja muutaman hänen esittämän kokeilun jälkeen olimme anopin kanssa hyvinkin vakuuttuneita, että tällainen pitää ostaa, sen verran vakuuttavia symbolien tekstit olivat :) Joten matkaan tarttui myös tämä mystinen riimujen kirja. Tälle täytyy antaa aikaa jossain vaiheessa rauhassa ja tutkia mitä tämä paketti pitää sisällään :)

Joten hyvin vaikuttava ja informaatiotäyteinen viikonloppu on takana ja nyt onkin sitten ihana rauhoittua iltaan ja kuunnella hieman rauhallista joulumusiikkia kynttilöiden loimussa ja lumihiutaleiden putoillessa hiljalleen taivaalta ikkunan toisella puolella.

Ihanaa Joulukuun alkua kaikille, mitä kaikkea jännittävää tämä kuukausi tuokaan mukanaan!

Höyhen

Hmmm... mistähän sitä aloittaisi :) Ensimmäisenä voi todeta, että 11.11. päivä tosiaankin on vahvistanut valoenergioita. Sunnuntaina töiden jälkeen venytellessä ensimmäistä kertaa kun suljin silmäni niin koin ihan valtavia valoenergioita. Se miten aiemmin energiat olivat liikkuneet valoaaltoina suljettujen silmieni edessä, voimistuivat ne nyt lisääntyvänä valona ylhäältä kokonaan ympärilleni :) Häkellyttävää, en osaa sitä muulla tavalla kuvailla :)

Se taas miksi valitsin otsikoksi höyhenen johtuu lähinnä siitä, että niitä on nyt putkahdellut niin paljon joka puolelta esiin, että niistä oli nyt vain kirjoitettava :) Niitä on löytynyt vaatteista joita taittelin muuttolaatikoihin (ennen tänne uuteen kotiin muuttoa), niitä on leijaillut ilmassa (uusi ystävä uudesta työstä oli tulossa kylään), sellainen löytyi kanamunalaatikosta (mikä voi kuullostaa normaalilta) kun aloin tekemään ihania lettuja ja tämä viimeisin jo sitten hieman herätteli ajatuksiani enemmänkin :) Mieheni innostui repimään täältä meidän uudesta kodista vanhan kuluneen tapetin pois hienon kiviseinän päältä ja kaupasta kotiin tullessa hän oli tuonut mukanaan ison viuhkan valkoisen maalin eri värisävyjä. Minä sitten testailin ja vertailin viereisen seinän maalia sekä sävylappuja toisiinsa ja lopuksi päädyimme lähimpään vaihtoehtoon. Laitoin sävylapun alas odottamaan maalin hakua. Ruoan jälkeen mieheni sanoi, että missäs se sävylappu on? Sehän oli se höyhen nimeltään. Ja minä olin, että ei sen sävyn nimi höyhen ollut sehän oli... ja mieheni jatkoi, että eikös se höyhen ollut.... ja yhtäkkiä minä vasta tajusin, että siis sen sävyn nimi tosiaan oli HÖYHEN :) Ja jäin vain suu ammollaan virneessä ja ihmetyksissäni tuijottamaan miestäni ja toistelin muutaman kerran, että hitsi sen nimi on HÖYHEN :) heheh... mieheni varmaan jo hieman tuumaili, että mitähän siellä juomalasissa olikaan ollut :) Olin vain niin ihmeissäni ja iloinen :) Aivan kuin vieläkin minulle vakuutettaisiin, että asiat ovat hyvin, ettei mitään murehdittavaa ole ja että kaikki asiat ovat hyvin nyt ja tästä eteenpäinkin.

Tähän samaan liittyen keräsin rohkeuteni ja kysyin haittaisiko miestäni jos uhraisin yhden yhteisen vapaapäivämme ja osallistuisin Joulukuun alussa pidettävään enkelikurssi -päivään. Kurssi ohjeistaa ja antaa vinkkejä enkeleiden kanssa kommunikointiin. Myös uusi ystäväni innostui asiasta, joten ilmoitin meidät molemmat tuohon päivään. Kurssista löytyy enemmän tietoa Valonpolku sivuilta :) Ja tätä matkaa odotan todella innolla :)

Minulla on ollut myös jo hetken sellainen tunne, että minun pitäisi soittaa Hannalle (Hanna Humia). En tiedä miksi, mutta tunne on melko voimakas. En vain ole vielä saanut aikaiseksi varata häneltä puhelinaikaa.

Yksi asia nousi mieleeni tässä muutama yö sitten kun heräsin keskellä yötä semmoiseen kummalliseen ääneen. Aamulla mielessä pyöri vain ajatus, että onko äänellä tosiaan mahdollista olla muotoa? :) Heräsin, tai oikeastaan heräsin hieman ennen tätä ääntä. makuuhuoneemme nurkassa pääni vieressä kohta heräämiseni jälkeen kuului matala koveneva ja jälleen hiljenevä kumea ja syvä ääni. Ja minusta tuo ääni oli täysin pyöreä muodoltaan, se ei tullut mistään tietystä kohdasta vaan muodostui kuin spiraalina paikallaan tuossa sängyn viereisessä nurkassa. Silmät avatessa en nähnyt mitään, mutta tuo ääni sai ihokarvani pystyyn :) Se oli hyvin syvä ja vaikuttava yhtäjaksoinen voimistuva ja sitten heikkenevä ääni.

Toinen hauska sattuma joka sai hymyn huulilleni oli kun mieheni kysyi yhtenä aamuna aamusikarilta takaisin tullessaan, että onko rappukäytävän valo koskaan oikkuillut minulle. Hän sanoi, että hän ei yleensä laita valoja päälle kun menee ulos, mutta aina sisään tullessa valot räpsähtävät kerran :) Sanoin hänelle, että joku varmaan haluaa toivottaa sinulle hyvää huomenta ja mieheni naurahti iloisesti ja tokaisi, että täytyy muistaa toivottaa takaisin seuraavalla kerralla :)

Viimeisenä vielä halusin ottaa esiin ne makeat unen lahjat jotka tämä asunto tarjoaa. Olemme jo monena aamuna ihmetelleet miten me nukumme niin syvästi joka yö :) Aivan kuin vaipuisimme todella syvään horrokseen koko yöksi ja heräämme vasta kun kello aamulla herättää. Ihan ihmeellistä. En ole nähnyt ensimmäistäkään unta täällä vielä, vaikka monesti näen unia melkein joka yö. En ole mitenkään hyviä yöunia vastaan, mutta tämä on mielestäni hyvin poikkeuksellista varsinkin kun ottaa huomioon, että makuuhuoneemme ulkopuolella menee kaupungin vilkkain pääkatu ja liikenne siinä hurisee melkein taukoamatta :) Jotain mystistä kyllä :)

Mutta nyt nukkumaan, huomenna vielä yksi päivä töitä ja sitten 8 päivän vapaa :) Tosin toisessä päässä odottaa sitten yksi iltavuoro jonka ajattelu sai jo jopa fyysisiä oireita pintaan, koska en halua tehdä iltavuoroja, mutta en halunnut kieltäytyä kun asiaa niin kiltisti minulta pyydettiin. Mutta en halua murehtia sitä vielä tässä vaiheessa, aion sen sijaan nauttia joka ikisestä vapaapäivästä täysin rinnoin :) Joten kivaa loppuviikkoa toivotellen jo tässä vaiheessa :)

Avunpyyntö valo-olennoilta

Muutama tunti sitten tapahtui jotain josta täytyi tulla heti tänne kertomaan. Olemme tänään pakanneet tavaroita huomista muuttoa varten ja koska suurin osa tavaroista oli jo ennestään laatikoissa, tämän päivän touhuaminen oli niin sanotusti vain pientä puuhastelua.

Tuossa viiden jälkeen kumminkin yhtäkkiä väsähdin ihan hetkesssä, niin sanotusti meinasin nukahtaa seisaalleni ja kysyin mieheltäni jos sopisi, että laitan hetkeksi itseni makuulle ja lepuutan itseäni. Ihmettelin tosiaan, mikä noin yhtäkkiä voimat vei, mutta vastaus odotti jo ihan nurkan takana. Romahdin sänkyyn ja suljin silmäni. Eikä tarvinnut kuin sulkea silmät kun silmien edessä alkoi valtava valoshow. Yleensä se on temmoltaan melko rauhallista ja aaltoilevaa, mutta nyt se oli enemmänkin yliaktiivista ja kuin vaistomaisesti kysyin mielessäni " onko jokin hätänä, kun noin vilkuttelette valoja?" ja tuon kysymyksen kun sain loppuun, huikkasi mieheni sohvalta, että USA:n rannikkoa on lähestymässä vuosisadan pahin hirmumyrsky Sandra. Ja palaset kuin loksahtivat kohdilleen. Minun oloni oli tehtävä väsyneeksi, että olisin sulkenut silmäni ja nähnyt hätäiset valomerkit ja näin minun mennessä makuulle mieheni sai tilaisuuden lukea päivän uutiset ja kertoa niistä minulle. Ja piste!

Siitä hetkestä, oli se sitten avunpyyntö tai ei, rakensin mielikuvituksissani turvaverkkoa New Yorkin osavaltion päälle tulvavesiltä suojaksi ja mereltä päin kirkasta valoa hehkuvia aallonmurtajia hyökyaaltojen esteeksi. En vain ole kovin kokenut tällaisessa, näinkö minua voidaan oikeasti ohjailla havaitsemaan asioita? Näinkö he pyytävät apua? Oikeasti? Olen ihan hämmentynyt, mutta silti hirmuisen onnellinen siitä, että valo-olentojen mielestä saatan olla yksi sellainen henkilö joka voisi vaikuttaa näinkin isoon asiaan energiatasolla.

Eli jos nyt luet tätä vielä tänä iltana, niin pyydän kohdistamaan kaiken ajatusvoimasi tuonne USA:n itärannikolle ihmisten suojaksi. Näin voisimme ehkä saada myrskyä laannutettua edes hieman, kuka tietää. Kaikkea voi kokeilla, tähän ei ainakaan mene rahaa ja vaikutus saattaa olla kuitenkin suuri. Toivotaan näin. Peukut pystyyn noille urheille jotka tänä yönä joutuvat ottamaan tuon hirmumyrskyn vastaan!

Keskustelua mielen tasolla...

Eilen minulle tuli pitkästä aikaa mahdollisuus hiljentyä itsekseni. Tällä hetkellä meillä on vuokra-asunnossamme vain yksi yhteinen huone ja jostain syystä en pysty vielä samalla lailla keskittymään meditoimiseen jos mieheni on kotona. Mutta eilen sain tilaisuuden olla yksin kotona ja käytyin heti tuon tilaisuuden hyväkseni :)

Istuin mukavaan asentoon sängylle ja suljin silmäni. Maadoitin itseni äitimaan ytimeen ja avasin energiakanavan myös ylöspäin taivaisiin. Eikä kauaa mennytkään silmien kiinni laiton jälkeen kun nuo kirkkaan valon liikehdinnät alkoivat silmieni edessä. Tällä kertaa en tehnyt perinteistä chakrojen avaamista vaan halusin koittaa keskustelua noiden energioiden kanssa ja ehkä myös hieman oman itsenikin kanssa :)

Rupattelin mielessäni niitä näitä ja pyysin selvästi apua muutamaan asiaan joka helpottaisi arkipäiväämme. Kuvittelin myös ihania ja ilisia asioita ja tilanteita, noiden valon liikeiden säveltäessä mielikuvitustani. Monta kertaa silmiini tuli esiin oranssin punainen läiskä, joka välillä katsottuna tuntui kuin olevan jonkun ison petoeläimen silmä joka välillä aukeaa ja välillä silmäripset sulkee silmän. Kuva ei ollut selvä, ainoastaan väri oli vahva. Ja itselleni tuli mieleen lohikäärmeen silmä. Eikä se ollut pelottavaa, mutta tunsin sen voiman ja vahvuuden joka ajatuksesta huokui. Välillä taas koitin lopettaa koko ajattelemisen ja keskityin kuuntelemiseen. Odotin ja kuuntelin, koko ajan seuraten silmieni edessä heikkeneviä ja vahvistuvia valo efektejä. Lopuksi en malttanut odottaa enää vaan toin ilmi turhautumiseni siihen, etten ymmärtänyt mitä nämä valot merkitsivät. Hetken aikaa oli hieman pimeämpää ja kun kysyin, että " onko siellä edes ketään?" niin silmieni eteen levisi hyvin vahva valo ja oli ihan pakko hymyillä.

Tätä sitten testailin ja monesti kun on puhuttu, että henkien ja enkeleiden läheisyys tuo kylmän tunteita. Istuin ikkunan puolella joka täällä asunnossa on hohkanut kylmää hyvinkin tehokkaasti ja sanoin, että " kyllä, tiedän että vasemmalla puolella tuntuu kylmyyttä, mutta mistä tiedän ettei se ole vain ikkunasta tullutta kylmyyttä? " ja saman tien oikeanpuoleisen jalkani sivu alkoi viilenemään :) Ja taas hymyilin... Voisiko tätä nyt sanoa, sitten jonkin asteiseksi keskusteluksi joidenkin energioiden kanssa. Pahoittelut, että joudun käyttämään sanaa "joidenkin", koska en tiedä kuka ympärilläni luo noita valoefektejä. Lopuksi harmittelin vielä sitä ettei meillä ole vielä yhteistä kieltä, koska olisi niin hienoa jutella heidän kanssaan. Heillä olisi varmasti paljon kerrottavaa.

Jotain uskon kuitenkin, että minulle tehtiin tuon valoshown aikana, voidaan puhua varmaan reilusta tunnista, koska loppuvaiheessa rintalastaani alkoi pakottamaan ja kuin jokin iso pahkura olisi pyrkinyt irti niakmista. Jouduin haukkomaan monesti helpottaakseni kurkussa tuntuvaa painetta ja tämä jatkui vielä nukkumaan mennessäkin. Aamulla tosin olo oli taas ihan hyvä. Tähän voin sanoa, että minulla on ollut ongelmia juurikin yläselän kanssa ja ehkä minua jotenkin autettiin, koska tuon meditaation aikana ojentaessa selkääni, se tuntui aina hieman rasahtavan hitusen enemmän omalle paikalleen. Joten kiitos vaan kovasti avusta auttajilleni :)

Illalla sain vielä toisen tilaisuuden olla itsekseni ja tuolloin otin mukaan muutaman kiven. Toiseen käteen asetin   sydämen muotoisen kalsedoni kiven (hyvä kumppanit matkoilla) ja toiseen käteen otin sydämen muotoisen tiikerinsilmän (auttaa henkisessä maadoittumisessa). Jalkojeni juureen asetin vielä mustat pienet kivet, toinen haukansilmä (tuo sisäistä näkemystä) ja obsidiaani (voimakas kivi poistamaan herkkäuskoisuutta). Ja voitte uskoa, että kivet voimistivat noita valoefektejä :)

Hauska hetki kuitenkin itseni ja valoefektien kanssa, ketä lie olivat niin heiltä ainakin huumoria löytyi :) Ehkä olen vain hieman malttamaton odottamaan, samaa kieltä tai ymmärrystä jotta voisimme kommunikoida selvemmin :) Ihmisenä sitää vain automaattisesti odottaa että kaiken tiedon pitäisi tulla esiin kielellisenä, tiedättekö, vähän kuin englantilaiset tai ranskalaiset odottavat että kaikki muut puhuvat heidän kieltään :) Ehkä pienellä maltilla opin uusia tapoja kommunikoida, kuka tietää :)

Illan jatkoja kaikille toivottaen :)

Elämän ymmärtämistä...

Nyt kun olen saanut mahdollisuuden avautua itse ajattelemaan hieman laajemmin tätä koko olemassa oloamme ja siis painotan edelleen sanaa HIEMAN, (vaikka olenkin omannut tietynlaisen ajatusmaailman elämästä ja siitä miten hyvä ja paha tasapainottelevat koko ajan päivittäisissä elämän tapahtumissamme), on silmäni jotenkin avautuneet tämän uuden energia-ajattelun kautta. Vieläkin täytyy myöntää, että henkilökohtaisesti vieroksun sanoja Jumala tai Kristus tai Jeesus, koska ne ilmentävät minulle niin vahvasti sitä kouluoppia kärsimyksestä ja nuhteessa elämisestä, että koko uskonnon myötä osalla ihmisistä on varmaan kadonnut kosketus koko elämästä nauttimiseen sellaisenaan kun se eteen tulee.

Opiskelen tällä hetkellä psykologiaa (avoimen yliopiston kautta) ja sen kautta olen päässyt käsittelemään myös paljon oman menneisyyteni asioita, saanut hieman ymmärrystä siitä moninaisuudesta joka on vaikuttanut omiin valintoihini, tekoihin sekä käytökseeni. Olen pitänyt teoreettista opiskelua aina hyvänä vastapainona konkreettiselle elämälle, on se sitten ollut elämän opiskelua tai työmaailmassa opiskelua ja näin olen päässyt aina vertaamaan suurien ihmisten teorioita todelliseen elämään. Ja mitä enemmän olen saanut ymmärrystä siitä   akateemisesta käsityksestä miten meidät ihmiset käsitetään, sitä huojentuneemmaksi olen tullut ajatuksesta, että ei meitä olekaan luotu yhteen ja samaan muottiin. Emme me kehitykkään kellotaulun mukaisesti kaikki samaan aikaan, eikä aikataulusta myöhästymisestä tai aikataulun edelle menemisestä tarvitsekaan potea niin mahdottoman huonoa omaatuntuo. Ajatukset; " minunhan pitäisi jo myös, miksei tämä jo tapahtu minulle, kohta on jo liian myöhäistä, mitähän muut ajattelevat jos toteutan tämän jo nyt" plus ne lukuisat monet muut itsekriittisyyden lauseet jotka estävät meitä nauttimasta täysin sieluin omasta elämästämme ja omasta yksilöllisestä kehityksestämme.

Se, että olen tämän vuoden alussa päässyt tutustumaan tähän henkimaailman käsitykseen, on yhtäkkiä laajentanut ihmiskäsitystäni räjähdysmaisesti. Tosin myönnän vieläkin kompastuvani aika ajoin epäilyihin. Voinko uskoa johonkin vaikka minulle ei ole annettu siitä vielä konkreettista näyttöä? Eihän kukaan epäile unelmiaankaa, ainakaan siinä unelmointi vaiheessa. Epäilyt yleensä alkavat vasta sitten kun lopetamme tuon ihanan unelmoinnin. Sitten kyllä on tilaa epäilyille; " ei se varmaan ole mahdollista kuitenkaan minulle, en minä voi olla niin onnekas, en minä ole koskaan ennenkään saanut helpotusta elämääni" ja lauseet vain jatkuvat. Kuka nämä epäilyt meille määrittelee? MINÄ ITSE, eikö näin :) Tiedän, se on vaikeaa ajatella, että minulla olisi mahdollisuus vaikuttaa isoihin yhteiskunnallisiin voimiin kuten työttömyys, sairasjonot ynm. Mutta olen tässä miettinyt, kaikkien mahdollisten näkökantojen kautta, että miten voimakas minä itse voin olla, jos en anna jokaisen pienen ajatuksen vallata mieltäni.

Nyt tuntuu, että olen ihanassa asemassa haastaa omaa tietouttani. Saan verrata akateemisia psykologian tutkimuksilla todennettuja näkökulmia sekä henkimaailman vielä mystisiä oppeja ja mahdollisuuksia toisiinsa. Se miksi puhun mystisestä, kumpuaa siitä tuntemuksesta, että tällä hetkellä ne henkilöt joilla on halu investoida rahaa yksityisopetuksiin omien energiakanavien kehittämiseksi pääsevät nopeammin eteenpäin näillä poluilla. En ota kantaa nyt maksullisiin oppeihin, koska maksanhan itsekin tällä hetkellä psykologian opintoni itse. Vaan haluaisin tuoda esiin sen valtavan odotukseni siihen hetkeen kun tämä tieto alkaa olemaan yleisesti haettavissa ja opeteltavissa yhteisistä ja ilmaisista tietokannoista (kuten internet, ilmaiset kokoontumiset ynm..). Omalla kohdallani internet ja sen suoma rajaton informaatiomäärä ovat olleet mahdottoman tärkeässä asemassa osana oppimistani. Mutta kuten psykologian opinnoissanikin, joita suoritan nyt yksilösuorituksina itsenäisesti, minulla on tunne, että oppisin asioita varmasti nopeammin ja laajemmin jonkun ohjauksessa tai ryhmässä, jossa tietoa on aina saatavilla enemmän.

En tiedä, mistä tämä tämän päivän postaus kumpusi. Halusin vain niin vahvasti tuoda esiin oman kiitollisuuteni niistä mahdollisuuksista joita minulle on jo tähän mennessä annettu tämän ihmiselon oppimisen tiimoilta. Melkein voisin käyttää sanaa pakahduttavaa, siitä miten ihmeellinen ihmisen elämä täällä maapallolla onkaan. Ja siihen kun lisätään ajatus henkimaailman puolelta, niin voisin käyttää sanaa huikea, kuvaamaan sitä mahdollisuuksien määrää jotka voivat olla ulottuvillamme jos niitä kohti vain oppii kurkottamaan. Kuten aiemmin jo tuossa toin esiin, miksiköhän haluamme niin vahvasti epäillä unelmiamme? Miksi haluamme aina niin vahvan varmuuden ja vahvistuksen asioille ennen kuin uskallamme siihen unelmaan uskoa. Voitte varmasti olla kanssani samaa mieltä siitä, että olemme varmaan muutaman tilaisuuden menettäneet elämässämme vain ja ainoastaan sen vuoksi, että emme ole uskaltaneet tarttua tilaisuuteen koska olemme ehkä epäilleet, että en minä varmaan kuitenkaan osaisi tehdä sitä tai mitä jos epäonnistuisin. Yksi vanha mentorini kerran kuitenkin sanoi minulle tällaisen itse-epäilyn jälkeen, että " Mitä jos sinä onnistutkin, oletko koskaa ajatellut sitä?". Sepä se, miten paljon helpompaa on kääntää selkä mahdollisuudelle kuin katsoa sitä silmästä silmään ja haastaa itsensä. Kaikki kokemukset ovat kuitenkin oppimista, myös ne epäonnistumiset. Mutta onkohan meidän ihmisten tarkoitettu ottaa se tunne mukaan siitä ensimmäisestä epäonnistumisesta jokaiseen tulevaankin valintaan ja päätökseen. Eikö se kuullosta hieman epäreilulta itseään kohtaan :)

No oppimista se on ikä kaikki ja nyt olen pystynyt näiden uusien tietojen myötä avaamaan silmiäni ja sydäntäni hieman enemmän. Kompastelenko vielä, voi toki, koko ajan, mutta nyt kompastelen jo hieman tietoisemmin. Nyt osaan jo hieman tarkastella paremmin sitä, miksi tuo kivi oli asetettu minun tielleni niin että minun siihen piti kompastua. Mihin minun huomiotani haluttiin kohdistaa? Mitä minulle halutaan kertoa? Ja tässä vaiheessa yleensä kasvoilleni leviää mahdottoman leveä hymy, ihan vain siitä ajatuksesta, että elämässämme saattaa olla myös niitä näkymättömiä auttajia, vaikka emme aina siitä saakkaan konkreettista näyttöä.

Ihanaa ja lämminhenkistä alkutalven alkua. Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta. Kumppanimme ja ystävämme ovat kuitenkin aina niitä ihmisiä jotka heijastavat meistä ne hyvät puolet esille, yksin liian usein katsomme itseämme vain sillä kriittisellä silmällä. Olkaa helliä itsellenne ja nauttikaa kohta alas leijuvista lumihiutaleista! :)

Unessa tapahtuu jälleen...

Hyviä iltoja,

Olipa pakko tulla tänne heti turisemaan kun näin niin hassun unen viime yönä. Tai olen itseasiassa nähnyt tuhottoman paljon unia viime päivinä ja siis monta yhden yön aikana :) Mutta tämä yksi uni viime yön aikana jäi mieleen varmaankin sen vuoksi, että unessa koin taas tuon voimakkaan, mutta niin pehmoisen ja turvallisen tuntuisen kirkkaan valon.

Unessani ystäväni (uusi ystävä uuden työn kautta) esitteli minulle sellaista kananmunan puolikkaan muotoista kapistusta. Hän puhui hyvin vakuuttavasti siitä miten mieletöntä siinä on istua ja maata. Hetken houkuttelun jälkeen hän sai minut kokeilemaan itsekin tuota "laitetta" ja vaikka ulkoapäin se vaikutti pelkältä takorautakehikolta niin istuessa tuohon kapistukseen (siis kokonaan, jalat myös sisään), niin alusta muotoutui juuri niin kuin sinun kehollesi. Painoin silmät kiinni ja ajattelin, että hitsi miten mahtavan tuntuinen alusta ja nautinnollisesti makoilin tuossa kananmunan puolikkaassa puolimakuulla ja tuolloin koin taas miten tuo kirkas valo valtasi näkökenttäni (vaikka olin silmät kiinni) ja tuudittauduin vain siihen mielettömään hyvän olon tunteeseen jota tuo valo hehkui ympärilleen.

Ja tässä kohtaa sitten jo hyppäsin seuraavaan uneen....

Uni vain jäi niin hyvin mieleen, koska se poikkesi niin totaalisesti normaaleista touhu-unista, joissa sitä häärää kaikkia normipäivän hommia tai ainakin siis sellaisia joita normaalisti voi tehdä, mutta tuo valo ja se tunne ja tuo kapistus joka näytti olevan tyhjä, mutta sinne istuessa se muovautui oman kehon mukaan... niin se vaan erikoisuudellaan jäi mieleen :) Olisiko minulle tässä ehkä esitelty vain jotain tutun ihmisen muodossa? :) Tiedä tuota, mutta ainahan sitä voi leikkiä ajatuksella :)

Nyt kuitenkin petiin ja näkemään uusia unia :) Ps. onko muuten jollain teistä ollut tänään sellainen päivä ettei ole ollut yhtään nälkä? Itse havahduin viideltä iltapäivällä siihen etten ollut syönyt koko päivänä mitään muuta kuin aamupalan ja koska nälkä ei ollut vieläkään niin päivän ruoan söimme vasta puoli kahdeksan maissa... hassua. Miehelläni oli siis ihan samanlainen kylläinen olo, vaikkei mitään oltu syöty koko päivänä... hassua :)

Vahvoja värejä ja kuvioita

Tein tänään taas tavaksi tulleen syvävenyttelyn töistä kotiin päästyäni ja ajattelin heti alusta maadoittaa itseni kunnolla ja rauhassa. Eli laitoin musiikin soimaan ja makuullani kuvittelin takapuoleni kohdalta sekä koukussa olevien jalkojeni jalkapohjista lähtevät juuret jotka kurkottavat syvälle maan uumeniin aina maan ytimeen asti. Maan ytimeen päästyäni kierrän juureni maan keskiosassa hehkuvan tulikuuman elämän tulen ympärille ja syvään hengittäen sisään hengityksellä annan kaiken väsyn jäsenistäni ja huolet mielestäni valua juuria pitkin maaäidin ytimeen. Tämän jälkeen kuvittelen kuinka Gaia - maaäiti lähettää minulle juuriani pitkin ylöspäin tuota punaisena hehkuvaa elämänenergiaa kehooni ja sieluuni.

Tämän aloituksen jälkeen (yleensä yksi musiikkikappale) aloin venyttelemään hitaasti ja nautiskellen väsyneitä jäseniäni. Melko alussa jo silmieni edessä tuntui liikkuvan valoa sinne tänne ja välillä ne huipentuivat kuin kahden valoaallon räjähtäessä kun ne kohtasivat toisensa. Välillä huomasin vahvaa häirintää (silmäluomet ja kaulavaltimo alkavat väristä ja nykiä kuin sähköimpulssien vaikutuksesta), mutta tilanne rauhoittui ja levollinen olo palasi takaisin aina heti kun keskityin taas noihin maan ytimeen meneviin juuriini.

Ihan lopussa aurinko alkoi paistamaan sisään huoneeseen ja valaisi minut kokonaan. Sen lämpö lämmitti mukavasti ja rentouduin aivan täysin. Suljettujen silmieni eteen ilmestyi toistuvasti täysin pyoreä valkoinen pallo, jonka takaa hohti vielä valkoisempaa valoa (piirrustus alla). En tiedä mitä tämä merkitsi, koska mitään sanomaa tai tunnetta sen mukana ei tullut.

Musiikkikappaleen loputtua nousin istumaan lootus-asentoon ja nautin edelleen ihanasta auringon lämmöstä silmät kiinni. Heti melkein kun sain itseni asetettua makuulta pystyasentoon, silmäni täyttyivät syvän punaisesta väristä. En ensin edes ajatellut sitä värinä vaan ajattelin, että aurinko vaikuttaa noin voimakkaasti silmiini, mutta heti kun ajatukseni herpaantuivat muuttui tuo lämmin punainen vain normaaliksi valoksi ja heti kun unohdin taas kaiken muun ja keskityin siihen auringon lämpöön ja ihanaan levolliseen oloon, tuo vahva punainen väri palasi valtaamaan näkökenttäni.

Aivan ihana lepohetki työpäivän päätteeksi :)

Mielikuvituksesta ja sen voimasta tuli mieleen vielä yksi taannoinen juttu. Tuossa uutta työtä aloitellessani muutama viikko sitten olin muutamana päivänä TODELLA kipeä, siis joka ikistä solua kehossani kivisti ja poltti. Yhtenä iltana nukkumaan mennessäni mietin mielessäni noita puheita valokehosta ja sitä miten eri energiat liikkuvat valon muodossa tuossa valokehossa. Koitin sitten kuvitella sisääni omaan kehooni tuollaisen valokehon (mikä oli lopuksi aika helppoa) niin, että se täytti kehoni ihoa lukuunottamatta. Toisin sanoen siis kuvittelin ihoni sisälle valokehon ja hetken tuota ajatusta silmät kiinni hymyillen kuvittelin ja leikittelin ajatuksella, että millaista olisi omata sellainen valoa hehkuva valokeho. Ja tuota valokehon ajatusta täyttäessäni koko kehooni, huomasin yhtäkkiä etten tuntenut enää minkäänlaista kipua kehossani :) :) Kaikki ne kipeät nikamat ja nivelet oli kadonneet kehostani, koska tilalle olin mielikuvituksissani luonut valokehon. En tuntenut kipua, koska kehoni oli täynnä valoa :) Ja tämä oli hurjaa :) Toki kipuilu palasi heti kun lopetin tuon kuvittelun ja sitä ajatusta olenkin jäänyt sitten pähkäilemään: Miten tuon olotilan saisi pidettyä pidempään kuin vain sen hetken kun siihen antaa ajatuksensa? Hurjaa, mutta hyvin harmillista, koska olotila on sidottuna siihen aikaan mitä ajatuksillaan sille antaa :)

Muutto uuteen kotiin lähestyy myös ja kohta on taas aika opiskella feng shuit kohdilleen uuden kodin kohdalta :) Ollaan kummatkin odotettu tätä muuttoa kuin kuuta nousevaa ja hassua miten kummallakin meistä on semmoinen tunne, että sitten kaikki asettuu kohdilleen kun pääsemme tuohon uuteen kotiin asumaan. Nyt olemme vähän kuin vanhan ja uuden välissä odottelemassa. Muutaman viikon vielä kun malttaisi :) Tähän kaiken asettumisen odotteluun vaikuttaa myös varmaan vahvasti se, että olemme monen reissujoulun jälkeen päättäneet viettää ihka ensimmäisen oman joulun omassa uudessa yhteisessä kodissa :) Rauhoittua kotona ja laittaa koti ihanaan joulukuntoon. Mutta ei joulusta nyt vielä sen enempää, sinne on kuitenkin vielä aikaa :) Laittelen taas viestiä uudelleen kun jotain kivaa tai mukavan hämmentävää tapahtuu, nyt iltapuuhiin! Kivoja viikonlopun alkuja jo kaikille toivotellen!

Maailmanlaajuinen meditaatiopäivä 4.11.12

Luimpas tuolta Adonain sivuilta tällaisesta maailmanlaajuisesta meditaatiopäivästä ja innostuin oikein ajatuksesta. Yksityiskohdista voit lukea Adonain sivuilta. Meditaatiolla lisätään maailman tunneilmapiirin värähtelylaatua ja sivuilta löytyy myös äänitteet joita voi kuunnella jo myös etukäteen. Meditointi alkaa 4.11. klo 15 PTS (Välimeren aika ) ja suomen aikaan 5.11. klo 01.00 yöllä, jos nyt laskin oikein. Tosin jos tämä aika on hankala vaikka töiden takia, niin tuon maailman yhteyden vaikutus vaikuttaa vielä seuraavien 25 tunnin ajan ja meditaation voi toteuttaa myös sen ajan puitteissa kun itselle sopii. Ihana ajatus ja koitan ainakin omalta osaltani osallistua :)

Tällaisesta maailmanlaajuisesta yhteydestä tuli mieleen toissa päiväinen meditaationi, missä yhden kuuntelemani kappaleen kohdalla musiikki vei minut jylhän vuoren huipulle. Minulla oli päällä vaaleat kevyesti tuulessa heiluvat vaatteet ja käteni olivat avoinna sivuilleni. Käsistäni lähti valosäikeet seuraavan vuoren huipulla seisovalle henkilölle ja hänen käsistään taas eteenpäin seuraavalle. Näin ajatuksissani olin osa isoa valotyötä joka kattoi koko maapallon ja taas kerran kyyneleet valuivat poskiani pitkin, koska tuo tunne oli niin voimallinen. Olla osa jotain suurempaa, voimallisempaa ja puhtaampaa. Tuo samainen kappale on kyllä aikaisemminkin saanut minut herkälle tuulelle :)

Voisin tähän samaan syssyyn kertoa myös muitakin kuulumisia, joita tosin ei ole kovin montaa. Olen ollut nyt kaksi ensimmäistä viikkoa uudessa työpaikassani (onko siitä tosiaan jo kaksi viikkoa) ja kovin fyysisen uuden työni takia päivärytmini on ollut lähinnä, töitä, venyttelyä ja nukkumista. Ei mitään muuta!! Olen ollut ihan ja totaalisen poikki uuden työn tuomasta fyysisyydestä ja hieman jo mietinkin, että mitä ihmettä olen mennyt tekemään, mutta koska kaikki täytyisi ottaa aina oivaltamisen ja kasvun kautta, niin tässä kohtaa minun täytyy sanoa, että kiitos kun minulle annettiin mahdollisuus huomata miten huonoon kuntoon olen päästänyt itseni istumatyössä. Ja piste :) Tosin tarkoitus muuton myötä ei ollut, että olisin vielä kahta väsyneempi kuin ennen, mutta toivotaan, että tilanne rauhoittuu.

Jänniä tapahtumia on kuitenkin sattunut muutama. Taas näitä hankalasti selitettäviä :) Toinen liittyy tähän eri todellisuuksissa vierailuihin ja toinen taas yleisiin ihmeellisyyksiin. Luin Suzannen sivuilta hänen Mytre and Arcturian kirjoituksistaan eri todellisuuksista joissa saatamme vierailla joko tiedostelusti tai tiedostamatta ja en tiedä jäikö tästä kirjoituksesta jotain mieleni sopukoihin koska koin vastaavanlaisen unen tässä yksi yö. Eli , unessa vähän kuin tupsahdin huuoneistoon sivusta katsojaksi jossa nuori tyttö joutui väkivaltaisen miehen hyväksikäyttämäksi. En nähnyt niinkään mitä tapahtui, vaan tunsin vahvasti tuon tytön tuskan ja tunteiden turruttamisen. Tämän jälkeen mies poistui asunnosta ja jäin sinne kuin yksin tutkailemaan ympäristöä (tyttökin oli hävinnyt). Tarkastelin asuntoa ja ihmettelin, että miten näin sivistyneesti sisustetussa asunnossa voi tapahtua näin kauheita asioita kunnes kuulin äänen joka sanoi, että aika alkaa loppumaan kohta pitää lähteä. Ja noiden sanojen jälkeen aloin tuntemaan kuinka tuo mies oli lähestymässä takaisin asuntoaan, tunsin sen synkkyyden ja pelon sekä raivon jota tämä mies ilmensi. Ja tässä vaiheessa kuulin äänen joka sanoi hieman tomerammin " Tule pois, nyt pitää lähteä " ja samaan aikaan kun tuo miehen huokuma tunnelma vahvistui hänen lähestyessään ja äänen sanoessa, että nyt viimiestään pitää lähteä, niin olin unessa hieman sekaisin, että kuka puhuu ja miten minä voin lähteä. Tunsin jo melkein miehen kädet oven kahvassa ja olin jo melkoisen pelon vallassa kunnes "Plop" ja keinahdin sängyssäni hereille keskellä yötä ja huomasin hengittäväni melko tiheään. Huikeaa ja ällistyttävää! Olinko siis juuri kokenut toisessa todellisuudessa vierailun vai oliko Suzannen tarina vai jäänyt niin vahvasti mieleen, että se tuli uniini? Sitä en varmaan koskaan tule saamaan selville, mutta hassu sattuma, tarinan lukemisesta oli kuitenkin jo useita viikkoja.

Nämä raa´at unet toistuvat aika ajoin unissani ja olen jo monesti kerennyt miettimään, että mistä ne tulevat ja mikä tarkoitus niillä on. Unet sisältävät melko poikkeuksetta aina raakoja murhia, teloituksia, hyväksikäyttöjä, äärimmäistä pelkoa ja ahdistusta. Omassa elämässäni tällaisia tunteita minulla ei kuitenkaan ole ja joskus aamulla herätessä en osaa sanoa kuin, että huh huh mikä uni taas. Mutta joku tarkoitus näillä unilla täytyy olla ja kaippa tuo valkenee jossain vaiheessa, ja luojan kiitos niitä ei näe joka yö :)

Toinen jännä tapahtuma tapahtui toissa yönä, sen pitkän venyttelyn ja meditoinnin jälkeen. Heräsin yöllä kun puhelimeni älähti jonkin merkkiäänen joka ei ollut mikään tuttu käytössä oleva ääni ja unenpöpperössä otin puhelimen käteeni ja se oli auki kalenteri kohdassa. Siinä sitten pähkäillessä pimeässä ja puoli unessa, että mikä viesti puhelimeen oikein tuli, niin en saanut sitten mitään tolkkua. Olin jo sitten hieman sekaisin ja mietin, että olenko vahingossa laittanut herätyksen nyt räpeltäessä kiinni, että jos on jo aamu, mutta puhelin näytti kellon olevan 23.05, joten luovutin ja jatkoin helpottuneena unia koska aamuun oli vielä hyvin aikaa. Aamulla sitten herätessä ajattelin kollata puhelimeni, että mistä se äänimerkki oli oikein kuulunut, mutta loppujen lopuksi en saanut mitään selvitystä siihen mikä se olisi voinut olla. Ei ollut tullut viestiä, ei sähköpostia eikä kalenterissa ollut mitään muistutuksia, joten mysteeriksi jäi tämäkin. :)

Mutta nyt on pakko lopetella ja painua pehkuihin, että jaksaa vielä yhden päivän paahtaa menemään tuolla uudella työmaalla. Energiat on aika finaalissa, joten kaikki lähetetyt lisäenergiat ovat enemmän kuin tervetulleita. Tämä elämänmuutos olikin rankempi kuin olin kuvitellut :)

Hyvien sattumien summa

Pienen hiljaiselon jälkeen tuntui, että nyt on juuri sopiva aika tulla taas esiin tarinoimaan :) Elämä on joskus ihan uskomatonta ja miten tänäänkin olin ja olen edelleen pakahtua onnesta ja ihmetyksestä.

Muutimme viime viikonloppuna tänne Keski-Suomeen ja kuten jo noissa aiemmissa kirjoituksissa olen kertonut, niin olen ollut jotenkin ihan äimän käkenä kaikesta muutoksesta ja yrittänyt kovasti vain pitää hatusta enemmän kiinni kuin vauhti on kiihtynyt. Tässä alla lyhkäisesti mitä on viikonsisään tapahtunut:

Pe muutto ja työpaikasta ilmoitettiin maanantain palaverista (vaikka minulla oli vielä lomaa)
La haettiin miehen työpakit ja käytiin puolukassa ja tehtiin illalla vispipuuroa
Su laitettiin vuokra.-asunto kuntoon ja saimme väliaikaisen kodin valmiiksi (aivan ihanaa)
Ma palaveri ja pankissa käynti (lainahakemus omaa asuntoa varten)
Ti  saimme pankista lainalupauksen ja kävimme ensimmäisessä asuntoesittelyssä ( ei hyvä), myös toisesta työpaikasta soitettiin minulle ja tarjottiin töitä ( sama firma jossa aloitan, mutta eri yksikkö)
ke kävimme toisessa asuntoesittelyssä ( ihan ok, mutta ei aivan )

Keskiviikon esittelystä kun ajelimme takaisin vuokra kämpälle puhuimme siitä miten kummallakin on tullut omien asuntojemme kohdalla heti sellainen "tämä se on"- fiilis ja totesimme, että semmoiseen koitamme satsata nytkin. Silleen, että se tuntuisi kummallekkin siltä oikealta.

Olimme pähkäilleet jo ihan uusiakin asuntoja, juuri valmistuneita, mutta asuntojen hinnat ovat ihan käsittämättömiä, mietimme monesti, että pysyykö niissä arvo samanlaisena vielä vuosienkin päästä. Siis esimerkkinä 38 neliön yksiö joka maksaa 160 000 euroa?!? Huh, hurjaa. Toinen markkinoilla oleva vaihtoehto oli sitten vanha talo, johon oli juuri tulossa putkiremontti ja silloin hintaan olisi tullut lisää pinta-alasta riippuen 20-30 000 euroa. Sanoin jo miehellenikin, että kohta pitää vain tehdä päätös, että kumpaan sijoitamme uuteen ja kalliiseen vai vanhaan ja remontoitavaan, mutta mielessäni hiljaa mietin, että miten ihanaa olisi löytää jokin kiva asunto suhteellisella hinnalla suhteellisen läheltä työpaikkaa.

To pidimme luppopäivän, haaveilimme ja tuumailimme ja lepäilimme
Pe kävimme kolmannessa asuntoesittelyssä ja tähän asuntoon ihastuimme jo ilmoituksen perusteella, jätimme ostotarjouksen ja näytön jälkeen kävin toisessa työhaastattelussa, illalla meille soitettiin vastatarjous johon suostuimme ja nyt meillä on unelmiemme asunto kohtuu hinnalla.

Kuten jo olen sanonut, elämäni on ollut yhtä hullun myllyä viimeisen kuukauden ja tuntui, että tällä viikolla on ollut totisesti sen hullun myllyn huipentuma. Hain kesän alussa toista työtä ( tästä samasta firmasta), mutta silloin töitä ei ollut, nyt kun olen lupautunut toiseen yksikköön, täältä ensimmäisestä paikasta halutaankin minut töihin heille. Asunnon kanssa kävi juuri niin kuin sovimme, koimme kummatkin vahvan "tämä se on"-fiiliksen ja toitotin miehellenikin heti, että nyt vain koko ajan ajattelet miten ihanaa siinä olisi asua. Ja meinasin lentää persiilleni kun sitten lopulta saimme asunnon. Ajatelkaa nyt: asunto tuli internetiin eilen illalla, laitoimme illalla heti yhteyspyynnön välittäjälle ja saimme näytön seuraavalle päivälle, kävimme katsomassa asunnon ja ihastuimme siihen molemmat, jätimme hintatarjouksen ja menimme kotiin. Olimme jo mieheni kanssa 100% varma, ettei myyjä myy asuntoaan ensimmäiselle tarjoajalle, olimme kuitenkin ihka ensimmäiset jotka näkivät asunnon ja ihka ensimmäiset jotka tekivät siitä tarjouksen. Asunto oli hyvässä kunnossa ja kaikki isommat remontit tehty ja sijainti ihan kaupungin keskustan tuntumassa. Illalla välittäjä soitti ja ilmoitti, että myyjä ei pysty ihan sillä tarjoamallamme hinnalla myymään asuntoa, mutta pienellä korotuksella kyllä ja koska budjettimme kesti tuon pienen korotuksen, niin avot, me teimme kaupat :) :) En meinannut pysyä nahoissani kun kuuntelin mieheni keskustelua puhelimessa!! Me siis saimme sen asunnon!! Aivan uskomatonta :) Siis aivan käsittämättömän uskomatonta!! Olimme kummatkin ihan onnesta sekaisin ja uskon vahvasti, että teimme todella hyvät kaupat. Asunto on niin lähellä keskustaa, että meillä kävi ihan varmasti todella hyvä säkä tämän kaupan myötä.

