Aisha North:n sivuilla on kutsu ensimmäiseen kokoontumiseen lammen ympärille. Kyse on maailmanlaajuisen valoverkon kokoon kutomisesta tai pikemminkin valolankojen yhdistämisestä vahvaksi kankaaksi. Hän kertoi miten tähän mennessä olemme tehneet paljon töitä yksilötasolla, ja nyt olisi aika "kokoontua yhteen lammelle" jotta tämä valoverkko saataisiin kudottua lopultakin yhteen, vahvaksi ja kestäväksi verkostoksi maapallon suojaksi. Tässä alla hieman tietoa aikataulusta (Suomen aikaan tuo yhteismeditaatio alkaa 22.00). Katsotaan jos lähempänä viikonloppua tulee tarkempaa tietoa mitä valmisteluja se vaatii meiltä yksilöiltä jotta pääsisimme mukaan noihin yhteismeditaation aaltoihin. Innolla odotan sunnuntaita
" Minulle on kerrottu, että alamme tehdä tätä kerran kuussa, ja ehdotettiin, että pitäisimme nämä kokoontumiset joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Siis sunnuntaina 5.5. meillä kaikilla on tilaisuus yhdistyä ensimmäiseen ryhmämeditaatioomme lammella. Asumme kaikki eri aikavyöhykkeillä, joten tiedän, että ajankohta voi olla vähän hankala joillekin teistä, mutta muistakaa, ettei aika ole oikeasti ongelmana tässä. Voitte yhdistyä tähän tapahtumaan koska tahansa, mikä tuntuu parhaimmalta teille, mutta minua on kehotettu antamaan tietty ajankohta joka tapauksessa, mikä auttaa teitä kaikkia keskittämään aikomuksenne. Olen valinnut ajankohdaksi klo 21:00 Oslon aikaa, mikä on UTC+1. (Tämä on Lontoossa 20:00, New Yorkissa 15:00, Los Angelesissa 12:00 ja Tokiossa 4:00 maanantaiaamuna).
Olen jo merkinnyt nämä päivämäärät kalenteriini ja toivon teidän tekevän saman:
5.5., 2.6., 7.7., 4.8., 1.9., 6.10., 3.11., 1.12."
Toinen odottamisen arvoinen asia on ensi viikonloppuna toteutuva " Universaali Olemus" - workshop, jonka vetäjinä toimii Päivi Kaskimäki ja Riitta-Marja Gauffin. Odotan viikonloppua innolla ja varsinkin tähtimatkaa kristalliluoliin josta käymme noutamassa uudet tietopaketit elämänreppuumme tähän uuteen aikaan (meditaatiomatka). Kerron sitten viikonlopun jälkeen millaisia uusia eväitä tuo tähtityöpaja antoi Ü
Sivut
▼
tiistai 30. huhtikuuta 2013
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Parantava Voima - Irti menneisyyden taakasta
Vaellus läpi sielun pimeän yön
Luin edellisenä viikonloppuna kirjan jota en edes tiennyt omistavani. Jalkalihakseni olivat hyvin kipeät edellisen päivän urheilusta ja satuin spontaanisti kurottamaan kämmeniäni maata kohden kirjahyllyni edessä saadakseni hieman venytystä takareisiini. Alaspäin mennessä tutkailin kirjahyllyssä olevia kirjojani ja silmiini osui Caroline Myss:in kirja Parantava Voima - vapaaksi menneisyyden taakasta. En muistanutkaan että minulla oli tuo kirja. Olen ostanut sen vuosi sitten Seinäjoen Voimaannu messuilta ja muistin hämärästi aloittaneeni kirjan, mutta jostain syystä se oli jäänyt lukematta. Otin kirjan käsiini ja selailin sitä läpi. Istahdin sohvalle ja luin tuon kirjan kannesta kanteen sen samaisen päivän aikana.
Olin ihan ihmeissäni miten tuo kirja oli osunut silmiini juuri nyt, koska sen sanoma puhutteli minua niin valtavasti. Ymmärrän kuitenkin nyt miksei kirja vuosi sitten kiinnostanut minua tarpeeksi, silloin ei ollut vielä oikea aika lukea sitä. Nyt vuotta myöhemmin kaikki kirjan sanat tuntuivat uppoavan sieluuni täydellä ymmärryksellä Ü Täytyy myöntää, että olin illalla ihan lopen uupunut kun kirjan laskin alas käsistäni. Tuntui kuin minuun olisi yhtäkkiä kaadettu kirjahyllyllinen tietoa sisään. Väsymyksestä huolimatta olin täynnä ihmeellistä innostusta ja päätin antaa kirjan asioiden levätä mielessäni muutaman päivän.
Se miksi lähdin ylipäätänsäkin lukemaan tätä kirjaa on ollut viestit eri kanavista, että "Sinä pystyt itse parantamaan itsesi" ja tähän olen yrittänyt miettiä itsekseni vastausta. Kirja osui kohdalleni juurikin oikeaan aikaan ja tähän alle olen koittanut nyt tiivistää muutaman asian kirjasta. Nämä alas kirjoittamani asiat ovat kuitenkin niitä asioita jotka minulle nousivat esiin kirjasta, voi olla että joku toinen joka on lukenut kirjan on ymmärtänyt kirjasta aivan toisenlaisia asioita, joten pitäkää mielessä, että nämä kirjoitukseni ovat asioita joita itse koin mielenkiintoiseksi kirjassa. Täytyy sanoa myös, että aivan kaikkea en tietenkään pysty laittamaan alas kirjasta, siellä kun oli NIIIIIIIIN paljon oivaltavia esimerkkejä, mutta halusin jakaa teille pääpiirteet kirjan sanomasta. Joten nyt itse aiheeseen Ü
Olen saanut itse jo muutaman kerran riimu-tulkinnasta viestin, että ennen sitä lopullista sielun "valaistumista" (en pidä sanasta koska se viittaa niin vahvasti uskonnollisiin asioihin, mutta se kuvaa parhaiten asiaa) jossa siis voimme alkaa enemmän nauttimaan tästä ihanasta matkasta maan päällä, meidän on tärkeää käydä läpi syvimmätkin sielumme nurkat, jotta valo pääsisi jokaiseen mielen myrkyttämään kolkkaan puhdistamaan ajatuksiamme. Olen jo aikaisemmin kertonut miten kasvuympäristömme, yhteisömme, perheemme ja ystävämme ovat vaikuttaneet meihin kasvaessamme vanhemmiksi ja näistä kaikista kokemuksista on jäänyt lukuisten elämien ajan auraamme muistikuvia siitä miten meidän tulisi käyttäytyä. Ja nuo mallit joita olemme ympäriltämme oppineet ovat iskostuneet mieleemme niin pahoina kuin hyvinäkin esimerkkeinä. Mitä itsenäisemmäksi ja voimaantuneimmiksi olemme kasvaneet, sitä enemmän erilaiset opitut mallit ovat saattaneet aiheuttaa meissä sisäisiä ristiriitoja ja tämä on se kiinnostava puoli mitä kirjan anti tarjoaa. Käytän samantyylistä jaottelua mitä kirjassakin on käytetty.
1. Totuus - Sairauden tai kriisin kanssa ei voi järkeillä
Meillä ihmisillä on valtava tarve aina tietää miksi jokin asia on tapahtunut. Se on meille vaistonomainen selviytymiskeino joka kertoo meille, että kaikki ei ole kohdillaan jos emme saa selitystä asioille. Tällainen selityksen puute saa meidät tuntemaan itsemme hyvin voimattomiksi. Tällöin saatamme tuntea ikään kuin olisimme tehneet jotain väärin, mutta emme oikein tiedä mitä. Yleisuskomus kun on, että kun olemme hyviä ihmisiä niin meille ei voi tapahtua pahoja asioita. Jos niitä kuitenkin tapahtuu niin auttamatta ensimmäisenä mieleemme tulee ajatus: "Mitä minä tein väärin?".
Aivan ensimmäinen askel paranemisen polulla on luopua tarpeesta tietää miksi jokin asia on tapahtunut juuri minulle tai jollekin toiselle. Suurta viisautta on nähdä asiat isommassa mittakaavasaa ja uskoa, että ymmärryksemme yläpuolella on olemassa jokin korkeampi voima tai tarkoitus. Voidaan puhua vaikka isosta elämänkartasta, jonka läpi kulkee lukemattomien tapahtumien ja yhteensattumien virtoja. Lopulta anteeksianto on se irtaannuttavin teko, joka auttaa meitä luopumaan selitysten tarpeesta. Kyky antaa anteeksi, ei itselleen, muille tai erilaisille elämäntapahtumille, vaan puhtaasti vain kyky antaa kaikille ja kaikelle anteeksi. Sahaja Joogassa tätä harjoitetaan laittamalla käsi sydämen päälle ja hiljaa toistetaan itselleen; "Annan kaiken anteeksi itselleni niin kuin myös kaikille muille". Lause ei tarvitse enempää tulkintoja, pelkkä anteeksiannon ilmaisu riittää.
Silloin kun lopulta kohtaamme hetken luopua kaikista kysymyksistä, miksi tietyt asiat ovat tapahtuneet elämässämme, se ei tapahtu käymällä listaa läpi kohti kohdalta, vaan silloin koko ajattelutavasta pitää päästää irti, koko listasta päästetään irti, eikä asioihin enää etsitä selitystä. Tällainen irtipäästäminen merkitsee egon puhdistautumista ja silloin katkeruus sisällämme vapautuu. Luopuminen muuttaa ajatustamme siitä, että muut olisivat vastuussa elämästämme - varsinkin tuskasta ja epäonnestamme ja saamme tilalle ymmärryksen, että olemme osa isompaa kehitystä jossa on vain tarkoitus kehittää sielua oikeaan suuntaan erilaisilla kokemuksilla.
Kaikkiin rukouksiin ja hiljaisiin pyyntöihimme vastataan, mutta täytyy ymmärtää, että joskus vastaus voi olla myös kielteinen, koska edessä oleva kokemus on käytävä läpi jotta siitä oppisi jotain. Me ihmisinä, emme voi aina ymmärtää etukäteen miksi joudumme kokemaan jotain. Monesti ymmärrys tulee vasta myöhemmin kun tarkastelemme elämäämme taaksepäin. Joten älä ajattele enää, että sairauteen tai kriisi liittyy jokin opetus ja minun on löydettävä mikä se opetus on, tai älä ajattele, että tämä on karmaani tai että tilanteesi olisi jotenkin kielteisyyden seurausta. Järki etsii aina loogisia selityksiä tapahtumille ja se on hyvin negatiivinen tavoite, koska järki tukeutuu aina aistiin eikä intuitioon. Intuitioon luotamme monesti vain pienissä elämän asioissa, mutta järki astuu peliin kun on kysymys suurista asioista. Haluamme varmistaa, että jokin muutos jonka haluaisimme tehdä varmasti onnistuu ennen muutoksen tekoon ryhtymistä ja näin intuitiosta tulee helposti järjen vanki.
Järki pyrkii aina suojaamaan ja puolustamaan pelkojaan sen sijaan, että se haluaisi parantaa niitä ja tämän vuoksi pelot ovat hyvin voimallisia. Itse kirjassa otettiin esimerkkinä ihminen joka kantaa onnen amulettia mukanaan ja uskoo sen suojaavan häntä kaikelta pahalta. Mitä luulette, että tuolle ihmiselle tapahtuu, jos häneltä otetaan onnen amuletti pois?" Toinen hyvä esimerkki, tuli mieleen Enkelikoodi kirjasta ja siinä kerrottiin miten ihmiset niin kovasti odottavat kuulevansa hiljaisiin pyyntöihinsä tai rukouksiinsa konkreettisen äänen joka kertoo heille mitä tulisi tehdä ja kirjassa tuotiin esiin, että " Mitä tapahtuisi, jos hiljentyessäsi sinulle ihan oikea ääni vastaisikin, että kuulemme sinut mutta emme anna vastausta?" Nämä esimerkit otin esiin siksi, että ymmärtäisimme ettei meidän tulisi tukeutua niin paljon ulkopuolisiin apuihin, koska kaikki vastaukset ovat meillä itsellämme, emme vain monesti uskalla kuunnella mitä intuitiomme meille kertoo.
Järki törmää monesti anteeksiantoon ja ylpeyteen. Se joka on tehnyt väärin, sitä tulisi rangaista. Tämä on hyvin negatiivinen ajatus ja se myrkyttää mieltämme, mutta on hyvin vaikea antaa anteeksi ihmiselle joka on hävyttömästi tehnyt väärin meitä kohtaan, mutta noista loukkauksista ja haavoista kiinni pitäminen vahingoittaa vain meitä itseämme. "Se, että jäämme kiinni psyyken syvimpiin haavoihin, on kuin rakentaisimme talon hautausmaalle loppuelämäksemme. Haavat ovat kuin hautakammio jossa käymme jatkuvasti vieraisilla" Ymmärsittekö mielikuvan? Aina kun ajatuksissamme palaamme johonkin kivuliaaseen muistoon menneisyydestämme, emme voi antaa kaikkea itsestämme tässä hetkessä, koska osa energiastamme on noissa muistoissa.
2. Totuus - Yhteys elämän merkitykseen ja tarkoitukseen
Viime kertaisessa Sahaja jooga illassa katsoimme edesmenneen aatteen liikkeelle panijan tiedotusvideon ja yksi hänen virkkeensä jäi vahvasti mieleeni: " Koskaan aikaisemmin ajanlaskumme aikana, ei ole ollut näin paljon ihmisiä jotka etsivät jotain.". Miksi koemme juuri nyt niin tärkeäksi löytää jotain merkitystä elämäämme, osaatko sinä sanoa? Ennen tällaista etsimistä toteuttivat lähinnä munkit tai vahvauskoiset, jotka antoivat koko elämänsä sen jonkin suuremman etsinnälle, mutta nyt yhä enemmän ihan tavalliset ihmiset ovat tuon kysymyksen edessä " Mistä minä löytäisin sen jonkin elämääni?"
Hassuinta asiassa on se, että se mitä etsimme on jo valmiina sisällämme. Meidän tulisi vain kuunnella itseämme. Se vaatii vain valtavasti rohkeutta, koska monesti itsensä kuuntelu tarkoittaa myös uuden polun valintaa. Kirjassa otettiin esille, että kuolemaa voi tehdä myös henkisellä tasolla, henki niin sanotusti pikku hiljaa lipeää vähä vähältä pois kehosta kunnes keho murtuu ja sairastuu. Suurin syy siihen miksi ihmiset eivät parane on siinä, että he etsivät liian turvallisia reittejä terveytensä parantamiseksi, valitaan niin sanotusti polku joka toisi mahdollisimman vähän muutoksia ulkoiseen elämäämme. Paraneminen on kuitenkin monesti kaikki tai ei mitään kokemus ja näin ollen paraneminen saattaa olla monesti jonkin asteinen "pimeä yö" joka pitää käydä läpi parantuakseen.
Tee lista elämäsi tärkeysjärjestyksestä. Listaa kaikki ne asiat joihin todella haluaisit antaa aikaasi. Tee tämän jälkeen toinen lista kaikesta joka tällä hetkellä hallitsee toimintaasi. Listaa kaikki ne sitoumukset jotka sitovat sinut kiinni johonkin muuhun kuin siihen mitä oikeasti haluaisit tehdä. Näin, ehkä avautuu uusi näkymä siihen mikä sinua pidättelee, ovatko syyt todellisia joihin ei voi vaikuttaa vai ovatko ne pelkoja joita olet itse luonut itsellesi?
3. Totuus - Navigoi urheasti sielun synkässä yössä
Silloin kun sairaus tai kriisi alkaa tunkeutua konkreettisesti yksilön elämään, hän automaattisesti alkaa miettimään mitä hänen elämässään on tärkeää ja millä asialla on aitoa arvoa. Tässä vaiheessa merkitysten ja tarkoitusten tutkiminen on tärkeintä. Lopulta kun sairaus tai kriisi tunkeutuu vieläkin syvemmälle, se menee ohi mielen ja sydämen. Saavumme niin sanotusti sielun synkkään yöhön - koemme itsemme hyvin avuttomiksi ja hylätyiksi. Löydämme tiemme ulos kuitenkin tavalla tai toisella, siihen voimme luottaa. Mutta jotta todella parantuisimme, niin meidän on ohitettava egomme ja mentävä sielumme syvyyksiin, synkkiin paheisiin ja tutkittava elämämme tekojen ja valintojen lähdettä. Kohdattava ne asiat mitkä ovat vaikuttaneet tekojemme ja ajatustemme takana.
Caroline Myss otti kirjassaan esiin 7 pahettamme kuvaten ne chakrojemme kautta ja tässä ne tiivistettynä.
1. Pahe - Ylpeys
(Juurichakra)
Häpeän ja nöyryytyksen pelko. Mikä on oikein tai väärin muiden mielestä.
Miten helposti loukkaannut? Millaisiin tekoihin kykenet kun sinua on
loukattu? Oletko koskaan kysynyt itseltäsi miksi ylpeytesi on niin herkkä?
Mitä olet oppinut itsestäsi tämän paheen kautta?
Usein vaikeinta on antaa anteeksi juuri heille jotka ovat loukanneet tai nöyryyttäneet meitä pahiten. Positiivisimmillaan ylpeys määrittää meille omanarvontuntoa ja itsekunnioitusta, mutta varjopuolena se vie meidät suoraan oman identiteettimme ja elämäntarkoituksemme tunteisiin; minulla on paikka ja tarkoitus elämässäni. Nöyryytyksen pelossa, emme uskalla ahkeroida uusien tavoitteiden eteen, vaikka juuri tuon ahkeroinnin kautta saattaisimme kasvaa valtavasti. Sen sijaan tunnemme häpeää, koska tiedämme tyytyvämme toiseksi parhaaseen. Opimme ylpeytemme perheeltämme (perhe sana kuvaa kaikkia isoja yhteisöjä jossa elämme osana tuota yhteisöä) ja monesti myös koemme ensimmäiset loukkaukset perheemme kautta. Ja näin ollen meihin saatetaan iskostaa erilaisia tabuja ja hyväskyttäviä käytöstapoja jotka saattavat olla meille jossain vaiheessa haitaksi. Harvat saavat tämän paheen hallintaansa ja pahimmillaan se tekee ihmisestä kuin riivatun.
2. Pahe - Ahneus
(Sakraalichakra)
Kuinka paljon on tarpeeksi?
Ahneus on armoton pahe ja nokkela muodonmuuttaja. Sen vuoksi sillä on monia eri muotoja. Se saattaa liittyä rahaa, tavaraan, valtaan tai huomioon, lista on loputon. Tarve kuitenkin saada paljon jotakin mitä muillakin on. Tunnistatko jonkin elämänalueesi jossa mikään ei tunnu riittävän? Huomaatko haluavasi joskus oman osuutesi jostain onnenkantamoisesta? Ahneus aiheuttaa stressiä ja vaikuttaa terveyteesi eikä se ole ollenkaan loogista sielullesi.
3. Pahe - Ylellisyys
(Solar Plexus)
Itseoikeus, minua palvellaan ja vain muille tapahtuu pahoja asioita.
Ylellisyys on jonkin asteista ylimielisyyttä elämää vastaan. Saatat ajatella, että minulle kuuluu kaikki runsaus ja sen on oltava jatkuvaa, muut ovat olemassa vain pitääkseen huolta minusta. Itseoikeus tuo mukanaan loputtomasti pettymyksiä ja epärelistisia odotuksia muita kohtaan. Itseoikeus pahimmassa tapauksessa antaa oikeuden itselleen käyttää kaikkia ja kaikkea hyväkäkseen, että tavoittaisi oman päämääränsä. Mihin uskot olevasi oikeutettu tässä elämässä? Miten paljon koet turhautumista kun asiat eivät mene niin kuin haluaisit tai luulet niiden kuuluvan menevän elämässäsi?
4. Pahe - Viha
(Sydänchakra)
Kiukkuinen ja surullinen sydän joka on anteeksiantamaton
Viha on äärimmäistä kiukkua. Se yrittää alati todistella sinulle, että sinä olet oikeassa ja muut väärässä, ja siksi toimintasi on oikeutettua. Järki kieltäytyy leppymästä ja näin ollen kiukun oikeellisuuden selittely ruokkii vain liekkejä. Kiukkuinen sydän on surullinen ja vaarallinen, sillä järkeä kuuntelemalla siitä tulee anteenksiantamaton. Vihainen sydän muutaa rakkauden kidutukseksi ja rankaisee niitä jotka eivät mielestämme rakasta meitä tarpeeksi tai oikealla tavalla. " Vihaista sydäntä ei kuitenkaan voi rakastaa oikealla tavalla, niinpä rakkaus on aina turhaa kun se sekoittuu vihaan" Oletko monesti huomannut spontaanisti sanovasi jotain kiukun vallassa, etkä ole pystynyt pysättämään itseäsi, koska kiukkusi on vahvempi kuin kykysi hillitä itseäsi? Käytätkö lapsuuttasi tekosyynä vihallesi vai pidätkö itseäsi vastuullisena aikuisena?
5. Pahe - Ylenpalttisuus
( Kurkkuchakra)
Mieletön kuluttaminen, tiedoton toiminta, tahdonvoiman puute
Silloin kun kuluttaa vailla tietoisuutta, pelkästä kuluttamisen ilosta, menettää samalla tietoisuutensa omista teoistaan ja omasta valinnanvapaudestaan. Tämä kertoo sellaisesta ihmisestä, joka on tietämätön ja välinpitämätön itsensä äärimmäisestäkään hyväksikäytöstä. Silloin kun otamme oman tahtomme takaisin se merkitsee tietoiseksi tulemista. Tietoiseksi omista valinnoistamme ja niiden vaikutuksista itseemme sekä muihin. Keho, mieli, tunteet ja koko elämämme kärsivät kun luovumme tahdonvoimastamme ruoan, hyväksynnän tarpeen tai minkä tahansa muuan ulkoisen seikan takia. Mieleen tulee vahvasti mainosten tai muiden mielipiteiden urhina oleminen. Onko itsesi hyväksikäyttö sinusta hyväskyttävää? Mikä on paras tekosyysi sallia itsellesi terveytesi kannalta huonot vaihtoehdot?
6. Pahe - Kateus
(Kolmassilmä)
Kateus saa meidät luulemaan, että meillä pitäisi olla jotain
mitä muillakin on.
Kateus saa helposti ihmiset luulemaan, että heiltä on huijattu jotain tai että heille pitäisi kuulua jotain mitä jollakin toisellakin on. Tämä pahe saa meidät väheksymään kaikkea hyvää omassa elämässämme. Monesti luovumme ajatuksesta, että jokaisen tulisi rakastaa ja vaalia omaa elämäänsä, koska kateus saa meidät näkemään elämässämme vain umpikujia. Kuudes chakra on mielen keskus joka koostuu älystä ja intuitiosta ja kateus saattaa tukkia tämän voimakeskuksen. Kateuden kautta on mahdotonta arvostaa mitään ihanaa omassa olemuksessamme. Mikä tilanne synnyttää helposti kateutta sinussa? Mitä voisit oppia kateudeltasi?
7. Pahe - Laiskuus
(Kruunuchakra)
Saamattomuus, asioiden lykkäys, eläminen vain haaveiden tasolla.
Mielen laiskuuteen yhdistetään monesti odotus, että joku toinen tekee minun unelmistani totta. Jäämme tuohon odotukseen, että joku pelastaa meidät omalta elämältämme ja samaan aikaan elämä menee menojaa eikä mitään tapahdu. Se, että nousisi sohvalta, kirjoittaisi vastauksen sähköpostiin, urheilemaan lähteminen, mikä tahansa joka vaatii kurinalaisten tapojen kehittämistä, voi tuntua liian vaativalta. Tiedämme, että meistä olisi parempaankin, mutta emme oikein tiedä miten. Tässä kohtaa tulee eteen odotus siitä, että joku toinen toisi ratkaisun asiaamme. Emme harjoita itseämme vaan luovutamme ensimmäisen epämukavan oireen ilmetessä. Se on kuin lukisi kirjoja seikkailuista, mutta ei koskaan ole itse kokeillut hypätä mukaan seikkailuun. Miten paljon laiskuus vaikuttaa terveyteesi? Arvioi päivittäin tekemiäsi valintoja jotka aiheuttavat liikkumattomuutta elämässäsi verrattuna valintoihin jotka toisivat mukanaan muutoksia.
Sielun synkkä yö on matka pimeydestä valoon. Synkkyydessä navigointi vaatii sisäistä keskustelua itsemme kanssa, pohdiskelua, hiljaista aikaa ja keskustelua sellaisten ihmisten kanssa jotka ymmärtävät sisäisen muutoksen syvällisempiä tarkoituksia. Täydellinen paraneminen edellyttää, ettemme tarkkaile ollenkaan muiden tekoja vaan keskitymme ainoastaan oman ylpeytemme ja vihamme vaikutusten hallintaan. Sillä niiden valta on todellinen kärsimyksemme lähde. Silloin kun päästämme irti rakastamisen pelosta, jäljelle jää vain halu rakastaa Ü
4. Totuus - Armolahjat
Armolahjoilla tarkoitetaan kirjassa niitä voimia jotja luovat ihmeitä maan päällä ja jotka aktivoiduttuaan palvelevat meitä paremman elämän ääreen. Vanha sanonta kertoo, että " Terveys ilmaantuu luonnollisesti täyttämään vanhojen haavojen vapaaksi jättämän tilan, kun niistä päästää irti". Armo ei ole vain joku jumallallinen aineosa jonka jokin kultti on keksinyt, se on jotain joka ylittää järjen käsityskyvyn. Sitä ei voida selittää järjellä tai loogisuudella vaan se on jotain joka pitää kokea ja tunnistaa sisäisesti. Se on voima jonka edessä luonnonlait alistuvat. Siksi niitä kutsutaan ihmeiksi.
Eräs armon ominaispiirre on, että sen pohjalta on aina valmis toimimaan spontaanisti. Se armo, jonka kutsuun vastaa, parantaa vääjäämättä myös auttajan. Yhteiskunnassamme monesti painottuu se, mikä on väärin ja mikä tuskallista ja mitä meiltä puuttuu - sen sijaan, että miettisimme mikä on oikein ja mitä on tarpeeksi. Ainuttakaan mainosta ei ole tehty kertomaan ihmisille, että heillä luultavasti on jo tarpeeksi, mutta vieläkö he tarvitsisivat jotain.
Caroline Myss on jakanut Armolahjat samalla tavoin 7 chakran mukaan kuin edellä mainitut paheetkin.
1. Armolahja - Arvostus
( Juurichakra)
Kaikki on yhtä - kunniottava ihmetys elämää kohtaan
Meidän täytyy ymmärtää, että elämää ei voi selittää järjellä ja että elämän voimaa määrittelee paljon suurempi voima kuin ihmisälyllä pystyy mittaamaan. Se, että alkaa näkemään jokaisessa hetkessä pieniä tai suuria elämän ihmeitä, tekee ajanmyötä myös itse elämästä paljon ihmeellisemmän. Elämä on suuri lahja joka pitäisi ottaa joka päivä suurella arvostukella vastaan.
2. Armolahja - Hurskaus
(Sakraalichakra)
Kyky tuntea jonkun tarvitsevat ystävyyttä tai ruokaa
Tämä liittyy kykyymme antaa heikoimmille omasta runsaudestamme. Kyky kyseenalaistamatta auttaa toista, nähdä toisen hätä ja reakoida siihen empatialla. Tässä kohtaa voidaan puhua suuresta sydämestä ja sielun anteliaisuudesta. Koska toisene chakraamme kuuluu myös pelot, niin tämä armolahja auttaa meitä tunnistamaan, milloin olemme peloissamme ja emme ole enää kosketuksissa omaan vaistoomme. Silloin kun kieltäydymme auttamasta tai käännämme katseemme pois, pelkäämme jotain. Tämä armolahja opettaa meitä myös näkemään edessämme olevan ihmisen egon ohi ja keskittymään siihen mikä hänessä on hyvää.
3. Armolahja - Ymmärtäminen
(Solar Plexus)
Kyky nähdä tapahtumien yli, ei tarvetta tietää syitä, yhteisymmärrys
Oma näkemyksemme asioista on vain oma näkemyksemme, jollain toisella saattaa olla täysin toisenlainen käsitys samasta asiasta. Tämän ymmärtäminen auttaa meitä näkemään ettei elämässä tarvitse olla yhtä oikeaa tai väärää vastausta vaan elämä on moniväristä ja monimuotoista. Tämä antaa meille kyvyn nähdä harhan läpi ja ymmärtää tapahtumien syvempi totuus siitä mitä todella tapahtui tai tapahtuu.
4. Armolahja - Luonteenlujuus
( Sydänchakra)
Rohkeus ja urheus kestää koettelemukset tyynesti ja kärsivällisesti
Rohkeus ja urheus kestää koettelemukset tyynesti ja kärsivällisesti
Egomme kuvittelee aina korkeimmaksi potentilaaliksemme omien fantasioidemme täyttymyksen. Osan noista fantasioista on luonut kunnianhimomme, mutta monet niistä nousevat halusta todistaa oma arvomme niille, jotka ovat jättäneet meidät huomiotta tai käyttäneet meitä jollain tavoin hyväkseen. Hyvin harvoin ihminen ajattelee, että hänen korkein pontentiaali elämässään olisi toisten palveleminen, jonkin uuden terveyttä parantavan tavan keksiminen, luonnonvarojen vaaliminen jotta elämä maan päällä mahdollistuisi edelleen ja niin edelleen. Monesti ihminen valitsee lopuksi kuitenkin yltäkylläisen elämän sen sijaan, että auttaisi omalla huomaamattomalla panoksellaan maailmaa. Korkein henkinen potentiaali, on jotain jota egomme ei osaa arvostaa, koska haavoittuvainen ego etsii aina omaa parastaan. Päämääränä olisi selvittää kuka olemme egomme sisällä ja millainen haluaisimme olla sielussamme. Päämäärä olisi tulla tietoiskesi siitä mitä saa aikaan hengenvedoillaan, mitä ovat ajatustemme ja tunteidemme ominaisuudet ja mitä pidämme totena elämässämme. Vaatii rohkeutta kuunnella sisäistä ääntään, koska se ei monestikaan ole ollenkaan loogista tai järkevää ja joskus se voi jopa kuulostaa hullunrohkealta. Elämäntehtävään ei voi pyrkiä väkisin, se tulee eteen sitten jos ja kun olet valmis. Luonteenlujuudella tavoiteltu päämäärä on kuitenkin kaikkien saavutettavissa, mutta tätä päämäärää varten täytyy tuntea itsensä parantuneeksi ja kaikkien menneisyyden keskeneräisten asioiden tulee olla käsiteltyjä. Huomion keskipiste pitää olla tässä hetkessä ja tässä hetkessä eläminen edellyttää myös terveyttä.
5. Armolahja - Neuvominen
(Kurkkuchakra)
Totuus, pysyvät ja universaaliset totuudet
Aika ajoin ajaudumme tilanteisiin kun meiltä kysytään neuvoa tai olemme itse kysymässä neuvoa itsellemme. Olisi hyvä muistaa neuvomisesta se, että totuus voi olla erilainen eri ihmisille. Sen vuoksi olisikin hyvä pyrkiä neuvoissaan aina toteuttamaan pysyviä ja universsaleja totuuksia, ei niitä totuuksia joita on oppinut matkansa varrella, koska ne voivat olla joskus hyvinkin henkilökohtaisia totuuksia. Tässä muutamia pysyviä totuuksia:
- Mitä on yhdessä, on kaikessa
- Kuten ylhäällä, on myös alhaalla
- Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää
- Anteeksianto on sielun suurin parantaja
- Ajatus edeltää muotoa
- Kaikki kokemuksemme ovat persoonattomia,
vasta me itse määrittelemme ne negatiivisiksi
tai positiivisiksi
- Jokaisella elämällä on tarkoitus
6. Armonlahja - Tieto
(Kolmas silmä)
Intuitiivinen tieto, ilmestys, sisäinen oivallus
Intuitiivinen tieto, ilmestys, sisäinen oivallus
Puhtaimmillaan tiedon armolahja ilmentyy kauttamme jumalallisena ominaisluontomme paljastumisella. Voimme kokea joskus tiedon tulevan suoraan itse lähteestä, mutta suurimmalta osin saamme tietoa välikäsiltä kuten arkkienkeleiltä tai muilta valo-olennoilta. Tiedemiehet jotka ovat osanneet yhdistää neroutensa intuitiivisen tiedon vastaanottamiseen, ovat saavuttaneet läpimurtoja millä tahansa tieteenalalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tieto on saatavilla vain suurille ja viisaille ihmisille, se vain tulee helpoimmin esille, koska heidän tekonsa tunnetaan paremmin. Tiedon ilmestyksiä saavat kaikki ne, jotka ovat työvälineitä ihmiskunnan palveluksessa, olivat ne sitten isoja tai pieniä palveluksia. Tämä armolahja on ovi salaisimpaan tiedon puutarhaan ja se tieto menee aina yli ihmismielen ymmärryksen. Tässä armolahjassa älylliset taidot yhdistetään henkisiin vaistoihin ja näin saamme kuvan sisäisestä viestistämme mahdollisimman selkeänä. Tieto nousee esiin sisäisen kaipauksemme ja omien mysteeriemme kautta, eikä tätä kaipausta voi tyydyttää mitkää maailman rikkaudet.
7. Armolahja - Viisaus
(Kruunuchakra)
Järki etsii oikeudenmukaisuutta, viisaus ymmärtää, ettei mitään tapahtumaa
ole luotu meidän omaksi tuhoksemme.
Viisauden armolahja saa meidät tutun lauseen ääreen: " Täytyy olla jokin syy siihen, miksi minulle kävi näin". Vastaus ei kuitenkaan löydy loogiikasta,vaan puhtaimmillaan se on johdatusta siihen, kuka olet, kuinka elät ja kuinka käytät luovan sielusi voimavaroja. Se on aivan eri näkökulma kuin mitä ihmismieli tarjoaa. Viisaus on kokemuksen kautta saatua totuutta ja se pystyy ottamaan huomioon tekojemme seuraukset monien sukupolvien päähän tulevaisuuteen. Viisaus antaa meille voimaa hyväksyä, että emme voi elää elämäämme ilman kärsimyksiä, mutta voimme minimoida ne oppimalla tekemään viisaita valintoja. Kokemustemme on tarkoitus olla opettajiamme ja jos emme opi kokemuksistamme, kohtalomme toistaa noita kokemuksia meille niin kauan että opimme niistä. Kun uuden elämänkierron on aika alkaa, tulee vanhan väistyä. Kärsimys ja tuska on osa muutosketjua, koska emme haluaisi luopua vanhasta ja turvallisesta ja pelkäämme tuntematonta johon meidän pitäisi hypätä. Viisaus on siis kykyä nähdä sen minkä pitää tapahtua, koska elämänkokonaisuudella ei ole muita keinoja uusiutua.
Elämä ei ole vain aktiivista energiaa, se on pyhää ja sitä tulisi vaalia antaumuksella. Silloin kun tunnistaa näitä armolahjoja itsessään, saamme kosketuksen johonkin hyvin kauniiseen ja hienovaraiseen tunteeseen.Tapa havannoida maailmaa muuttuu, koska mikään ei näytä enää tavanomaiselta, silloin kun tiedostaa näiden armolahjojen läsnäolon tai puuttumisen. Armolahjoihin liittyy kyky kumota elämän painovoima kääntymällä sisäisten voimavarojen puoleen ja yhdistämällä ne ulkoisiin taitoihin.
