Eilen minulle tuli pitkästä aikaa mahdollisuus hiljentyä itsekseni. Tällä hetkellä meillä on vuokra-asunnossamme vain yksi yhteinen huone ja jostain syystä en pysty vielä samalla lailla keskittymään meditoimiseen jos mieheni on kotona. Mutta eilen sain tilaisuuden olla yksin kotona ja käytyin heti tuon tilaisuuden hyväkseni :)
Istuin mukavaan asentoon sängylle ja suljin silmäni. Maadoitin itseni äitimaan ytimeen ja avasin energiakanavan myös ylöspäin taivaisiin. Eikä kauaa mennytkään silmien kiinni laiton jälkeen kun nuo kirkkaan valon liikehdinnät alkoivat silmieni edessä. Tällä kertaa en tehnyt perinteistä chakrojen avaamista vaan halusin koittaa keskustelua noiden energioiden kanssa ja ehkä myös hieman oman itsenikin kanssa :)
Rupattelin mielessäni niitä näitä ja pyysin selvästi apua muutamaan asiaan joka helpottaisi arkipäiväämme. Kuvittelin myös ihania ja ilisia asioita ja tilanteita, noiden valon liikeiden säveltäessä mielikuvitustani. Monta kertaa silmiini tuli esiin oranssin punainen läiskä, joka välillä katsottuna tuntui kuin olevan jonkun ison petoeläimen silmä joka välillä aukeaa ja välillä silmäripset sulkee silmän. Kuva ei ollut selvä, ainoastaan väri oli vahva. Ja itselleni tuli mieleen lohikäärmeen silmä. Eikä se ollut pelottavaa, mutta tunsin sen voiman ja vahvuuden joka ajatuksesta huokui. Välillä taas koitin lopettaa koko ajattelemisen ja keskityin kuuntelemiseen. Odotin ja kuuntelin, koko ajan seuraten silmieni edessä heikkeneviä ja vahvistuvia valo efektejä. Lopuksi en malttanut odottaa enää vaan toin ilmi turhautumiseni siihen, etten ymmärtänyt mitä nämä valot merkitsivät. Hetken aikaa oli hieman pimeämpää ja kun kysyin, että " onko siellä edes ketään?" niin silmieni eteen levisi hyvin vahva valo ja oli ihan pakko hymyillä.
Tätä sitten testailin ja monesti kun on puhuttu, että henkien ja enkeleiden läheisyys tuo kylmän tunteita. Istuin ikkunan puolella joka täällä asunnossa on hohkanut kylmää hyvinkin tehokkaasti ja sanoin, että " kyllä, tiedän että vasemmalla puolella tuntuu kylmyyttä, mutta mistä tiedän ettei se ole vain ikkunasta tullutta kylmyyttä? " ja saman tien oikeanpuoleisen jalkani sivu alkoi viilenemään :) Ja taas hymyilin... Voisiko tätä nyt sanoa, sitten jonkin asteiseksi keskusteluksi joidenkin energioiden kanssa. Pahoittelut, että joudun käyttämään sanaa "joidenkin", koska en tiedä kuka ympärilläni luo noita valoefektejä. Lopuksi harmittelin vielä sitä ettei meillä ole vielä yhteistä kieltä, koska olisi niin hienoa jutella heidän kanssaan. Heillä olisi varmasti paljon kerrottavaa.
Jotain uskon kuitenkin, että minulle tehtiin tuon valoshown aikana, voidaan puhua varmaan reilusta tunnista, koska loppuvaiheessa rintalastaani alkoi pakottamaan ja kuin jokin iso pahkura olisi pyrkinyt irti niakmista. Jouduin haukkomaan monesti helpottaakseni kurkussa tuntuvaa painetta ja tämä jatkui vielä nukkumaan mennessäkin. Aamulla tosin olo oli taas ihan hyvä. Tähän voin sanoa, että minulla on ollut ongelmia juurikin yläselän kanssa ja ehkä minua jotenkin autettiin, koska tuon meditaation aikana ojentaessa selkääni, se tuntui aina hieman rasahtavan hitusen enemmän omalle paikalleen. Joten kiitos vaan kovasti avusta auttajilleni :)
Illalla sain vielä toisen tilaisuuden olla itsekseni ja tuolloin otin mukaan muutaman kiven. Toiseen käteen asetin sydämen muotoisen kalsedoni kiven (hyvä kumppanit matkoilla) ja toiseen käteen otin sydämen muotoisen tiikerinsilmän (auttaa henkisessä maadoittumisessa). Jalkojeni juureen asetin vielä mustat pienet kivet, toinen haukansilmä (tuo sisäistä näkemystä) ja obsidiaani (voimakas kivi poistamaan herkkäuskoisuutta). Ja voitte uskoa, että kivet voimistivat noita valoefektejä :)
Hauska hetki kuitenkin itseni ja valoefektien kanssa, ketä lie olivat niin heiltä ainakin huumoria löytyi :) Ehkä olen vain hieman malttamaton odottamaan, samaa kieltä tai ymmärrystä jotta voisimme kommunikoida selvemmin :) Ihmisenä sitää vain automaattisesti odottaa että kaiken tiedon pitäisi tulla esiin kielellisenä, tiedättekö, vähän kuin englantilaiset tai ranskalaiset odottavat että kaikki muut puhuvat heidän kieltään :) Ehkä pienellä maltilla opin uusia tapoja kommunikoida, kuka tietää :)
Illan jatkoja kaikille toivottaen :)
AIVAN VARMASTI opit kommunikoimaan heidän kanssaan. Luota kun sanon. Ja luota heihin, pyydät vain niin saat sen. Ole tosiaan matillinen ja jaksa odottaa. Kaikki voi käydä hyvinkin nopeasti, kuitenkin. Itse olen tästä elävä esimerkki. Olin hyvin malttamaton, kärsimätön ja jopa epäuskoinen, mutta silti olen saanut nyt löytää itseni tilanteesta jossa todella saan viestejä yläkerrasta. Hoitotilanteissa niitä saan, en ole vielä osannut hyödyntää tätä kykyä omaan itseeni.
VastaaPoistaJatka juuri tuota mitä nyt teet, meditoi, hiljenny ja nauti valoshowsta, tai mitä ikinä he sinulle tuokaan. He vahvistavat yhteyttä kyllä, sinulle sopivassa tahdissa. Samalla sinä avausut, puhdistut ja kohta yhteydenpito onkin jo paljon helpompaa. Olet ihan oikealla tiellä, luota itseesi ja luota Universumiin.
Minäkin tunnen viileyden, silloin kun on henkimaailman tyyppejä paikalla. Aivan polkuni ensimetreillä tnsin suojelusenkelin läsnäolon viileinä tuulahduksina kasvoillani, ja nykyään hoidoissa tunnen viileytenä, jos rajan takaa tulee hoidettavan omaisia tai vastaavia. Kerran hoidossa oma mummoni oli paikalla, hän piti minua kädestä. Käsi oli aivan viileänä, sen vain "tunsi".
Tsemppiä, kaikki menee juuri niin kuin pitääkin!! Tunnen sen!
Kiitos Kulkija, ihanasta viestistäsi :) Huojentavaa kuulla, että epäilyille ei ole aihetta. Nuo valoefektit ovat jo paljon selvempiä tosiaan kuin ihan alussa ja silmät aukikin välillä näkökentässä selvästi vilahtaa jokin hento, vähän kuin ohut läpinäkyvä pilvi. Tuollaisen kevyen henkäyksen tai tuulen vireen olen huomannut myös jo heti alusta ja varsinkin kasvoilla :) Juurikin kävin kokeilemassa enkeliviestiä sivuilta joihin viittasit ja sieltä tuli viesti " manifesti" - unelmasi ovat toteutumassa, luota siihen tietoon. Ajatuksesi on kuultu ja unelmasi ovat tärkeitä. Ala elämään jo kuin unelmasi olisivat totta, äläkä epäile etteikö sinusta olisi siihen. Pidä yllä positiivisia ajatuksia.
VastaaPoistaMinun unelmani olisi hyödyntää kirjoittamisen ja piirtämisen taitojani vähäosaisten lasten kanssa. Mutta minulla ei ole tutkintoa kasvatuspuolelta ja alan vaihto sen vuoksi on aika haastavaa. Siksi yritän parhaani mukaan töiden ohella lukea psykologiaa, jotta pääsisin muutaman vuoden sisään hakemaan sisään yliopistoon. Olen myös miettinyt kuvaamataidon opettajan tutkintoa, mutta haluaisin niin vahvasti myös auttaa "virallisesti" että siksi pusken itseäni eteenpäin yliopistoon. Joskus sitä vain miettiin, että onkohan sitä liian sokea näkemään sitä metsää puilta. Kaikki energia kun tuntuu menevän vain kovasti yrittämiseen :) Mutta maltilla eteenpäin ja pieniä askelia ensin ettei liikaa kompuroi :)