Unessa kävelin tiheässä metsässä eteenpäin työntäen oksia ja lehtiä pois tieltäni ja koko ajan astellen kantojen ja kaatuneiden puunrunkojen yli. Kulku metsässä oli todella työlästä ja jouduin koko ajan keskittymään askeleisiini sekä ympäristööni etten olisi kompastunut tai saanut oksaa päin kasvoja. Oli kuin olisin kävellyt kuitenkin määrätietoisesti jotain kohti, aivan kuin tietäen, että kohta saavun perille.
Pian saavuinkin pienen puron ääreen ja vastarannalla näin vitivalkoisen lumisen polun (vaikka oli kesä) joka johti vastapäisestä hoidetun näköisestä metsästä samaisen puron rantaan. Lumisella polulla oli painuneena pienen lapsen kengän jäljet ja ne loppuivat puron rantaan.
Katselin polkua ihastuneena ja innostus täytti koko kehoni. Loikkasin puron yli vastarannalle ja samalla kun jalkani koskettivat puron reunassa noita ensimmäisiä lapsen askeleiden näköisiä painaumia, tunsin valtavan energian työntyvän sisääni. Aivan kuin olisin saanut elämän siemenen sisääni ja muistan unessa ajatelleeni ihastuksissani, että " Wow, tulinko raskaaksi, sainko elämän alun sisääni?". Vielä hypyn jäljiltä kyykyssä ollessani huomasin, että nuo pienet jalan jäljet lumisella polulla olivat kääntyneet puron varresta takaisin metsään päin ja kuin kutsuivat minua seuraamaan jälkiä. Muistan tunteneeni valtavaa iloa ja täyttymystä ja olin aivan täynnä ihmetystä. Vastarannalle taakseni jäi tuo villi metsä jonka läpi olin juuri vaivoin kulkenut.
Aamulla kun heräsin niin olin ihan ihmeissäni ja pyörittelin päässäni, että mitä ihmettä tuo uni voi tarkoittaa ja se selvisi minulle oikeastaan vasta tänään kun kävelin kotiin pää pökerryksissä energia hoidosta jonka juuri olin saanut. Uni ei merkinnytkään suoranaisesti raskaaksi tuloa, vaan nyt tuntuu, että nuo jäljet olivat minun omia jälkiäni ja kun vihdoin hyppäsin noihin omiin jälkiini niin samalla hyppäsin takaisin omaan valoenergiaani ja sain takaisin elämän siemenen, joka auttaisi minua kasvamaan uutta valopolkua eteen päin kävellessäni.
Tuolloin iltapäivällä sitten seikkailin internetissä puhelimellani ja osuin mainokseen "Valokehon Aktivointihoidosta" täällä Jyväskylässä ja se tuntui täydelliseltä vaihtoehdolta tähän hetkeen. Wäärälä viikonlopun jälkeen tuntui, että sain yhtäkkiä niin paljon infoa joka taholta, että en vain yksinkertaisesti pystynyt sisäistämään kaikkea ja tuntui, että pää räjähtää kohta jos en hetkeksi sulje itseäni ulos tästä informaatiovirrasta. Tuntui, että kaksi viikkoa meni kuin unessa ja en saanut yhtään ajatusta päähäni josta olisin halunnut kirjoittaa blogeihini. Tuon hoitomainoksen nähtyäni jotain kuitenkin taas lähti liikkeelle ja pieni toivo heräsi, että saisin asiat jonkinmoiseen järjestykseen päässäni, jotta voisin jatkaa varmoin askelin eteenpäin. Ja miten onnellinen olen nyt, että minut taas kerran opastettiin juuri oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan Ü Suuri rakkaudellinen kiitos siitä taas oppailleni jotka ahertavat vierelläni Ü
Seuraavaksi siitä energiahoidosta Ü
Heippa pitkästä aikaa!
VastaaPoistalueskelin täsäs blogiasi ja huomaan, millaisin harppauksin olet mennyt eteenpäin kevään ja kesän aikana. Wau!
Mutta tämä uni, ihan valtavan hieno uni ja hieno viesti!! Olet todella palannut tiheästä metsästä omiin jalan jälkiisi ja omalle aidolle polullesi. Valoihminen!! Onnittelut!!