5. Totuus - Kumoa elämän painovoima
Mystiikan lakeja ei tulisi opiskella vain yhtä tiettyä tarkoitusta varten, kuten vain parantumista varten, koska silloin oletetaan, että tavoitteen saavutettua, voidaan kaikki paranemiseen virannut oppi purkaa pois. Sillä tavoin ajattelevat ihmiset jotka ryhtyvät dieetille laihtuakseen, mutta saavat kilonsa takaisin, koska palkitsevat itsensä saavutuksistaan. He luopuvat kaikesta opista hyvän ravinnon osalta ja palaavat vanhoihin tapoihinsa. Mystiikan lakeja kannattaa opiskella siksi, että ne edustavat korkeampaa tietoisuuden tasoa, joka määrittelee uudelleen suhteemme voimaan ja etenkin omaan valinnanvapauteemme. Jossain vaiheessa päämäärä muuttuukin sitten paranemisesta totuuden etsimiseen. Muutoksen tietoisuudessaan huomaa helposti silloin, kun ei enää tarvitse kriisiä muuttuakseen.
Kirjassa on otettu esiin viisi mystiikan lakia joita tulisi ottaa huomioon elämässään.
1. On van nykyhetki - ole läsnä elämässäsi joka hetki
Tarve selvittää menneisyyden keskeneräiset asiat ovat paljon enemmän kuin psykologinen ja emotionaalinen parantumisrituaali. Mennesiyyden tapahtumista kiinni pitäminen on kuin luottokorttivelka, joka aiheuttaa koko ajan kasvana korkokierteen. Lopulta vaikki energiavaluutta jonka tarvitsisi tämän hetkisen elämän pyörittämiseen, ohjautuukin kasaantuvien korkojen velan hoitoon. Kun valuutta ei enää riitä tämän hetkisten korkojen hoitoon, ajautuu emotionaaliseen konkurssiin, eli sairastuu. Menneisyyden liian suuri taakka törmää tämän hetken energioihin, ei ole enää energiaa ajatella selkeästi saati tehdä hyviä päätöksiä. Velkaisen ihmisen energiat ovat hajallaan pitkin elämän psyykkisiä vuosikymmeniä. On mahdotonta parantua jos elää enemmän menneisyydessä kuin tässä hetkessä.
2. Anteeksianto on tarpeellista
Anteeksiannon avulla ei ole tarkoitus vapauttaa hyökkääjää, vaikka se niin monesti tulkitaan. Se ei myöskään ole viesti, että väärinteko olisi jotenkin hyväksyttävää ja että kaikki on annettu anteeksi. Nämä tulkinnat eivät pääse lähellekään anteeksiannon mystistä olemusta. Aito anteeksianto tapahtuu sisäisissä maisemissa, missä pettynyt, loukkaantunut, väärinkäytetty tai vihainen ego kohtaa sielun, jolla on kosminen oikeudenmukaisuuden malli. Ego haluaa toisen vastuuseen, haluamme oikeutta ja odotamme korkeamman voiman olevan meidän puolellamme. Näillä toiveilla anteeksianto ei kuitenkaan toteudu. Suurin tuska ihmisten elämässä kumpuaa siitä, etteivät he pysty tekemään ainuttakaan henkilökohtaista ja voimaannuttavaa valintaa siinä pelossa, että valinta maksaa heille heidän avioliittonsa tai työnsä. Katkeruus kumpuaa siitä, että elämä on asettanut meidät vastakkain niiden asioiden kanssa joilla on vaikutusvaltaa meihin ja jotka pitävät meitä vankinaan. Kuka siis on loppujen lopuksi vastuussa valinnasta joka pitää meitä vankinaan? Ongelma ei ole monestikaan se, että hyvät ihmiset joutuvat kärsimään ja pahoilla ihmisillä näyttää olevan kaikkea - Vaan että Minä kärsin ja Minulla ei ole kaikkea. Se, että oppii luottamaan suurempaan kosmiseen voimaan ja ymmärtää, että koekmuksillamme on on jokin isompi tarkoitus, vapauttaa meidät ajatuksesta, että meidän pitäisi vaatia joka tilanteelle oikeudenmukaisuutta. Älä kanna asioita sisälläsi, joiden moninaisuutta et pysty ymmärtämään.
3. Kaikki on harmaa
Tämä on kaikista hämmästyttävin mystisistä totuuksista, koska kaikki viisi aistiamme kertovat meille aivan muuta. Kuvitellaan, että joku astuu kengällesi. Se, että se sattuu ei ole harhaa, mutta harhan piiriin joudumme heti kun alamme ajatella, että miksi joku astui jalallemme. Johtuiko se siitä ettei hän pitänyt kengistäni, oliko tarkoitus pysähtyä, että välttyisin joltain isommalta vahingolta, vai johtuiko se siitä ettei henkilö pitänyt minusta. Ja näin jos asia jää pelkän mielikuvituksemme varaan, ego pyrkii selittämään tapahtumaa menneiden kokemusten kautta. Kokemukset eivät ole henkilökohtaisia, kuin vasta sitten kun annamme niille mielikuvituksen avulla siivet.
4. Luota elämän paradoksaalisuuteen, ironiaan sekä synkronismiin
Ihmisinä me emme voi aina ymmärtää kaikkien tapahtumien tärkeyttä omalle kehityksellemme. Paradoksalisuuden dynamiikka on virtaa, joka herättää henkiin elämän villit kortit joskus sellaisella voimalla, että joudumme pysähtymään ja miettimään, että kuka ihmeessä on voinut edes keksiä tällaisen tapahtuman. Elämän ironia saattaa olla samoin tavoin yllätyksellistä kuten nainen jonka mies menehtyi samana päivänä kun he voittivat vuosien takaisella yhteisellä lottokupongilla vihdoin päävoiton. Mies kun oli luvannut aina pitävänsä naisesta huolta. Kaikki elämäsi tapahtumat ovat jotenkin synkromismissa toistensa kanssa. Joten se mikä näyttää pelottavalta on oikeasti turvallinen tie, ja se mikä näyttää turvalliselta on pelkosi puhetta. Tiedosta, että egosi on sinun vahvin vastustajasi.
