Torstaina illalla töistä päästyäni ja ennen yhtiökokoukseen menoa päätin tehdä meille viikonlopuksi ruokaa. Ajattelin, että meiltä säästyisi sitten sen ruoan tekemisen vaiva viikonlopun aikana kun aika menee pakkaamiseen. Päätin tehdä makaronilaatikkoa, vaikka mieheni yleensä tekee meillä mamaronilaatikon, koska hän osaa sen niin hyvin valmistaa. Mieheni oli kyllä jo kotimatkalla, mutta en halunnut vaatia häntä tekemään laatikkoa pitkän ajomatkan jälkeen ennen nukkumaan menoa, joten aloin valmistelemaan ruokaa.
Jauhelihaa paistellessa mietin mielessäni, että mitähän se mieheni nyt oikein meinaa kun minä alan hänen Bravyyriään tekemään ja tämän ajatuksen jälkeen huomasin kun valot räpsähtivät kerran. Siis silleen kun joskus ukkosella saattaa ukkonen vaikuttaa valoihin ja en siihen sen enempää reakoinut. Jatkoin ajattelua, että osaankohan edes tehdä makaronilaatikosta hyvää, tiesin että ajatus oli hyvä ja helpottaisi meidän viikonloppua, mutta olin huolissani, että tuleeko siitä minun tekemänäni hyvää. Ja tässä vaheessa valot yläpuolellani vilkkuivat kolme kertaa voimakkaasti. Naurahdin mielessäni, että selvä saitte huomioni, mutta sitten tuumailin jauhelihaa sekoittaessa, että ei kai vain miehelleni ole tapahtunut mitään kotimatkalla. Tämän jälkeen valot vilkahtivat vielä kerran ja tässä sitten laskin puukauhan alas ja katsoin ylös valoihin. Katostani tulee alaspäin semmoinen pieni uloke johon on upotettu spottivaloja ja kaikki näyttivät olevan kunnossa, kaikki paloivat ihan normaalisti ja sitten katsoin ylemmäs ja yläpuolellani näkyi vain iso valorengas katosta, jonka ajattelin heijastuvan jostain lampusta. En sen enempää uhrannut ajatusta asialle vaan jatkoin ruoan tekoa.
Valmistin makaronilaatikon ja laitoin sen viimein uuniin. Päätin laittaa miehelleni viestiä, että ruoka on uunissa ja näin varmistaa, että hän on vielä kunnossa. Hän kun yleensä aina vastaa ajaessaankin takaisin. Samalla mieleeni tuli tuo valojen räpsyminen uudestaan ja katsahdin sohvalta ylös spottivaloihin ja kattoon ja huomasin, että hei, eihän katossa olekaan enää sitä isoa valokehää jonka luulin jonkun lampun aiheuttamaksi. Mielenkiintoni heräsi ja aloin oikein järkeistämään asiaa. Jotta semmoinen valokehä olisi ollut mahdollista heijastua yläpuolelleni kattoon, niin minullahan pitäisi olla lamppu joka osoittaa alhaalta ylöspäin? Ja tällaista minulla ei ole. Ja tarkemmin kuin ajattelin asiaa niin tuo valokehä oli täysin yläpuolellani ja täysin selvä reunainen, ei siis mikään semmoinen utuinen tuherrus vaan kirkas valokehä, kuin sateenkaaren kaari joka heijastaa auringon valoa :)
Olisiko joku tosiaan halunnut herättää huomioni ja herätellyt tuosta huolestani ruokaa kohtaan ja halunnut osoittaa, että nyt on aika unohtaa itsensä epäröinti ja alkaa luottamaan omiin visioihini. Ajatushan oli kuitenkin helpottaa meidän viikonlopun töitä, niin ettei aikaa kuluisi turhaa ruoanlaittoon pakkailun ohessa. Aivan ihana tapahtuma joka tapauksessa ja se sai minut taas kerran hymyilemään :)
Illalla nukkumaan mennessä vielä kiitin ympärillä olevia suojelijoitani siitä, että he ovat keksineet keinoja joilla saada minun huomioni :) Olen jo hetken pyytänyt, että saisin selvempiä viestejä ja nyt niitä tuntuu pikkuhiljaa alkavan toteutumaan :) Ihanaa ja iso kiitos!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti