Voima joka piilee tyhjyydessä

Kirjoitin tämän runon toukokuussa kun olin yksin isäni mökillä auringon hemmotellessa ihoani, merelle katsellen Ü Kirjoitin runon englanniksi, mutta katsotaan osaanko myös suomentaa sen jotenkin järkevän kuuloiseksi myös suomeksi!

(yksi utelias sielu mökkitontillamme)

21.5.13 Siipyy

There was no man alive, 

it was all about the emptiness,

seen with the human eye,

but so full of potential for brave souls to become alive.

They all waited the first to appear,

sparkles in their eyes,

They were all couraged to show their colours,

but they resisted and wanted to hide.

One was asked; "Why you want to hide?",

it said; " I am too scared to be alive.",

when asked again; " What is it then what you see?",

it said; " it's too scary just to BE."

They wanted the proof,

someone to tell them the truth,

before stepping into those shoes

of lonely boots.

What they didn't want them to see,

a ready made picture for them to be,

what they wanted them to find,

was a dream of their own kind.

For so long they let dreams just to be,

waiting someone to find them and really see,

that one sparkle in that emptiness,

could light up thousands of colours of happiness.

Then they finally started,

and more they dared,

the more they scared,

but they also came stronger,

their light strains grew longer,

and their sparkles light up the night,

that beautiful blue and empty sky.

Now there is so much light to see,

so much easier for souls just to BE,

living in love and light,

leaving behind all the struggle and fight,

walking together as one,

letting their own dreams become some.

Ja sitten suomennettu versio runosta, katsotaan saanko sen kuulostamaan sujuvalta Ü

Maan päällä ei ollut yhtään ihmistä,

oli olemassa vain tyhjyys,

tai siltä se olisi näyttänyt ihmissilmillä,

mutta joka oli täynnä mahdollisuuksia 

rohkeille sieluille herätä eloon.

He kaikki odottivat sen ensimmäisen ilmestymistä,

välke silmissään,

heitä kaikkia rohkaistiin näyttämään omat värinsä,

mutta he vastustivat ja halusivat vain piilotella..

Yhdeltä kysyttiin: "Miksi sinä haluat piilotella?",

se sanoi: " on liian pelottava ajatus olla elossa.",

kun siltä kysyttiin uudelleen; " mitä sitten näet?"

se vastasi: " on liian pelottavaa vain OLLA oma itseni."

He halusivat todisteita,

jonkun kertovan heille totuuden,

ennen kuin he hyppäisivät noihin,

yksinäisen kuljina kenkiin.

Mitä heille ei kuitenkaan haluttu näyttää,

oli valmis kuva millainen heidän tulisi olla,

mitä he halusivat heidän sen sijaan löytävän,

oli unelma joka olisi heidän itensä näköinen.

Hyvin pitkään he antoivat unelmien vain olla,

odottaen että joku löytäisi ne ja todella näkisi,

että yksi välkähdys tuossa tyhjyydessä,

voisi sytyttää tuhansia onnellisuuden valoja ympärillänsä.

Sitten he vihdoin aloittivat,

ja mitä enemmän he uskaltautuivat,

sitä enemmän heitä pelotti,

mutta samalla heistä tuli myös vahvempia,

ja heidän valosäikeensä kasvoivat pidemmiksi,

ja heidän valonsa valaisi öisen taivaan.

tuon sinisen ja tyhjän taivaan.

Nyt näette ympärillänne niin paljon enemmän  valoa,

sielujen on niin paljon helpompi vain OLLA itsensä,

eläen rakkaudessa ja valossa,

jättäen taakseen kaiken taistelun ja vastustelun,

kulkien yhdessä yhtenä valona,

antaen omien unelmiensa tulla toteen. 

Rimmaus ei aivan toiminut samalla tavalla kuin englanninkielisessä, mutta ajatus on tärkein Ü Me vanhat sielut, valotyöntekijät, jotka olemme tulleet maan päälle tänä erikoisena aikana, olemme kulkeneet piilossa niin monen monta elämää, mutta nyt olisi aika alkaa kokeilemaan siipiään uudelleen, nyt jos koskaan aika on siihen suotuisa Ü Enää ei tarvitse sulautua massaan, vaan on vahvuutta näyttää mitä edustat, vahvuutta uskoa niihin asioihin mihin todella itse uskot. Enää ei tarvitse piilotella ja mitä enemmän uskallat tuoda esiin itseäsi, sitä enemmän tulet löytämään samalla tavalla ajattelevia ja tällä tavoin valo kasvaa ja laajenee Ü Mikä mahdollisuus meille on tässä ajassa annettukaan, toivottavasti osaamme ottaa siitä kaiken irti!