Viimeöinen uneni

Näinpäs erikoisen unen viime yönä.

 Olin jonkun ryhmän kanssa jonkun kodissa ja olimme aikeissa aloittaa äänimeditaatiota. odotin innolla, että pääsisin laulamaan mantroja. Juttelimme niitä näitä kun ovikello soi. Oven takana oli joukko poliiseja jotka kyselivät perääni. He olivat hyvin iloisen oloisia ja pyysivät minua heidän mukaansa poliisiasemalle. Matkalla minulle kerrottiin, että tämä oli heille vähän kuin harjoitus jonkun roiston hausta ja kiittivät minua kun halusin osallistua tähän heidän operaatioonsa. Matkalla toinen poliisipartio pysäytti meidät ja aikoi puhalluttaa kuskin. Poliisi meinasi kuitenkin koko ajan tulla puhalluttamaan apukuskia ja nauroimme autossa, että eikö hän tiedä että kuski on se joka pitää puhalluttaa. Samalla huomasin, että kuskina toimi poliisinainen joka oli syntyperiään intialainen.

Poliisilaitokselle päästyämme (helsingissä) menimme kaikki tiedotushuoneeseen istumaan tuoliriveille ja kuuntelimme poliisilaitoksen esittelyä. Aihe koski jotenkin tuota operaatiota ja minun osallistumistani siihen. Esittelyn loputtua, menin käymään tämän intialaisen naisen kanssa ulkona ja näin kadulla äidin ja hänen perässään kävelevän lapsen. Lapsella oli ihan vitivalkoiset luonnonkiharaiset hiukset ja aivan kuin olisin hänen kuullut toistavan runon tapaan ensin nimeni ja sitten jonkin lauseen siihen perään, tämä toistui sitten kolme kertaa. Sanoin naispoliisille, että aivan kuin tuo poika olisi toistanut nimeäni ja hän lähti juoksemaan äidin ja lapsen perään. Hän selitti jotain lapselle ja lapsi lähti kävelemään jonkin verran mäkeä alaspäin, niin että pääsi kuuloetäisyydelle ja huudahti iloisesti, että " Sori, en sanonut nimeäsi" ja lähetti isoimman lentosuudelman jonka voi lähettää, sormet lapsen omaisesti vähän hajallaan, mutta arvokkaasti kättä ojentaen sivulle kuin mikäkin oopperalaulaja. Olin aivan ihastuksissa.

Sisälle mentäessä selitin tätä tapahtumaa innoissani poliiseille. Itse operaatio oli ohi ja aloin tuntemaan, että minähän tosiaan voisin lähteä jo kotiin, koska enhän ollut oikea roisto. Olin tulossa pienen välitilan kautta takaisin tuonne tiedotushuoneeseen ja näin nuoren miespoliisin ottavan rennon asennon tuolilla ja alkavan laulamaan pienestä kirjasestaan matalalla hyvin miehisellä äänellä mantroja. Muistan ajatelleeni hänen ohi kulkiessaan, että miten ihanalta nuo soinnut kuulostavatkaan ja minulle tuli hyvin kotoinen olo. Tiedotushuoneeseen tullessani, kysyin tuolta intialaiselta naispoliisilta, että voisinko mahdollisesti jo lähteä kotiin ja autoin samalla häntä taittelemaan lakanan tyylistä isoa Sari-kangasta kokoon. Samalla muistin, etten ollut kenellekkään muistanut mainita, että minun iso veljeni toimii myös poliisina helsingissä ja päätin mennä vielä poliisien kahvihuoneeseen kertomaan tästä. Ennen kahvihuoneeseen pääsyä toimiston puolella seisoi jo muutama poliisi ja kysyin tuntisivatko he veljeni ja kerroin missä hän on töissä. Kukaan heistä ei tuntenut, mutta sitten kahvihuoneesta alkoi valumaan kymmeniä poliiseja toimiston puolelle ja yksi heistä sanoi, että " Hei mä tunnen (veljeni nimi), sähän olit sen tytäs eikö näin?" ja mä pyörittelin silmiäni, että en tietenkään, että olen sisko. Ja ihmisiä vain tiivistyi enemmän ja enemmän ympärille ja olimme jo ihan supussa kun sama mies sanoi, että "taidan tunteakin sinut" ja minä sanoin, että " ai oletko nähnyt minut aiemmin" ja siihen hän vain hymähti ja nyökkäsi. Tähän sitten heräsin, paineen tunteeseen kun väenpaljous puristi ja keinutti minua paikoillaan hieman edestakaisin.

Ihan ihme unia :) Hassua miten noi mantrat tulivat uniin ja hassua miten noi lapset vierailevat koko ajan unissa. Tuosta valkeapäisestä pojasta minulle tuli sitten herättyä mieleen, että hänen täytyi olla Siriuslainen, koska hänellä oli niin vitivalkoinen tukka ja eleet olivat niin aikuismaisia vaikka hän oli vielä hyvin nuori, noin 5 vuotias Ü