Voi olisimpa päässyt tänne kirjoittelemaan ajatuksiani jo perjantaina. Minä sain kutsun enkeli-iltaan! Ai kun ihanaa, oikeasti! Olen koko kesän odotellut, että koskahan kehtaisin ottaa yhteyttä akupunktiohoitajaani ja kysyä joko hän on lopetellut kesälomansa, mutta heinäkuun lopusta elämä laittoikin kuutosvaihteen päälle ja en meinannut sitten millään löytää aikaa edes soittaa hänelle saati olisi voinut ehdottaa jotain hoitokertaa, sen verran täydeksi päiväni oli buukattu jo viikoiksi etukäteen.
Minun onnekseni hän kuitenkin otti yhteyttä, kun oli kuullut muuttoaikeistani ja siinä mahdollista tapaamista sovitellessa, josta ei sitten meninannut tulla yhtään mitään aikataulujen epäsopivuuden takia, hän otti esiin olisinko kiinnostunut lähtemään viereiseen kaupunkiin Kirsi Rannon enkeli-iltaan. Yksi heidän porukastaan oli peruuttanut menonsa ja yksi paikka oli jäänyt vapaaksi. Voitte kuvitella miten iloiseksi tulin, en meinannut pysyä nahoissani, niin sopivasti tämä tilaisuus tuli :) Kiitos, kiitos, kiitos siitä isosti kaikille osapuolille, myös niille näkymättömille siis :) Aivan ihanaa, vaikka nyt en tosin malttaisi millään enää odottaa tuota iltaa!
Toisaalta menen sinne hieman haikein aatoksin, olenhan muuttamassa pois, toiseen vieraaseen kaupunkiin. Se tulee osiltaan olemaan hieman kuitenkin kuin jäähyväismatka tämän ystäväni akupunktiohoitajan kanssa. En pääse samalla tavalla enää hänen hoitoihinsa sitten muuton jälkeen.Tässä omassa kaupungissa kun juuri olin hieman päässyt jyvälle keneltä kysyä ja mihin mennä jos kaipaisi vastauksia. Nyt välillä mietin mitenkähän tuolla uudessa kaupungissa käy, miten osaan siellä löytää paikkani ja koota apujoukkoni. Että siinä mielessä hieman raskain mielin olen muuttoa tekemässä, mutta jotenkin kuitenkin jaksan luottaa että kaikki käy hyvin päin.
Mutta murheet pois, nyt ei ole aika murehtia, täytyy vain sitoa hattu tiekempaan kiinni päähän, koska jotenkin tuntuu, että kohta ollaan lähestymässä sitä kuuluisaa myrskyn silmää ja ennen sitä meno tuntuu vain kiihtyvän. Ja tässä vauhdissa ei uskalla alkaa ajattelemaan negatiivisesti ettei vaan jää loppujen lopuksi rannalle ruikuttamaan :) Eli hymy suin eteenpäin, vaikka välillä hirmuisesti hirvittääkin :)
Kiitos ja näkemiin :) Ensi kerralla taas lisää... ai niin meinasin aivan unohtaa, taisimpas saada kuvattua taas muutaman valo-olennon mukaan kuvaani kun otin huvilakauden päättäjäisissä roihuavasta kokosta kuvia. Mutta siitä sitten toisella kertaa lisää :) Sen verran vielä sanon, että näistä enkelipalloista voi lukea Diana Cooperin sivuilta.
Ja nyt iltapalle ja sitten kohta jo petiin keräämään voimia uuteen viikkoon! Ihanaa sunnuntaita toivotellen kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti