Avunpyyntö valo-olennoilta

Muutama tunti sitten tapahtui jotain josta täytyi tulla heti tänne kertomaan. Olemme tänään pakanneet tavaroita huomista muuttoa varten ja koska suurin osa tavaroista oli jo ennestään laatikoissa, tämän päivän touhuaminen oli niin sanotusti vain pientä puuhastelua.

Tuossa viiden jälkeen kumminkin yhtäkkiä väsähdin ihan hetkesssä, niin sanotusti meinasin nukahtaa seisaalleni ja kysyin mieheltäni jos sopisi, että laitan hetkeksi itseni makuulle ja lepuutan itseäni. Ihmettelin tosiaan, mikä noin yhtäkkiä voimat vei, mutta vastaus odotti jo ihan nurkan takana. Romahdin sänkyyn ja suljin silmäni. Eikä tarvinnut kuin sulkea silmät kun silmien edessä alkoi valtava valoshow. Yleensä se on temmoltaan melko rauhallista ja aaltoilevaa, mutta nyt se oli enemmänkin yliaktiivista ja kuin vaistomaisesti kysyin mielessäni " onko jokin hätänä, kun noin vilkuttelette valoja?" ja tuon kysymyksen kun sain loppuun, huikkasi mieheni sohvalta, että USA:n rannikkoa on lähestymässä vuosisadan pahin hirmumyrsky Sandra. Ja palaset kuin loksahtivat kohdilleen. Minun oloni oli tehtävä väsyneeksi, että olisin sulkenut silmäni ja nähnyt hätäiset valomerkit ja näin minun mennessä makuulle mieheni sai tilaisuuden lukea päivän uutiset ja kertoa niistä minulle. Ja piste!

Siitä hetkestä, oli se sitten avunpyyntö tai ei, rakensin mielikuvituksissani turvaverkkoa New Yorkin osavaltion päälle tulvavesiltä suojaksi ja mereltä päin kirkasta valoa hehkuvia aallonmurtajia hyökyaaltojen esteeksi. En vain ole kovin kokenut tällaisessa, näinkö minua voidaan oikeasti ohjailla havaitsemaan asioita? Näinkö he pyytävät apua? Oikeasti? Olen ihan hämmentynyt, mutta silti hirmuisen onnellinen siitä, että valo-olentojen mielestä saatan olla yksi sellainen henkilö joka voisi vaikuttaa näinkin isoon asiaan energiatasolla.

Eli jos nyt luet tätä vielä tänä iltana, niin pyydän kohdistamaan kaiken ajatusvoimasi tuonne USA:n itärannikolle ihmisten suojaksi. Näin voisimme ehkä saada myrskyä laannutettua edes hieman, kuka tietää. Kaikkea voi kokeilla, tähän ei ainakaan mene rahaa ja vaikutus saattaa olla kuitenkin suuri. Toivotaan näin. Peukut pystyyn noille urheille jotka tänä yönä joutuvat ottamaan tuon hirmumyrskyn vastaan!

Keskustelua mielen tasolla...

Eilen minulle tuli pitkästä aikaa mahdollisuus hiljentyä itsekseni. Tällä hetkellä meillä on vuokra-asunnossamme vain yksi yhteinen huone ja jostain syystä en pysty vielä samalla lailla keskittymään meditoimiseen jos mieheni on kotona. Mutta eilen sain tilaisuuden olla yksin kotona ja käytyin heti tuon tilaisuuden hyväkseni :)

Istuin mukavaan asentoon sängylle ja suljin silmäni. Maadoitin itseni äitimaan ytimeen ja avasin energiakanavan myös ylöspäin taivaisiin. Eikä kauaa mennytkään silmien kiinni laiton jälkeen kun nuo kirkkaan valon liikehdinnät alkoivat silmieni edessä. Tällä kertaa en tehnyt perinteistä chakrojen avaamista vaan halusin koittaa keskustelua noiden energioiden kanssa ja ehkä myös hieman oman itsenikin kanssa :)

Rupattelin mielessäni niitä näitä ja pyysin selvästi apua muutamaan asiaan joka helpottaisi arkipäiväämme. Kuvittelin myös ihania ja ilisia asioita ja tilanteita, noiden valon liikeiden säveltäessä mielikuvitustani. Monta kertaa silmiini tuli esiin oranssin punainen läiskä, joka välillä katsottuna tuntui kuin olevan jonkun ison petoeläimen silmä joka välillä aukeaa ja välillä silmäripset sulkee silmän. Kuva ei ollut selvä, ainoastaan väri oli vahva. Ja itselleni tuli mieleen lohikäärmeen silmä. Eikä se ollut pelottavaa, mutta tunsin sen voiman ja vahvuuden joka ajatuksesta huokui. Välillä taas koitin lopettaa koko ajattelemisen ja keskityin kuuntelemiseen. Odotin ja kuuntelin, koko ajan seuraten silmieni edessä heikkeneviä ja vahvistuvia valo efektejä. Lopuksi en malttanut odottaa enää vaan toin ilmi turhautumiseni siihen, etten ymmärtänyt mitä nämä valot merkitsivät. Hetken aikaa oli hieman pimeämpää ja kun kysyin, että " onko siellä edes ketään?" niin silmieni eteen levisi hyvin vahva valo ja oli ihan pakko hymyillä.

Tätä sitten testailin ja monesti kun on puhuttu, että henkien ja enkeleiden läheisyys tuo kylmän tunteita. Istuin ikkunan puolella joka täällä asunnossa on hohkanut kylmää hyvinkin tehokkaasti ja sanoin, että " kyllä, tiedän että vasemmalla puolella tuntuu kylmyyttä, mutta mistä tiedän ettei se ole vain ikkunasta tullutta kylmyyttä? " ja saman tien oikeanpuoleisen jalkani sivu alkoi viilenemään :) Ja taas hymyilin... Voisiko tätä nyt sanoa, sitten jonkin asteiseksi keskusteluksi joidenkin energioiden kanssa. Pahoittelut, että joudun käyttämään sanaa "joidenkin", koska en tiedä kuka ympärilläni luo noita valoefektejä. Lopuksi harmittelin vielä sitä ettei meillä ole vielä yhteistä kieltä, koska olisi niin hienoa jutella heidän kanssaan. Heillä olisi varmasti paljon kerrottavaa.

Jotain uskon kuitenkin, että minulle tehtiin tuon valoshown aikana, voidaan puhua varmaan reilusta tunnista, koska loppuvaiheessa rintalastaani alkoi pakottamaan ja kuin jokin iso pahkura olisi pyrkinyt irti niakmista. Jouduin haukkomaan monesti helpottaakseni kurkussa tuntuvaa painetta ja tämä jatkui vielä nukkumaan mennessäkin. Aamulla tosin olo oli taas ihan hyvä. Tähän voin sanoa, että minulla on ollut ongelmia juurikin yläselän kanssa ja ehkä minua jotenkin autettiin, koska tuon meditaation aikana ojentaessa selkääni, se tuntui aina hieman rasahtavan hitusen enemmän omalle paikalleen. Joten kiitos vaan kovasti avusta auttajilleni :)

Illalla sain vielä toisen tilaisuuden olla itsekseni ja tuolloin otin mukaan muutaman kiven. Toiseen käteen asetin   sydämen muotoisen kalsedoni kiven (hyvä kumppanit matkoilla) ja toiseen käteen otin sydämen muotoisen tiikerinsilmän (auttaa henkisessä maadoittumisessa). Jalkojeni juureen asetin vielä mustat pienet kivet, toinen haukansilmä (tuo sisäistä näkemystä) ja obsidiaani (voimakas kivi poistamaan herkkäuskoisuutta). Ja voitte uskoa, että kivet voimistivat noita valoefektejä :)

Hauska hetki kuitenkin itseni ja valoefektien kanssa, ketä lie olivat niin heiltä ainakin huumoria löytyi :) Ehkä olen vain hieman malttamaton odottamaan, samaa kieltä tai ymmärrystä jotta voisimme kommunikoida selvemmin :) Ihmisenä sitää vain automaattisesti odottaa että kaiken tiedon pitäisi tulla esiin kielellisenä, tiedättekö, vähän kuin englantilaiset tai ranskalaiset odottavat että kaikki muut puhuvat heidän kieltään :) Ehkä pienellä maltilla opin uusia tapoja kommunikoida, kuka tietää :)

Illan jatkoja kaikille toivottaen :)

Elämän ymmärtämistä...

Nyt kun olen saanut mahdollisuuden avautua itse ajattelemaan hieman laajemmin tätä koko olemassa oloamme ja siis painotan edelleen sanaa HIEMAN, (vaikka olenkin omannut tietynlaisen ajatusmaailman elämästä ja siitä miten hyvä ja paha tasapainottelevat koko ajan päivittäisissä elämän tapahtumissamme), on silmäni jotenkin avautuneet tämän uuden energia-ajattelun kautta. Vieläkin täytyy myöntää, että henkilökohtaisesti vieroksun sanoja Jumala tai Kristus tai Jeesus, koska ne ilmentävät minulle niin vahvasti sitä kouluoppia kärsimyksestä ja nuhteessa elämisestä, että koko uskonnon myötä osalla ihmisistä on varmaan kadonnut kosketus koko elämästä nauttimiseen sellaisenaan kun se eteen tulee.

Opiskelen tällä hetkellä psykologiaa (avoimen yliopiston kautta) ja sen kautta olen päässyt käsittelemään myös paljon oman menneisyyteni asioita, saanut hieman ymmärrystä siitä moninaisuudesta joka on vaikuttanut omiin valintoihini, tekoihin sekä käytökseeni. Olen pitänyt teoreettista opiskelua aina hyvänä vastapainona konkreettiselle elämälle, on se sitten ollut elämän opiskelua tai työmaailmassa opiskelua ja näin olen päässyt aina vertaamaan suurien ihmisten teorioita todelliseen elämään. Ja mitä enemmän olen saanut ymmärrystä siitä   akateemisesta käsityksestä miten meidät ihmiset käsitetään, sitä huojentuneemmaksi olen tullut ajatuksesta, että ei meitä olekaan luotu yhteen ja samaan muottiin. Emme me kehitykkään kellotaulun mukaisesti kaikki samaan aikaan, eikä aikataulusta myöhästymisestä tai aikataulun edelle menemisestä tarvitsekaan potea niin mahdottoman huonoa omaatuntuo. Ajatukset; " minunhan pitäisi jo myös, miksei tämä jo tapahtu minulle, kohta on jo liian myöhäistä, mitähän muut ajattelevat jos toteutan tämän jo nyt" plus ne lukuisat monet muut itsekriittisyyden lauseet jotka estävät meitä nauttimasta täysin sieluin omasta elämästämme ja omasta yksilöllisestä kehityksestämme.

Se, että olen tämän vuoden alussa päässyt tutustumaan tähän henkimaailman käsitykseen, on yhtäkkiä laajentanut ihmiskäsitystäni räjähdysmaisesti. Tosin myönnän vieläkin kompastuvani aika ajoin epäilyihin. Voinko uskoa johonkin vaikka minulle ei ole annettu siitä vielä konkreettista näyttöä? Eihän kukaan epäile unelmiaankaa, ainakaan siinä unelmointi vaiheessa. Epäilyt yleensä alkavat vasta sitten kun lopetamme tuon ihanan unelmoinnin. Sitten kyllä on tilaa epäilyille; " ei se varmaan ole mahdollista kuitenkaan minulle, en minä voi olla niin onnekas, en minä ole koskaan ennenkään saanut helpotusta elämääni" ja lauseet vain jatkuvat. Kuka nämä epäilyt meille määrittelee? MINÄ ITSE, eikö näin :) Tiedän, se on vaikeaa ajatella, että minulla olisi mahdollisuus vaikuttaa isoihin yhteiskunnallisiin voimiin kuten työttömyys, sairasjonot ynm. Mutta olen tässä miettinyt, kaikkien mahdollisten näkökantojen kautta, että miten voimakas minä itse voin olla, jos en anna jokaisen pienen ajatuksen vallata mieltäni.

Nyt tuntuu, että olen ihanassa asemassa haastaa omaa tietouttani. Saan verrata akateemisia psykologian tutkimuksilla todennettuja näkökulmia sekä henkimaailman vielä mystisiä oppeja ja mahdollisuuksia toisiinsa. Se miksi puhun mystisestä, kumpuaa siitä tuntemuksesta, että tällä hetkellä ne henkilöt joilla on halu investoida rahaa yksityisopetuksiin omien energiakanavien kehittämiseksi pääsevät nopeammin eteenpäin näillä poluilla. En ota kantaa nyt maksullisiin oppeihin, koska maksanhan itsekin tällä hetkellä psykologian opintoni itse. Vaan haluaisin tuoda esiin sen valtavan odotukseni siihen hetkeen kun tämä tieto alkaa olemaan yleisesti haettavissa ja opeteltavissa yhteisistä ja ilmaisista tietokannoista (kuten internet, ilmaiset kokoontumiset ynm..). Omalla kohdallani internet ja sen suoma rajaton informaatiomäärä ovat olleet mahdottoman tärkeässä asemassa osana oppimistani. Mutta kuten psykologian opinnoissanikin, joita suoritan nyt yksilösuorituksina itsenäisesti, minulla on tunne, että oppisin asioita varmasti nopeammin ja laajemmin jonkun ohjauksessa tai ryhmässä, jossa tietoa on aina saatavilla enemmän.

En tiedä, mistä tämä tämän päivän postaus kumpusi. Halusin vain niin vahvasti tuoda esiin oman kiitollisuuteni niistä mahdollisuuksista joita minulle on jo tähän mennessä annettu tämän ihmiselon oppimisen tiimoilta. Melkein voisin käyttää sanaa pakahduttavaa, siitä miten ihmeellinen ihmisen elämä täällä maapallolla onkaan. Ja siihen kun lisätään ajatus henkimaailman puolelta, niin voisin käyttää sanaa huikea, kuvaamaan sitä mahdollisuuksien määrää jotka voivat olla ulottuvillamme jos niitä kohti vain oppii kurkottamaan. Kuten aiemmin jo tuossa toin esiin, miksiköhän haluamme niin vahvasti epäillä unelmiamme? Miksi haluamme aina niin vahvan varmuuden ja vahvistuksen asioille ennen kuin uskallamme siihen unelmaan uskoa. Voitte varmasti olla kanssani samaa mieltä siitä, että olemme varmaan muutaman tilaisuuden menettäneet elämässämme vain ja ainoastaan sen vuoksi, että emme ole uskaltaneet tarttua tilaisuuteen koska olemme ehkä epäilleet, että en minä varmaan kuitenkaan osaisi tehdä sitä tai mitä jos epäonnistuisin. Yksi vanha mentorini kerran kuitenkin sanoi minulle tällaisen itse-epäilyn jälkeen, että " Mitä jos sinä onnistutkin, oletko koskaa ajatellut sitä?". Sepä se, miten paljon helpompaa on kääntää selkä mahdollisuudelle kuin katsoa sitä silmästä silmään ja haastaa itsensä. Kaikki kokemukset ovat kuitenkin oppimista, myös ne epäonnistumiset. Mutta onkohan meidän ihmisten tarkoitettu ottaa se tunne mukaan siitä ensimmäisestä epäonnistumisesta jokaiseen tulevaankin valintaan ja päätökseen. Eikö se kuullosta hieman epäreilulta itseään kohtaan :)

No oppimista se on ikä kaikki ja nyt olen pystynyt näiden uusien tietojen myötä avaamaan silmiäni ja sydäntäni hieman enemmän. Kompastelenko vielä, voi toki, koko ajan, mutta nyt kompastelen jo hieman tietoisemmin. Nyt osaan jo hieman tarkastella paremmin sitä, miksi tuo kivi oli asetettu minun tielleni niin että minun siihen piti kompastua. Mihin minun huomiotani haluttiin kohdistaa? Mitä minulle halutaan kertoa? Ja tässä vaiheessa yleensä kasvoilleni leviää mahdottoman leveä hymy, ihan vain siitä ajatuksesta, että elämässämme saattaa olla myös niitä näkymättömiä auttajia, vaikka emme aina siitä saakkaan konkreettista näyttöä.

Ihanaa ja lämminhenkistä alkutalven alkua. Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta. Kumppanimme ja ystävämme ovat kuitenkin aina niitä ihmisiä jotka heijastavat meistä ne hyvät puolet esille, yksin liian usein katsomme itseämme vain sillä kriittisellä silmällä. Olkaa helliä itsellenne ja nauttikaa kohta alas leijuvista lumihiutaleista! :)

Unessa tapahtuu jälleen...

Hyviä iltoja,

Olipa pakko tulla tänne heti turisemaan kun näin niin hassun unen viime yönä. Tai olen itseasiassa nähnyt tuhottoman paljon unia viime päivinä ja siis monta yhden yön aikana :) Mutta tämä yksi uni viime yön aikana jäi mieleen varmaankin sen vuoksi, että unessa koin taas tuon voimakkaan, mutta niin pehmoisen ja turvallisen tuntuisen kirkkaan valon.

Unessani ystäväni (uusi ystävä uuden työn kautta) esitteli minulle sellaista kananmunan puolikkaan muotoista kapistusta. Hän puhui hyvin vakuuttavasti siitä miten mieletöntä siinä on istua ja maata. Hetken houkuttelun jälkeen hän sai minut kokeilemaan itsekin tuota "laitetta" ja vaikka ulkoapäin se vaikutti pelkältä takorautakehikolta niin istuessa tuohon kapistukseen (siis kokonaan, jalat myös sisään), niin alusta muotoutui juuri niin kuin sinun kehollesi. Painoin silmät kiinni ja ajattelin, että hitsi miten mahtavan tuntuinen alusta ja nautinnollisesti makoilin tuossa kananmunan puolikkaassa puolimakuulla ja tuolloin koin taas miten tuo kirkas valo valtasi näkökenttäni (vaikka olin silmät kiinni) ja tuudittauduin vain siihen mielettömään hyvän olon tunteeseen jota tuo valo hehkui ympärilleen.

Ja tässä kohtaa sitten jo hyppäsin seuraavaan uneen....

Uni vain jäi niin hyvin mieleen, koska se poikkesi niin totaalisesti normaaleista touhu-unista, joissa sitä häärää kaikkia normipäivän hommia tai ainakin siis sellaisia joita normaalisti voi tehdä, mutta tuo valo ja se tunne ja tuo kapistus joka näytti olevan tyhjä, mutta sinne istuessa se muovautui oman kehon mukaan... niin se vaan erikoisuudellaan jäi mieleen :) Olisiko minulle tässä ehkä esitelty vain jotain tutun ihmisen muodossa? :) Tiedä tuota, mutta ainahan sitä voi leikkiä ajatuksella :)

Nyt kuitenkin petiin ja näkemään uusia unia :) Ps. onko muuten jollain teistä ollut tänään sellainen päivä ettei ole ollut yhtään nälkä? Itse havahduin viideltä iltapäivällä siihen etten ollut syönyt koko päivänä mitään muuta kuin aamupalan ja koska nälkä ei ollut vieläkään niin päivän ruoan söimme vasta puoli kahdeksan maissa... hassua. Miehelläni oli siis ihan samanlainen kylläinen olo, vaikkei mitään oltu syöty koko päivänä... hassua :)

Vahvoja värejä ja kuvioita

Tein tänään taas tavaksi tulleen syvävenyttelyn töistä kotiin päästyäni ja ajattelin heti alusta maadoittaa itseni kunnolla ja rauhassa. Eli laitoin musiikin soimaan ja makuullani kuvittelin takapuoleni kohdalta sekä koukussa olevien jalkojeni jalkapohjista lähtevät juuret jotka kurkottavat syvälle maan uumeniin aina maan ytimeen asti. Maan ytimeen päästyäni kierrän juureni maan keskiosassa hehkuvan tulikuuman elämän tulen ympärille ja syvään hengittäen sisään hengityksellä annan kaiken väsyn jäsenistäni ja huolet mielestäni valua juuria pitkin maaäidin ytimeen. Tämän jälkeen kuvittelen kuinka Gaia - maaäiti lähettää minulle juuriani pitkin ylöspäin tuota punaisena hehkuvaa elämänenergiaa kehooni ja sieluuni.

Tämän aloituksen jälkeen (yleensä yksi musiikkikappale) aloin venyttelemään hitaasti ja nautiskellen väsyneitä jäseniäni. Melko alussa jo silmieni edessä tuntui liikkuvan valoa sinne tänne ja välillä ne huipentuivat kuin kahden valoaallon räjähtäessä kun ne kohtasivat toisensa. Välillä huomasin vahvaa häirintää (silmäluomet ja kaulavaltimo alkavat väristä ja nykiä kuin sähköimpulssien vaikutuksesta), mutta tilanne rauhoittui ja levollinen olo palasi takaisin aina heti kun keskityin taas noihin maan ytimeen meneviin juuriini.

Ihan lopussa aurinko alkoi paistamaan sisään huoneeseen ja valaisi minut kokonaan. Sen lämpö lämmitti mukavasti ja rentouduin aivan täysin. Suljettujen silmieni eteen ilmestyi toistuvasti täysin pyoreä valkoinen pallo, jonka takaa hohti vielä valkoisempaa valoa (piirrustus alla). En tiedä mitä tämä merkitsi, koska mitään sanomaa tai tunnetta sen mukana ei tullut.

Musiikkikappaleen loputtua nousin istumaan lootus-asentoon ja nautin edelleen ihanasta auringon lämmöstä silmät kiinni. Heti melkein kun sain itseni asetettua makuulta pystyasentoon, silmäni täyttyivät syvän punaisesta väristä. En ensin edes ajatellut sitä värinä vaan ajattelin, että aurinko vaikuttaa noin voimakkaasti silmiini, mutta heti kun ajatukseni herpaantuivat muuttui tuo lämmin punainen vain normaaliksi valoksi ja heti kun unohdin taas kaiken muun ja keskityin siihen auringon lämpöön ja ihanaan levolliseen oloon, tuo vahva punainen väri palasi valtaamaan näkökenttäni.

Aivan ihana lepohetki työpäivän päätteeksi :)

Mielikuvituksesta ja sen voimasta tuli mieleen vielä yksi taannoinen juttu. Tuossa uutta työtä aloitellessani muutama viikko sitten olin muutamana päivänä TODELLA kipeä, siis joka ikistä solua kehossani kivisti ja poltti. Yhtenä iltana nukkumaan mennessäni mietin mielessäni noita puheita valokehosta ja sitä miten eri energiat liikkuvat valon muodossa tuossa valokehossa. Koitin sitten kuvitella sisääni omaan kehooni tuollaisen valokehon (mikä oli lopuksi aika helppoa) niin, että se täytti kehoni ihoa lukuunottamatta. Toisin sanoen siis kuvittelin ihoni sisälle valokehon ja hetken tuota ajatusta silmät kiinni hymyillen kuvittelin ja leikittelin ajatuksella, että millaista olisi omata sellainen valoa hehkuva valokeho. Ja tuota valokehon ajatusta täyttäessäni koko kehooni, huomasin yhtäkkiä etten tuntenut enää minkäänlaista kipua kehossani :) :) Kaikki ne kipeät nikamat ja nivelet oli kadonneet kehostani, koska tilalle olin mielikuvituksissani luonut valokehon. En tuntenut kipua, koska kehoni oli täynnä valoa :) Ja tämä oli hurjaa :) Toki kipuilu palasi heti kun lopetin tuon kuvittelun ja sitä ajatusta olenkin jäänyt sitten pähkäilemään: Miten tuon olotilan saisi pidettyä pidempään kuin vain sen hetken kun siihen antaa ajatuksensa? Hurjaa, mutta hyvin harmillista, koska olotila on sidottuna siihen aikaan mitä ajatuksillaan sille antaa :)

Muutto uuteen kotiin lähestyy myös ja kohta on taas aika opiskella feng shuit kohdilleen uuden kodin kohdalta :) Ollaan kummatkin odotettu tätä muuttoa kuin kuuta nousevaa ja hassua miten kummallakin meistä on semmoinen tunne, että sitten kaikki asettuu kohdilleen kun pääsemme tuohon uuteen kotiin asumaan. Nyt olemme vähän kuin vanhan ja uuden välissä odottelemassa. Muutaman viikon vielä kun malttaisi :) Tähän kaiken asettumisen odotteluun vaikuttaa myös varmaan vahvasti se, että olemme monen reissujoulun jälkeen päättäneet viettää ihka ensimmäisen oman joulun omassa uudessa yhteisessä kodissa :) Rauhoittua kotona ja laittaa koti ihanaan joulukuntoon. Mutta ei joulusta nyt vielä sen enempää, sinne on kuitenkin vielä aikaa :) Laittelen taas viestiä uudelleen kun jotain kivaa tai mukavan hämmentävää tapahtuu, nyt iltapuuhiin! Kivoja viikonlopun alkuja jo kaikille toivotellen!

Maailmanlaajuinen meditaatiopäivä 4.11.12

Luimpas tuolta Adonain sivuilta tällaisesta maailmanlaajuisesta meditaatiopäivästä ja innostuin oikein ajatuksesta. Yksityiskohdista voit lukea Adonain sivuilta. Meditaatiolla lisätään maailman tunneilmapiirin värähtelylaatua ja sivuilta löytyy myös äänitteet joita voi kuunnella jo myös etukäteen. Meditointi alkaa 4.11. klo 15 PTS (Välimeren aika ) ja suomen aikaan 5.11. klo 01.00 yöllä, jos nyt laskin oikein. Tosin jos tämä aika on hankala vaikka töiden takia, niin tuon maailman yhteyden vaikutus vaikuttaa vielä seuraavien 25 tunnin ajan ja meditaation voi toteuttaa myös sen ajan puitteissa kun itselle sopii. Ihana ajatus ja koitan ainakin omalta osaltani osallistua :)

Tällaisesta maailmanlaajuisesta yhteydestä tuli mieleen toissa päiväinen meditaationi, missä yhden kuuntelemani kappaleen kohdalla musiikki vei minut jylhän vuoren huipulle. Minulla oli päällä vaaleat kevyesti tuulessa heiluvat vaatteet ja käteni olivat avoinna sivuilleni. Käsistäni lähti valosäikeet seuraavan vuoren huipulla seisovalle henkilölle ja hänen käsistään taas eteenpäin seuraavalle. Näin ajatuksissani olin osa isoa valotyötä joka kattoi koko maapallon ja taas kerran kyyneleet valuivat poskiani pitkin, koska tuo tunne oli niin voimallinen. Olla osa jotain suurempaa, voimallisempaa ja puhtaampaa. Tuo samainen kappale on kyllä aikaisemminkin saanut minut herkälle tuulelle :)

Voisin tähän samaan syssyyn kertoa myös muitakin kuulumisia, joita tosin ei ole kovin montaa. Olen ollut nyt kaksi ensimmäistä viikkoa uudessa työpaikassani (onko siitä tosiaan jo kaksi viikkoa) ja kovin fyysisen uuden työni takia päivärytmini on ollut lähinnä, töitä, venyttelyä ja nukkumista. Ei mitään muuta!! Olen ollut ihan ja totaalisen poikki uuden työn tuomasta fyysisyydestä ja hieman jo mietinkin, että mitä ihmettä olen mennyt tekemään, mutta koska kaikki täytyisi ottaa aina oivaltamisen ja kasvun kautta, niin tässä kohtaa minun täytyy sanoa, että kiitos kun minulle annettiin mahdollisuus huomata miten huonoon kuntoon olen päästänyt itseni istumatyössä. Ja piste :) Tosin tarkoitus muuton myötä ei ollut, että olisin vielä kahta väsyneempi kuin ennen, mutta toivotaan, että tilanne rauhoittuu.

Jänniä tapahtumia on kuitenkin sattunut muutama. Taas näitä hankalasti selitettäviä :) Toinen liittyy tähän eri todellisuuksissa vierailuihin ja toinen taas yleisiin ihmeellisyyksiin. Luin Suzannen sivuilta hänen Mytre and Arcturian kirjoituksistaan eri todellisuuksista joissa saatamme vierailla joko tiedostelusti tai tiedostamatta ja en tiedä jäikö tästä kirjoituksesta jotain mieleni sopukoihin koska koin vastaavanlaisen unen tässä yksi yö. Eli , unessa vähän kuin tupsahdin huuoneistoon sivusta katsojaksi jossa nuori tyttö joutui väkivaltaisen miehen hyväksikäyttämäksi. En nähnyt niinkään mitä tapahtui, vaan tunsin vahvasti tuon tytön tuskan ja tunteiden turruttamisen. Tämän jälkeen mies poistui asunnosta ja jäin sinne kuin yksin tutkailemaan ympäristöä (tyttökin oli hävinnyt). Tarkastelin asuntoa ja ihmettelin, että miten näin sivistyneesti sisustetussa asunnossa voi tapahtua näin kauheita asioita kunnes kuulin äänen joka sanoi, että aika alkaa loppumaan kohta pitää lähteä. Ja noiden sanojen jälkeen aloin tuntemaan kuinka tuo mies oli lähestymässä takaisin asuntoaan, tunsin sen synkkyyden ja pelon sekä raivon jota tämä mies ilmensi. Ja tässä vaiheessa kuulin äänen joka sanoi hieman tomerammin " Tule pois, nyt pitää lähteä " ja samaan aikaan kun tuo miehen huokuma tunnelma vahvistui hänen lähestyessään ja äänen sanoessa, että nyt viimiestään pitää lähteä, niin olin unessa hieman sekaisin, että kuka puhuu ja miten minä voin lähteä. Tunsin jo melkein miehen kädet oven kahvassa ja olin jo melkoisen pelon vallassa kunnes "Plop" ja keinahdin sängyssäni hereille keskellä yötä ja huomasin hengittäväni melko tiheään. Huikeaa ja ällistyttävää! Olinko siis juuri kokenut toisessa todellisuudessa vierailun vai oliko Suzannen tarina vai jäänyt niin vahvasti mieleen, että se tuli uniini? Sitä en varmaan koskaan tule saamaan selville, mutta hassu sattuma, tarinan lukemisesta oli kuitenkin jo useita viikkoja.

Nämä raa´at unet toistuvat aika ajoin unissani ja olen jo monesti kerennyt miettimään, että mistä ne tulevat ja mikä tarkoitus niillä on. Unet sisältävät melko poikkeuksetta aina raakoja murhia, teloituksia, hyväksikäyttöjä, äärimmäistä pelkoa ja ahdistusta. Omassa elämässäni tällaisia tunteita minulla ei kuitenkaan ole ja joskus aamulla herätessä en osaa sanoa kuin, että huh huh mikä uni taas. Mutta joku tarkoitus näillä unilla täytyy olla ja kaippa tuo valkenee jossain vaiheessa, ja luojan kiitos niitä ei näe joka yö :)

Toinen jännä tapahtuma tapahtui toissa yönä, sen pitkän venyttelyn ja meditoinnin jälkeen. Heräsin yöllä kun puhelimeni älähti jonkin merkkiäänen joka ei ollut mikään tuttu käytössä oleva ääni ja unenpöpperössä otin puhelimen käteeni ja se oli auki kalenteri kohdassa. Siinä sitten pähkäillessä pimeässä ja puoli unessa, että mikä viesti puhelimeen oikein tuli, niin en saanut sitten mitään tolkkua. Olin jo sitten hieman sekaisin ja mietin, että olenko vahingossa laittanut herätyksen nyt räpeltäessä kiinni, että jos on jo aamu, mutta puhelin näytti kellon olevan 23.05, joten luovutin ja jatkoin helpottuneena unia koska aamuun oli vielä hyvin aikaa. Aamulla sitten herätessä ajattelin kollata puhelimeni, että mistä se äänimerkki oli oikein kuulunut, mutta loppujen lopuksi en saanut mitään selvitystä siihen mikä se olisi voinut olla. Ei ollut tullut viestiä, ei sähköpostia eikä kalenterissa ollut mitään muistutuksia, joten mysteeriksi jäi tämäkin. :)

Mutta nyt on pakko lopetella ja painua pehkuihin, että jaksaa vielä yhden päivän paahtaa menemään tuolla uudella työmaalla. Energiat on aika finaalissa, joten kaikki lähetetyt lisäenergiat ovat enemmän kuin tervetulleita. Tämä elämänmuutos olikin rankempi kuin olin kuvitellut :)