Kyllä asioilla on tapana mennä juuri niin kuin pitääkin ja tästä nyt ihan älyttömän iso kiitos kaikille kuuntelijoillemme!Kiitos kun autoitte meitä löytämään tämän helmen :) Pienenä vinkkinä voin kertoa, että heti kotiin tultuamme tuolta asuntoesittelystä, laitoin Feng shuin mukaan etelänurkkauksessa olevaan menestyksen nurkkaukseen lämpimän punaiseen suolakivisydämeen valon päälle ja toivoin meille menestystä tässä asunto asiassa ja mietin koko illan miten ihanaa tuossa asunnossa olisi asua ja miten helppoa siitä olisi käydä töissä! :) Ja se toimi :) Olen vieläkin ihan ällistynyt ja pakahtunut onnesta! Kiitos ikihyviksi! :) Nyt meillä on aivan ihana uusi koti, vaivattoman kävelymatkan päässä työmaasta (tai työmaista, miten se nyt tulee olemaan).

Ihanaa viikonlopun alkua kaikille ja unelmoikaa sydämenne kyllyydestä niin varmasti saatte vastauksen! :)

Lämpöä hehkuva sydämenmuotoinen suolakivilamppu :)

Siellä enkeli-illassa viime viikolla oli tämä hoitohuone täynnä suolakivilamppuja ja ei kauaakaan mennyt kun nenäni alkoi vuotamaan ja kurkkua sai kröhiä auki koko ajan :) Olin aivan unohtanut koko suolkivi teeman, omasta kaapista kun löytyy myös suolapiippu jota aikoinani kokeilin tukkoisiin keuhoihini. Tuo ilta kuitenkin toi mieleeni, että miksen hankkisi itsellenikin tuollaista suolakivilamppua parantamaan huoneilmaani ja niinpä etsintä alkoi :)

Sain vihiä, että niitä pitäisi olla esim. Halpa-Hallissa, mutta en löytänyt. Kiersin Anttilan ja City-Marketin ja ei mitään. Sitten vilkaisin kelloani ja se oli kymmentä vaille kuusi ja tiesin, että läheinen luontaistuotekauppa on auki kuuteen ja päätin piipahtaa vielä siellä. Ja mitä sieltä löytyikään :) Katselin ensin kasaa isompia ja pienempiä suolakivitorneja, kunnes myyjä riensi luokseni ja sanoin, että tulin katsomaan löytyisikö lamppuja heiltä ja olihan niitä tarjolla heti oven suussa. Myyjä napsutteli muutaman valon päälle ja esitteli lamppuja. Huomasin ihan takarivissä isomman sydämenmuotoisen lampun ja jäin sitä ihastelemaan. Myyjä sanoi, että se on hieman kalliimpi, mutta ihan täysin suolasta hiottu. Kysyin, että olisiko sitä mahdollista nähdä lampunvalolla ja hetken ähellysten jälkeen myyjä napsautti lampun päälle. Sen jälkeen en voinut muuta todeta kuin, että olen täysin rakastunut ja ihastunut tuohon kiveen loppuiäkseni. Se oli kuitenkin melko kallis ja jouduin sen hyllyynsä jättämään, mutta jotain niin maagista siinä oli että se jäi koko illaksi mieleen kummittelemaan :) Meillä on oikeasti muuton takia budjetti täysin säästöliekillä, mutta tiesin, että jos en tätä lamppua ostaisi niin tulisin katumaan sitä koko lopun ikääni :) Joten mieheni rouhkaisusta menin seuraavana päivänä kauppaan ja ostin tuon ihanaisen kotiini. Ja täytyy myöntää, että se on melko tehokas, tuntui että muutaman tunnin jälkeen ilma huoneistossa oli jo paljon kevyempi ja hmmm.. tuntuu myös hieman viileämmältä, siis semmoiselta aamukasteen raikkaalle :) Toki asunto on jo melkein tyhjä joten viileys voi tulla siitäkin :) Mutta tässä alla nyt kuitenkin kuva tästä uudesta asukkaasta :)

Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille!

No johan nyt viestitellään :)

Torstaina illalla töistä päästyäni ja ennen yhtiökokoukseen menoa päätin tehdä meille viikonlopuksi ruokaa. Ajattelin, että meiltä säästyisi sitten sen ruoan tekemisen vaiva viikonlopun aikana kun aika menee pakkaamiseen. Päätin tehdä makaronilaatikkoa, vaikka mieheni yleensä tekee meillä mamaronilaatikon, koska hän osaa sen niin hyvin valmistaa. Mieheni oli kyllä jo kotimatkalla, mutta en halunnut vaatia häntä tekemään laatikkoa pitkän ajomatkan jälkeen ennen nukkumaan menoa, joten aloin valmistelemaan ruokaa.

Jauhelihaa paistellessa mietin mielessäni, että mitähän se mieheni nyt oikein meinaa kun minä alan hänen Bravyyriään tekemään ja tämän ajatuksen jälkeen huomasin kun valot räpsähtivät kerran. Siis silleen kun joskus ukkosella saattaa ukkonen vaikuttaa valoihin ja en siihen sen enempää reakoinut. Jatkoin ajattelua, että osaankohan edes tehdä makaronilaatikosta hyvää, tiesin että ajatus oli hyvä ja helpottaisi meidän viikonloppua, mutta olin huolissani, että tuleeko siitä minun tekemänäni hyvää. Ja tässä vaheessa valot yläpuolellani vilkkuivat kolme kertaa voimakkaasti. Naurahdin mielessäni, että selvä saitte huomioni, mutta sitten tuumailin jauhelihaa sekoittaessa, että ei kai vain miehelleni ole tapahtunut mitään kotimatkalla. Tämän jälkeen valot vilkahtivat vielä kerran ja tässä sitten laskin puukauhan alas ja katsoin ylös valoihin. Katostani tulee alaspäin semmoinen pieni uloke johon on upotettu spottivaloja ja kaikki näyttivät olevan kunnossa, kaikki paloivat ihan normaalisti ja sitten katsoin ylemmäs ja yläpuolellani näkyi vain iso valorengas katosta, jonka ajattelin heijastuvan jostain lampusta. En sen enempää uhrannut ajatusta asialle vaan jatkoin ruoan tekoa.

Valmistin makaronilaatikon ja laitoin sen viimein uuniin. Päätin laittaa miehelleni viestiä, että ruoka on uunissa ja näin varmistaa, että hän on vielä kunnossa. Hän kun yleensä aina vastaa ajaessaankin takaisin. Samalla mieleeni tuli tuo valojen räpsyminen uudestaan ja katsahdin sohvalta ylös spottivaloihin ja kattoon ja huomasin, että hei, eihän katossa olekaan enää sitä isoa valokehää jonka luulin jonkun lampun aiheuttamaksi. Mielenkiintoni heräsi ja aloin oikein järkeistämään asiaa. Jotta semmoinen valokehä olisi ollut mahdollista heijastua yläpuolelleni kattoon, niin minullahan pitäisi olla lamppu joka osoittaa alhaalta ylöspäin? Ja tällaista minulla ei ole. Ja tarkemmin kuin ajattelin asiaa niin tuo valokehä oli täysin yläpuolellani ja täysin selvä reunainen, ei siis mikään semmoinen utuinen tuherrus vaan kirkas valokehä, kuin sateenkaaren kaari joka heijastaa auringon valoa :)

Olisiko joku tosiaan halunnut herättää huomioni ja herätellyt tuosta huolestani ruokaa kohtaan ja halunnut osoittaa, että nyt on aika unohtaa itsensä epäröinti ja alkaa luottamaan omiin visioihini. Ajatushan oli kuitenkin helpottaa meidän viikonlopun töitä, niin ettei aikaa kuluisi turhaa ruoanlaittoon pakkailun ohessa. Aivan ihana tapahtuma joka tapauksessa ja se sai minut taas kerran hymyilemään :)

Illalla nukkumaan mennessä vielä kiitin ympärillä olevia suojelijoitani siitä, että he ovat keksineet keinoja joilla saada minun huomioni :) Olen jo hetken pyytänyt, että saisin selvempiä viestejä ja nyt niitä tuntuu pikkuhiljaa alkavan toteutumaan :) Ihanaa ja iso kiitos!! :)

Enkeli-ilta

Olipa ihana ilta eilen. Osallistuimme Kirsi Rannon enkeli-iltaan ja miten voimaannuttava tuo ilta olikaan. Uskomatonta millainen voima syntyy läsnäolosta ryhmänä. Deepthin sivuilta voikin lukea millaisia kaikkia aiheita illan aikan nousi esiin ja mutta tässä alla omat henkilökohtaiset viestini enkeleiltä :)

Detach from drama - Irrottaudu kaikesta draamasta elämässäsi

Day Dream - Tulet kuulemaan paremmin viestejämme jos anna itsellesi aikaa uneksia säännöllisemmin. Rentoudu ja avaa mielesi vastaanottamaan ilman ajatusten tarkoituksellista ohjaamista. Pane merkille mikä tahansa tunne, visio tai idea samalla tavalla kuin katsoisit elokuvaa sohvaltasi. Tämä istuin kun edustaa luovuutta.

Spring Equinox - Rebirth - Jälleensyntyminen

Ja nämä viestit vahvistivat jo ennestään esiintulleita viestejä. Rauhoitu, mene sinne omaan voimapesääsi ja hae voimasi sieltä, lepää ja unelmoi, koska rauhottumisen kautta pääset kuuntelemaan omaa sisäistä ääntäsi paremmin. Näin tehden edessä on jäljeensyntyminen johonkin paljon parempaan ja voimallisempaan :) Tätä myös Kirsi painotti. Edessä on iso muutos johonkin todella hyvään, mutta sen eteen vaaditaan päätöksiä ja omaa tahtoa pysyä omalla polullaan.

Kiitos ihanalle Kirsille ja enkeleille sekä illan emännälle paikan tarjoamisesta tälle kyseiselle ryhmälle. Iso kiitos myös tämän maailman oppaalleni P:lle että kutsuit mukaan! Paljon valoa ja energiaa teille kaikille! :)

Huomenna on vapaapäivä ja muuttolaatikoiden täyttöpäivä! Ja tällä kertaa ajatus tuntuu todella ihanalta! Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Aamukikattelua valo-olentojen kanssa :)

Tänään aamusta istuin sohvallani ja tuumailin aamupalaa syödessä, että kerkeäisinkö vielä ottamaan muutaman kuvan kiinteistövälittäjälle asunnostani vuokrailmoitusta varten ja myslilautasen syötyäni, ponnahdin pystyyn ja otin kameran käsiini. Siivosin isommat kasat tavaroita pois sohvalta ja otin ensimmäisen kuvan. Heti kun tarkistin kuvan laadun huomasin, että kuvaan oli tullut mukaan myös muutama tuollainen enkelipallo joista Diana Cooper puhuu sivuillaan :) Ja siinä minä sitten otin muutaman uuden kuvan ja kikattelin itsekseni sekä viitoin kädelläni, että menkääs nyt ilontuojat sivummalle, että saan otettua puhtaan kuvan välittäjälle. Olisi siinä kuulkaa ohi kulkija ollut kummissaan kun olisi kurkannut sisään :)

Ja mikä ihastutti ja ihmetytti kuvassa, oli se, että tarkentaessa kuvaa huomasin siinä paikalla josta juuri olin noussut, siellä täällä kimaltelevia valohippuja :) Aivan kuin minusta olisi jäänyt pientä valopölyä sohvalleni :) :) Ja se ajatus sai minut taas hykertelemään naurusta... Joten tänään aamuni alkoi hyvinkin hauskoissa merkeissä :) Tässä kuvia alla. Ensimmäisenä kuva missä näkyy aika keskellä kaksi selkeää palloa..

Tässä sitten pieni lähikuva näistä itse palloista ja tällöin huomasin myös nuo pienet valohiput sohvalla :)

Ja tässä vielä yksi yritys lähentää kuvaa, niin että nuo valohiputkin näkyisivät....

Kuvankäsittelyllä niistä ei saanut lähempää kuvaa, mutta kameralla isontaessa ne hohti timanttien lailla eri värejä :) Aivan ihanaa ja taas kerran kiitos lähtee opastajilleni, jotka mahdollistavat nämä kokemukset :)

Lohdutusta vai mitä?

Olen ollut koko viikonlopun ihan päästä pyörällä ja haahuillut asunnossani edes takaisin ilman päätä eikä häntää, katsellut kun kuuden vuoden aikana lämpöisen kodin luoneet esineet ovat tavara tavaralta laitettu muuttolaatikoihin ja teipit päälle. Mieheni oli jo välillä hieman huolestunut ja varmisteli, että olenhan vielä varmasti halukas muuttamaan hänen kanssaan uuteen kaupunkiin ja koitin niin rauhallisesti kuin vain mahdollista kaaottisella sydämellä selittää, että olen, olen, älä huoli... vaikka tuntui ettei nuo sanat tulleet ollenkaan itseni sanomina :) Minä vain mietin, että eikä tuonkin hyllyn voi pakata vasta vähän myöhemmin ja eihän tuota kynttelikköä voi vielä pakata kun siinä on kynttilätkin vielä puoliksi polttamatta ja varsinkaan yöpöydällä oleviin kiviin ei saa vielä koskea. Perjantaina kun menimme nukkumaan olin enemmän kuin surullinen, vaikka koitin näyttää iloiselta. Olin itse asiassa vieläkin ihan hämilläni siitä miksi lähteminen tuntuu niin vaikealta tällä kertaa. Uskon, että olen kutonut itseni ympärille vuosien aikana niin tiiviin turvaverkon, että  sen purkamisen näkeminen sai minut tolaltaan.

Yöllä näin sitten unen, jota en osaa sanoa, että tapahtuiko se todella vai oliko se vain unta. Unessa kävin yöllä vessassa ja sänkyyn palatessani ja mieheni selän taakse asetuttuani, minut valtasi valtava suru. Suru täytti koko sydämeni ja lämpöiset kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Olin hyvin surullinen koska minusta tuntui, että joudun luopumaan niin paljosta, omasta kodista. Silmäni olivat kiinni ja yhtäkkiä yläpuolelleni levisi valtavan kirkas valo. Tuo kirkas valo sai minut kääntämään kasvojani ylös kattoa kohden mutta silti vielä silmät kiinni ja kun ymmärsin mikä valon lähde voisi olla, painoin pääni takaisin tyynyyn ja itkin sydämeni puhtaaksi. Valtava lämmin valo ympäröi minut ja jotenkin ymmärsin unessa ettei minulla olisi mitään hätää, eikä syytä suruun. Ja aamulla herätessäni minun piti oikein mennä heti peilin eteen katsomaan, että olinko ihan oikeasti itkenyt, mutta en nähnyt siitä mitään viitteitä. Hassu uni silti ja se itse asiassa rauhoitti hieman mieltäni loppu viikonlopun ajaksi.

Saimme tosi paljon aikaiseksi ja päätimme tänään sunnuntaina vielä lähteä viemään ensimmäistä kuormaa Keski-Suomeen. Uskon, että yksi koko tähän olotilaan vaikuttava asia on ollut se, ettemme ole vielä löytäneet sitä omaa asuntoa mihin olisi voinut suoraa muuttaa, vaan olemme nyt vuokranneet varastotilan jonne viemme tulevien viikkojen aikana tavaramme, jotta ne on sitten lähempänä muuttaa saman kaupungin sisällä sitten kun asunto löytyy. Junassa sitten takaisin päin tullessani lueskelin Deeptin sivuilla olevaa tekstiä syyskuun olemuksesta ja tekstiä lukiessa tunnistin täysin itseni. Olen repäisemässä itseäni irti jostain vanhasta ja turvallisesta ja epävarmuus luo pelkoa onnistumisesta. Samalla ymmärsin miten onnekas olen miehestäni, joka on auttanut hermostumatta ja ymmärtäväisesti minua tässä muutoksessa, vaikka itse olen ollut välillä ihan sekaisin :) Ja tästä lähetinkin jo lämpimät kiitokset junassa eteenpäin opastajilleni. Ihanaa, että hänet on tuotu elämääni :)

Unista tuli mieleen toinenkin uni tässä viikon alussa kun surffailin taas kerran Deepthin sivuilta Lorna Byrnen sivuille ja kuuntelin hänen ilmaisen meditoinnin omasta oppaastamme ja tuota omaa opasta jäin sitten miettimään, että kukahan hän on ja onkohan häntä kuitenkaan edes olemassa ja mitenkähän häneen saisi yhteyden :) Tuona yönä näin sitten unen jossa olin taas yöllä silmät kiinni ja näin valopilkkuja silmäluomieni läpi ja kuulin kun joku "pääni sisällä" sanoi minulle rauhallisesti että;" Avaa vain rohkeasti silmäsi, me olemme olemassa ja meitä on oikeasti paljon ympärilläsi, Katso!" ja kun hieman pelokkaana avasin ihan pikkuriikkisen silmiäni niin näin kuin uimalasien läpi utuisia ja kirkkaita valopisteitä kymmenittäin näkökentässäni, ennen kuin suljin taas silmäni". Muuta en unesta muista, mutta taas kerran yhteensattuma oli valtava :)

Että tällaisia unia ja kokemuksia tällä kertaa :) Koitan ensi viikon keskittyä maadoittamaan itseni paremmin ja koitan pyytää hieman apuja päästämään irti vanhasta :) Miehellenikin jo kovasti vakuuttelin ettei hänen tarvitse olla huolissaan, tilanne varmasti rauhoittuu sitten kun elämä tuolla toisessa päässä alkaa ja pääsen fyysisestikin irtautumaan tästä nykyisestä kaupungista.  Mutta näillä tarinoilla jään innolla odottelemaan keskiviikon Enkeli-iltaa ja siitä sitten myöhemmin lisää :) Kiitos taas kerran kun kuuntelitte! :)

Ihanaa alkavaa viikkoa huomiselle!

Myötätuntoa ja suuttumusta

Täytyy myöntää, että tätä kohta kertomaani tarinaa ei varmaan saisi julkaista, ja koska asia on niin arkaluontoinen niin joudun jättämään osia asioista kertomatta, mutta minun on tämä teille jaettava, koska en pysty kantamaan tätä suuttumusta ja surua yksin.

Tänään kohtasin tilanteen jossa työpisteellemme käveli miespuolinen henkilö kolmevuotias tyttö sylissään. Hän heitti "jotain" omaisuuttaan tiskillemme ja sai hädin tuskin sanottua hänen vaimonsa rikkoneen, tämän melko arvokkaan, tavaran ennen kuin hän joutui töin ja tuskin pidättelemään romahtamispisteessä olevaa itkuaan. Aikaisemmin aamusta oli jo tapahtunut jotain, joten osasin luoda mieheen hyvin sympaattisen katseen, mutta koska hän oli mennyt esimieheni eteen niin odotin malttamattomana että hän reagoisi asiaan heti myötätuntoisesti ja alkaisi selvittämään mistä on kyse. Ja tässä kohtaa voin sanoa, että mies oli huomattavasti totaltaan ja lapsi hämillään hänen sylissään.

Mutta mitä teki esimieheni? Hän sanoi vaivautuneesti; " ompa harmillista " ja laski katseensa työpisteeseen?? Minä en ollut uskoa silmiäni. Asiakas seisoo hänen edessään ihan sekuntia vaille hajoamispisteessä ja esimieheni painaa päänsä alas ja teeskentelee tekevänsä jotain muuta?? Koska kolmas sekunti alkoi itsestäni tuntumaan jo TODELLA pitkältä hiljaisuudelta, kysyin esimieheni yli tältä mieheltä, että olisiko hänellä joku jolle soittaa. Mies puristi huulta purren päätään ja yritti pinnistellä itkuaan. Lapsi hänen sylissään katsoi todella myötä tuntoisesti minua ja ilmensi katseellaan lapsen huolettomalla tavalla " isillä on vähän paha olla". Ja koska esimieheni tiskiä kohden oli tulossa uusia asiakkaita, esimieheni toivotti heidät tervetulleiksi ja täysin sivuutti tämän hädän partaalla olevan asiakkaan. En voinut olla muuta kuin ihan ihmeissään hänen käytöksestään, HÄN oli esimies ja minua monta vuotta vanhempi / kokeneempi, mutta hän ei osannut ottaa tilannetta hoitoonsa.

Tuo itkuinen mies lapsensa kanssa siirtyi sivummalle ja riensin tiskin takaa miehen luo, koska olin oikeasti hänestä huolissaan. Hän oli silmiin nähden totaltaan, ja haahuili hajamielisesti edestakaisin itkuisena. Menin ihan hänen viereensä ja aloin hyvin myötätuntoisella äänellä ehdottamaan, että jos löytäisin hänelle puhelin numeron, niin suostuisiko hän juttelemaan jonkun kriisihenkilön kanssa. Ensin hän ei reagoinut mitenkään, mutta kun pariin otteeseen sanoin, että hänen olisi varmasti hyvä saada puhua jonkun kanssa niin lopuksi hän sanoi, että ehkä olisi paras jos hän saisi puhua jollekkin. Siitä sitten suorimmiten soitin SPR:lle ja kysyi kenellä voisi olla kriisiapua puhelimen päässä (ihan hävettää kun en tiennyt tällaista valmiiksi). He opastivat paikallisen ensi-ja turvakodin kriisipalvelun sivuille. No ymmärsin, ettei miehellä varmaankaan ollut puhelinta, vaan se oli hänen vaimonsa hallussa ja koska en keksinyt muuta, hain firmamme päivystyspuhelimen, painelin numeron valmiiksi puhelimeen ja avasin linjan. Annoin miehelle puhelimen, ohjasin hänet osastopäällikön tyhjään huoneeseen ja hain lapselle kyniä ja piirrustusvihon, joiden kanssa hän alkoikin heti leikkimään.

En varmasti olisi saanut antaa päivystyspuhelintamme asiakkaalle, enkä varmasti olisi saanut jättää häntä yksi osastopäällikön huoneeseen (ulkopuolinen ihminen), mutta en osannut ajatella siinä tilanteessa muutakaan. Halusin antaa isälle mahdollisuuden puhua jonkun kanssa hetken hiljaisessa tilassa missä ei olisi muuta häiriötä. Toisen kollegani kommentti tilanteesta oli, että " eikö ne nyt voi mennä muualle tappelemaan, pitääkö niitten tänne tulla häiriköimään". Ja itse olin täynnä valtavaa myötätuntoa isää ja lasta kohtaan ja älyttömän vihainen esimiestäni ja kolleegaani kohtaan heidän välinpitämättömyydestä. Aivan käsittämätöntä käytöstä!! Voitte kuvitella, että olin hieman pahalla päällä heille loppupäivän.

Mikä teki minuun kuitenkin syvän vaikutuksen oli tuo pieni tähtisilmäinen tyttö, heti saatuaan kynät ja piirrustusvehkeet hän istui kiltisti piirtäen tuolilla YKSIN koko sen ajan kun hänen isänsä oli oven takana toisessa huoneessa. Välillä kävin juttelemassa tytölle ja välillä tyttö katsoi minuun tiskin taakse kuin varmistaakseen, että olin vielä paikalla. Ja tuo tytön tyyneys rauhoitti myös minua. Se sai kyllä myös ajattelemaan, että onkohan tuo viaton pieni olento joutunut näkemään paljonkin samankaltaisia tapahtumia, koska hän ei ollut milläänsäkkään vaikka isä hävisi itkuisena oven taakse.

No episodi jatkui vielä kun vaimo pamahti pienen vauvan kanssa paikalle, mutta loppujen lopuksi he menivät perheenä pois. Nainen johtotähtenä ja mies hyvin kumarassa perässä, ihan sen näköisenä kuin hänen sielunsa olisi juuri myyty paholaiselle. Sydäntä raastoi kyllä niin pahasti että, mutta en olisi voinut tehdä enempää. Pienen lohdun sain kuitenkin siitä, että sain antaa totaltaan olevalle isälle edes hetken aikaa jutella ammattilaisten kanssa ja sydämeni pohjasta toivon, että asiat kääntyvät parhain päin. En muista koska olisin viimeksi nähnyt ketään noin murtuneena ja sydän hajallaan :(

Tällainen tarina tällä kertaa, ei kovin mukava tarina, mutta taas kerran tapahtumat vahvistivat omaa haluani opiskella lisää ihmisten auttamista. Auttaminen vain tuntuu niin luontevalta, sen eteen ei tarvitse ponnistella. Hädän edessä sydän aina avautuu ammolleen, eikä tällaisissa tilanteissa osaa teeskennellä. Vielä kerran toivon kaikkea hyvää heille ja varsinkin perheen isälle suruunsa ja suojelusta lapsille myrskyn keskellä. Parempia loppuviikkoja kaikille toivotellen, vaikkakin hieman raskaalla sydämellä...

Positiivisen energian voima

Meinasin oikeasti, että tänään pitäisin vapaapäivän ja hemmottelisin itseäni levolla, mutta erilaisissa blogeissa vieraillessani mieleeni jäi pyörimään vahvasti positiivisen ja negatiivisen energian voima. Suzannen blogissa videolla puhuttiin siitä miten olemme oppineet odottamaan muilta ihmisiltä samanlaista käyttäytymistä asioihin kuin itsellämme on ja tämä valheellinen malli usein saa meidät ajattelemaan, että miksi hän ja tuo ja se ei voi tehdä asoita samalla lailla kuin minä, tai kun minä olen tehnyt tämän asian niin miten hän ei huomaa tehdä samalla lailla asioita ja lopuksi turhautumisemme luo negatiivista energiaa, jota lähetämme toisia kohtaan ja joka heijastuu sitten lopuksi takaisin meidän omaan elämäämme. Suzanne puhui myös siitä miten emme voi ottaa liikaa vastuuta itsellemme muiden teoista vaan koitettava keskittyä siihen, että hyväksymme toisemme ja itsemme sellaisina kuin olemme, myös ne meidän mielestä "pahat" ihmiset jotka tuntuvat aina tekevän väärin kuin odotamme heidän tekevän. Hyväskyminen ja sen kautta ymmärtäminen luo positiivisuutta joka taas heijastuu takaisin positiivisuutena omaan elämäämme muiden kautta.

Ja tästä ajatusten mielessä pyörittelystä yhtäkkiä mieleeni tuli anopilta lainaamani Rhonda Byrne:en  kirja Voima ja sen viesti positiivisuuden ja negatiivisuuden voimasta. Suosittelen sydämeni pohjasta tätä pientä kirjaa luettavaksi, se avasi asioita itsellenikin ja mikä parasta Rhonda kertoi pienen testin kirjassaan jota kannattaisi koittaa ja näin saada vahvistusta miten ajatuksena eteenpäin lähetetty positiivinen energia palaa takaisin ja tässä pieni esimerkki miten se toimi minun kohdallani.

Rhonda pyysi kirjassaan valitsemaan kohteen, joka olisi hyvin epätodennäköinen toteutuakseen ja pyysi kuvittelemaan miten onnelliseksi tuo asia tai tapahtuma sinut tekisi toteutuessaan. Näin ajatellessa siis lähettäisin tuolle haaveelle paljon positiivista energiaa ja hänen esimerkkiensä mukaan hän oli kohdannut yllättäviäkin vastauksia näihin positiivisiin pyyntöihin.

Joten minäpä aloin miettimään kohdetta ja koska valkoiset ruusut ovat aina tehneet minuun syvän vaikutuksen niin kuvittelin mielessäni miten älyttömän iloiseksi tulisin jos jossain muodossa saisin valkoisia ruusuja. Ja tarkensin tätä vielä, että niiden ei tarvinnut olla täysin valkoisia vaan pieni vaalean punainen vivahde myös riittäisi. Ja tätä mielikuvaa pidin hetken mielessäni ja kuvittelin miten mahtavalta tuntuisi saada noita valkoisia ruusuja. Samalla viikolla mieheni oli käynyt minulta salaa hakemassa yli sadan kilometrin päästä minulle lankaa yhtä tärkeää torkkupeittoa varten ja kotiin tullessani hän ojensi minulle tuon pussin. Hän ei kuitenkaan malttanut olla ojentamatta myös pientä kirjekuorta ja sanoi, että siinä olisi pieni lahjakortti minulle syntymäpäivälahjaksi, joka oli siis vasta seuraavalla viikolla. Ja tästä kaikesta jo ihan ihmeissään ja iloisena avasin tuon kirjekuoren ja kun vedin kuoresta esiin lahjakortin, en ollut uskoa silmiäni... Sieltä tuli esiin tällainen alla oleva lahjakortti :)

Ja voitte kuvitella, että sydämeni meinasi pakahtua onnesta! Lahjakortin kannessa oli vaaleanpunasävytteisiä ruusuja! Voi ihme ja hämmästys sitä riemua jota tunsin :) En meinannut uskoa koko tapahtumaa todeksi ja mieheni oli hieman hämillään kun ei ymmärtänyt täysin päivittelyäni :) Voihan se olla ihan täysin sattumaakin, mutta totta tosiaan se oli mahdottoman ihana sattuma ja vahvisti minulle, että ajatuksillamme tosiaan voi olla paljonkin voimaa :)

Olin aivan unohtanut tämän tapahtuman, mutta onneksi se tuli mieleen, että pääsin sen tänne jakamaan muillekkin. Ymmärrän kuitenkin, ettei aina jaksa ajatella asioista niitä positiivisia puolia ja itse osaan ainakin välillä tehdä sellaisia syväsukelluksia itsesääliin, ettei ole todellistakaan, mutta olen jo oppinut että seuraavana päivänä, nukutun yön jälkeen ne turhanpäiväiset huolet näyttävät jo monestikkin hieman pienemmiltä. Joskus jopa puristelen päätäni itselleni ja naurahdan, että miten ihmeessä mielensä voi joskus vetääkin niin alas ja niin nopeasti ettei järjellä osaa ollenkaan ajatella asioita :) Mutta jossain muistan, että oli puhetta myös tästä, että yhteiskunta ja kultturi on opettanut meitä peittämään surun ja heikkouden tunteet ja tässä varmaan onkin yksi yleisen pahoinvoinnin syy maailmassa. Se pahoinvointi pitää niellä, ei sitä voi näyttää koska se ei ole sopivaa. Ihmiset voivat erehtyä luulemaan, ettet osaa kontrolloida omaa elämääsi tai omia tunteitasi jos joskus ne liian valtoimenaan päästää pinnalle. Aika hurjaa jos oikeasti alkaa asiaa ajattelemaan, hurjaa siis siinä mielessä miten paljon sitä sullookaan sisäänsä asoita, muilta piiloon. Ja nyt kun ajatukset näyttävät johtavan edelleen eteenpäin seuraavaan ajatukseen niin mieleeni tuli yksi runo jonka kirjoitin vuosia sitten kun olin vielä itsekseni ja tähän runoon on mielestäni hyvä lopettaa tämä kirjoitus.

Ajatusten solmu (2005)

Miten voisi antaa anteeksi ajatuksilleen,
niille jotka pakoon juoksevat onnea,
pitkin pieniä piikkipensaan reunustamia reittejä,
onnesta pois vieviä,
yksinäisen ikävän sieviä solmuja solmien.

Suloisuuttaan ei kelpuuta maailmalle,
vie onnensa säikeet säkkiin sullottuna piiloon,
sen oven taaksen minne kukaan ei ole vielä
löytänyt avainta.

Ylpeytensä näyttää kyllä,
rehvaana rehentelee,
sielunsa kovuutta kovistelee,
karuja sanoja sanelee,
eikä osaa kääntää sielunsa sanomaa
kukilla kukittavaksi,
linnun lauluksi,
hennon tuulen vireeksi,
onnellisen elämän jatkeeksi.

Ei,
mököttää vain mökissään,
harmittelee harmauttaan,
eikä osaa avata ovea onnensa kesään,
luutuu penkkiinsä,
maatuu makuulleen,
uinahtaa ajatuksineen
ikuisen unohduksen uneen.

Voi enkeli sentään :)

Voi olisimpa päässyt tänne kirjoittelemaan ajatuksiani jo perjantaina. Minä sain kutsun enkeli-iltaan! Ai kun ihanaa, oikeasti! Olen koko kesän odotellut, että koskahan kehtaisin ottaa yhteyttä akupunktiohoitajaani ja kysyä joko hän on lopetellut kesälomansa, mutta heinäkuun lopusta elämä laittoikin kuutosvaihteen päälle ja en meinannut sitten millään löytää aikaa edes soittaa hänelle saati olisi voinut ehdottaa jotain hoitokertaa, sen verran täydeksi päiväni oli buukattu jo viikoiksi etukäteen.

Minun onnekseni hän kuitenkin otti yhteyttä, kun oli kuullut muuttoaikeistani ja siinä mahdollista tapaamista sovitellessa, josta ei sitten meninannut tulla yhtään mitään aikataulujen epäsopivuuden takia, hän otti esiin olisinko kiinnostunut lähtemään viereiseen kaupunkiin Kirsi Rannon enkeli-iltaan. Yksi heidän porukastaan oli peruuttanut menonsa ja yksi paikka oli jäänyt vapaaksi. Voitte kuvitella miten iloiseksi tulin, en meinannut pysyä nahoissani, niin sopivasti tämä tilaisuus tuli :) Kiitos, kiitos, kiitos siitä isosti kaikille osapuolille, myös niille näkymättömille siis :) Aivan ihanaa, vaikka nyt en tosin malttaisi millään enää odottaa tuota iltaa!

Toisaalta menen sinne hieman haikein aatoksin, olenhan muuttamassa pois, toiseen vieraaseen kaupunkiin. Se tulee osiltaan olemaan hieman kuitenkin kuin jäähyväismatka tämän ystäväni akupunktiohoitajan kanssa. En pääse samalla tavalla enää hänen hoitoihinsa sitten muuton jälkeen.Tässä omassa kaupungissa kun juuri olin hieman päässyt jyvälle keneltä kysyä ja mihin mennä jos kaipaisi vastauksia. Nyt välillä mietin mitenkähän tuolla uudessa kaupungissa käy, miten osaan siellä löytää paikkani ja koota apujoukkoni. Että siinä mielessä hieman raskain mielin olen muuttoa tekemässä, mutta jotenkin kuitenkin jaksan luottaa että kaikki käy hyvin päin.

Mutta murheet pois, nyt ei ole aika murehtia, täytyy vain sitoa hattu tiekempaan kiinni päähän, koska jotenkin tuntuu, että kohta ollaan lähestymässä sitä kuuluisaa myrskyn silmää ja ennen sitä meno tuntuu vain kiihtyvän. Ja tässä vauhdissa ei uskalla alkaa ajattelemaan negatiivisesti ettei vaan jää loppujen lopuksi rannalle ruikuttamaan :) Eli hymy suin eteenpäin, vaikka välillä hirmuisesti hirvittääkin :)

Kiitos ja näkemiin :) Ensi kerralla taas lisää... ai niin meinasin aivan unohtaa, taisimpas saada kuvattua taas muutaman valo-olennon mukaan kuvaani kun otin huvilakauden päättäjäisissä roihuavasta kokosta kuvia. Mutta siitä sitten toisella kertaa lisää :) Sen verran vielä sanon, että näistä enkelipalloista voi lukea Diana Cooperin sivuilta.

Ja nyt iltapalle ja sitten kohta jo petiin keräämään voimia uuteen viikkoon! Ihanaa sunnuntaita toivotellen kaikille!

Apuja tuoltapuolen :)

" Ihmiset haluavat mielellään jakaa maailman useasti tuonpuoleiseen ja tämän puoleiseen, vaikka nuo maailmat eivät todellisuudessa niin kaukana ole toisistaan. Joskus rakkaus rakentaa siltoja sydämestä sydämeen maailmojen välillä ja sieltä tuonpuoleisesta saattaa joskus tulla yllättäviäkin neuvoja."

Kun olen kuullut puhuttavan kuvista joita ilmestyy meditoidessa tai energiahoidoissa, olen ollut aina hyvin skeptinen asian suhteen. Olin skeptinen siihen asti kunnes itse koin ensimmäistä kertaa tällaisen yhteydenoton.   Tuo kyseinen päivä oli ollut hyvin työläs niin töissä kuin ympärillä olevissa ihmissuhteissakin ja työpäivän päätteksi olin menossa tuolle omalle akupunktiohoitajalleni josta mainitsin  ekoissa kirjoituksissani. Hän laittoi piikit ihooni ja aloitti tavanomaisen energiahoitonsa kädet pääni päällä (tämä on ollut aina vahva hoitomuoto, pään kautta siis) ja silmät suljettuani pyöritin mielessäni vain suurta turhautumista ja väsymystä. Hoin melkein jaksomaisesti vain yhtä lausetta; " ottakaa tämä sekamelska pois, en halua että elämäni on enää näin sekaisin " ja sitten jäin ajatuksissani seuraamaan silmät kiinni esintyviä isonevia valorenkaita, joita useasti näkee kun sulkee silmänsä. Yhtäkkiä kuin tyhjästä huomasin katselevani virheettömän kauniita nuoren aasialaisen naisen kasvoja, jotka huokuivat tyyneyttä ja rauhallisuutta. Kiinnitin erityisesti huomiota kasvojen virheettömyyteen ja tytön tyyneyteen. Hän oli uskomattoman kaunis ja kuvan hävittyä mielestäni en voinut muuta kuin jäädä ajatuksissani ihmettelemään tapahtunutta. Hoidon jälkeen kerroin hoitajalleni asiasta ja kun sanoin, että naisen kasvot olivat niin kauniit ja todellakin tuli tunne, että ne olivat virheettömät, niin hoitajani totesi naurahtaen, että "niinhän sinä oletkin, virheetön!" ja minua hymyilytti.

Jälkeenpäin mietin, että viesti oli täysin tarkoitettu rauhoittamaan kaaoottinen mieleni ja vieläkin huomaan välillä miettiväni sitä täydellistä tyyneyttä joka naisen kasvoista huokui ja ihmettelen miten sellainen tyyneys ja rauhallisuus olisi mahdollista :)

Tuo aloitus teksti tuolla ylhäällä viittaa minun ja isoäitini sydänyhteyteen ja se myös konkretisoitui tässä toissa iltana meditoidessani. Olin tekemässä mieheni veljen ja hänen vaimonsa tulevalle tytölle kutoen nuttua ja en muistanut miten silmukan lisäykset tehdään, kokeilin ja purin, kokeilin ja taas purin työn ja lopuksi en enää jaksanut koittaa. En viitsinyt kuitenkaan soittaa äidillenikään, joka on älyttömän taitava näissä asioissa, koska kello oli jo niin paljon. Ja koska olin niin turhautunut niin ajattelin meditoida illan päätteeksi. Chakrat avattuani  annoin mieleni vapaasti vaellella ja kuuntelin rauhallisen musiikin sointuja. Mietin mielessäni, että keneltä ihmeeltä minä sitten kysyn neuvoja kun äitini jättää tämän elämän ja tuskailin, että täytyyhän minun itsekin jostain oppia tietoni hankkimaan. Eikä mennyt kovinkaan montaa minuuttia kun mieleeni tuli tuo työni, aivan kuin olisin sitä itse tehnyt ja minulle näytettiin miten se lanka tulisi kiertää puikolle niin, että lisäyssilmukka tulee oikein. Enkä voinut muuta kun kiittää iloisesti ja todeta, että tietysti noihan se tosiaan toimii :)

Joten enää en ole niin skeptinen pyytämään apua, koska se tosiaan toimii, ei välttämättä aina, mutta toisinaan viestit pääsevät läpi ja silloin ne kyllä ilahduttavat suuresti :) Ja minä erotan nämä mieleeni tulevat kuvat mielikuvituksesta siinä, että ne oikeasti ilmestyvät selvinä kuvina eteeni, kuin pätkä elokuvaa tai välähdys valokuvasta, sen sijaan että yritän kuvitella ajatuksia mieleeni.

Yksi jo muutaman kerran toistunut tapahtuma kuitenkin vaivaa mieltäni. Olen herännyt muutaman kerran yöllä  tunteeseen, että minut on magnetisoitu sänkyyni kiinni, enkä pysty liikuttamaan kuin hieman päätäni sivuille ja ylös. Huoneeni on ollut kummallakin kerralla täynnä pehmeää kermansävyistä valoa, enkä ole tuntenut tai kuullut mitään ääniä, muuta kuin tuon tunteen, että olen liimautunut sänkyyni kiinni. Kummallakin kerralla olen pelästynyt mahdottoman paljon lähinnä sen vuoksi etten pysty liikkumaan, mutta erityisen pelästyttävää viime kerralla oli se, että näin miehen kädet jotka pitivät nilkoistani kiinni. Tuo pehmeä valo kuitenkin peitti henkilön kokonaan, enkä nähnyt käsistä kyynärpäistä ylöspäin ollenkaan. Muistan kuitenkin ajatelleeni nyt viimeksi, että äh taidan koittaa vain nukahtaa uudelleen koska en viimeksikään pystynyt tekemään mitään, eikä minulle viimeksikään tapahtunut mitään pahaa. Ja jälkeen päin olen useasti miettinyt, että mistähän tässä on ollut kyse? Tähän en ole vielä saanut vastausta meditoidessani, mutta nyt odotan hieman enemmän uteliaana seuraavaa kertaa ja toivon, etten olisi niin pelokas seuraavalla kerralla.

Yllä oleva tapahtuma saattaa kuulostaa oudolle ja uskomattomalle ja kieltämättä sitä on vaikea selittää edes itselle, mutta olen vakuuttunut etten ole ollut unessa tai nähnyt unta. Minulla ei kuitenkaan ole mitään konkreettista millä todistaa tätä edes itselle, mutta koitan olla valmiimpi uuteen kohtaamiseen kun se seuraavan kerran tapahtuu, miksi muuten minun olisi annettu muistaa tämä tapahtuma?

Uusia kokemuksia innolla odottaen :)

Kohtaamisen vaikeus

Täytyi ihan tulla tänne aamutuimaan kertomaan eilisiä ajatuksiani. Töihin kävellessäni yhdellä tien pätkällä huomasin jo hieman kauempaa lähestyvän henkilön, jonka tunsin kasvoilta ja jonka tiesin myös tunnistaneen minut. Kuitenkin askelten viedessä meitä lähemmäksi toisiaan tämä vastaantulija kuitenkin alkoi kääntämään katsettaan muualle, kuin katsellakseen jotain muuta hyvin tärkeää toisesta suunnasta horisonttia. Ja se sai minut miettimään satunnaisten kohtaamisten vaikeutta. Miksi joskus tuntuu vaikealta kohdata ihmisiä?

Voisin luetella lukuisia muitakin esimerkkejä vastaavista tilanteista ja siitä miten hankalaa on joskus kohdata sinua lähestyvä ihminen. Ei sen tarvitse olla aina puolituttu tai meille tuntematon vaan se on usein myös joku ihan meille tuttu, joku jonka kanssa olemme vaikka työmaalla joka päivä tekemisissä, mutta vapaalla kohdatessa katse kääntyy muualle. Mistähän tämä johtuu?

Omia kokemuksia tulee ylläolevan lisäksi vaikeudet kohdata kaupungilla työskentelevät vapaaehtoisjärjestöjen edustajat, joskus pääsen luovimaan pakoon ja joskus he löytävät luokseni isojenkin ihmissammojen läpi kuin luotsit pimeässä suunnistaen majakkaa kohti :) Miksi on niin hankalan tuntuista kiireessä seisahtua hetkeksi ja kuunnella mitä heillä on sanottavaa?

Toinen asia mikä minulle tuli mieleen, on toisen surun kohtaaminen tai toisen huonon kohtalon kohtaaminen. Menen usein ihan sanattomaksi; mitä osaisin sanoa ihmiselle joka on juuri menettänyt lapsensa tai mitä osaisin sanoa kadunkulmassa istuvalle köyhälle naiselle, joka on sodan jaloissa menettänyt 90% normaalista ihostaan. Sydän ei epäröi koskaan, kyllä minä tunnen sen, sydän kietoo kätensä näiden kohtaloiden ympärille ja jakaa lämmintä parantavaa energiaa, mutta miksi se on niin hankala tehdä fyysisesti. Joskus yksi sanakin voi muuttaa maailmaa, tai hiljaa toisen vierellä istuminen kuunnellen.

Miksi siis kohtaaminen on joskus niin vaikeaa vaikka tunnistamme sydämessämme nuo hetket niin selvästi?

Tiistaipala purtavaksi :)