5. Säilytä henkinen yhdenmukaisuutesi
Mitä ikinä tavoitteletkaan elämässäsi, oli se sitten paraneminen tai syvempi henkinen yhteys itseesi, pidättäydy ajatuksissasi ja teoissasi yhdenmukaisuudessa. Pidä huoli, että uskomuksesi ovat yhteneviä kaikissa päivittäisissä toimissasi. Sano mitä uskot ja usko siihen mitä sanot. Toimi uskomustesi mukaan ja seuraa sisäistä johdatustasi. Tällä tavoin keho, mieli ja sielu löytävät samaan linjaan keskenään ja armolahjojen virta pääsee virtaamaan lävitsesi yhtä vaivattomasti kuin hengitys. Vain sinä tiedät mitä pidät totuutena elämässäsi ja mikä on harhaa. Kun valinnan on tehnyt ja omaa valintaansa vastaan rikkoo, se on itsepetosta parhaimmillaan, koska silloin on tullut vahingoittaneeksi omaa henkilökohtaista totuuttaan. Totuus on itsensä valvontaväline, se kertoo meille heti kun olemme valehdelleet itsellemme. Tämän lisäksi oma biologia ja fysiikka alkavat ilmoittaa meille stressin merkkejä, kun yhdenmukaisuus oman totuudemme kanssa ei enää päde.
6. Totuus - Sairauden tuolla puolen
Kirjassa tuotiin vielä viimeiseksi muutama vinkki siihen miten voisimme ylläpitää omaa tietoisuuttamme. Olemme intuitiivisia, syntyneet luomaan ja käyttämään henkisiä voimavarojamme muuttaaksemme itsemme ja muiden elämää. Me olemme synnynnäisiä valon lähettiläitä ja palvelijoita ja näemme tarkasti kuka tarvitsee apua, kuka ilon lahjaa, kuka lohdutusta, kuka henkistä kumppanuutta, kuka kuuntelijaa ja niin edelleen. Tällaisia me aidosti olemme, ja tällaisiksi haluaisimme tulla, kunhan vapaudumme peloistamme ja menneisyyden haavoista. Tällaiset lahjat odottavat sielussamme ja jokaisesta meistä voi tulla mahtava muutosvoima tälle planeetalle jos vain niin haluamme.
1. Kehitä sisäisen pohdiskelun käytäntöä, hiljentymistä, jotta kuulisit
omat vastauksesi kysymyksiisi
2. Päätä haluatko oppia viisauden vai murheen kautta, ovatko valintasi
viisaita vai aiheuttavatko ne lisää murheita.
3. Älä odota muilta tai lopputulokselta mitään, näin vältyt pettymyksiltä.
4. Kasvata aktiivisesti armolahjojasi, opi tuntemaan niiden voima ja
vaikutusvalta ajatustesi ja tekojesi kautta
5. Palvele muita, ainoastaan oman minän parantamiseen keskittyminen voi
johtaa vainsiihen, että näkee vain omat ongelmansa.
6. Opi rukoilemaan, rukoile pyytämättä asioita itsellesi, avaa itsesi
mystiikalle joka on todellinen luontosi.
7. Kumoa elämän painovoima, elä kuin sinut olisi vapautettu
tavallisista ajatusmalleista, logiikan ja järjen rajojen tuolle puolen.
Intuitio ei ole taito jota pitää hioa, jotta keksisit miten säilyttää turvallisuutesi ja välttyisit rahojesi menetykseltä. Ja jos luulet niin, niin intuitiosi ei tule koskaan kehittymään eloonjäämisvaistoa pidemmälle. Sinun on uhmattava sitä pelkoasi, että elämästäsi tulisi järjetöntä, koska se itse asiassa on jo sitä Ü
Elä elämäsi seikkailu kerrallaan ja muistuta itseäsi joka päivä siitä, että " Tämä päivä ei milloinkaan enää palaa". Ole rohkea ja tee hurjia valintoja. Elä kuin sinulla olisi voima ja valta muuttaa koko maailma, sillä kuka tietää, ehkä sinulla se voima onkin Ü
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille toivottaen!
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Kivien valinta
Olen kuljettanut nyt jo useamman kuukauden muutamaa kiveä mukanani melkein missä ikinä kuljenkin. Kaulassani on roikkunut nahkaremmissä iso ontto hematiitti sydän jonka sisällä on roikkunut ametisti sydän. Hematiitti on lyottäytynyt mukaani lähinnä sen maadoittavien ominaisuuksien vuoksi. Taskussa on taas kulkenut mukana vaaleansininen kalsedoni joka on "oiva matkakumppani" ja erityisesti ainakin minulla auttaa aineenvaihdunnassa. Kolmas matkakumppani on ollut vuorikiteistä koostuva käsikoru ja vuorikidehän tunnetaan parantavista vaikutuksistaan. Pidän sitä tuossa kipeän käden ranteessa aina kun joudun tekemään paljon töitä tietokoneella.
Tänä aamuna sitten muistin Mayan blogista tekstin missä hän valitsee kivet aamuisin mukaan enkeliheilurin kanssa ja päätin kokeilla, mitä heilurilla oli sanottavanaan kivivalintoihini (kiitos vaan isosti vinkistä). Tuon yllä mainitsemani korun kohdalla heiluri heilui EI-merkkiä kuten se teki myös sinisen kalsedonin kohdalla, mutta vuorikiderannekkeen se kelpuutti. Seuraavaksi kävin läpi joka ikisen kiveni heilurilla ja ainut kivi jonka se kelpuutti mukaan oli tiikerinsilmä. Olin hieman ihmeissäni, mutta luotin vahvasti tähän ohjeistukseen, joten pistin tiikerinsilmän taskuuni ja lähdin töihin.
Huomasin jo ennen lounastaukoa, miten jaloissani ja polvissani eri toten tuntui kevyttä viileyttä ja kepeää oloa. Varsinkin nyt kun olen tehnyt istumatyötä taas kohta 2kk, niin jalkani pakkaavat aina hieman paisumaan ja kipeytymään työpäivän mittaan. Samoin aina kun kohdistin ajatukseni kiveen, niin se alkoi hohkaamaan viileää tunnetta taskussani. Meinasin olla katsomatta mitä tiikerinsilmä edustaa ja odottaa päivän loppuun saakka verraten sitten päivän tuntemuksia tiikerinsilmän selityksiin (koska en muistanut siitä kuin sen että se on hyvä meditaatio kivi) . Lounastauolla en kuitenkaan enää malttanut olla tarkistamatta asiaa ja tässä osuva teksti:
"Tiikerinsilmä avaa tukoksia kehon meridiaaneissa, lievittää kipuja ja turvotusta. Voimakkaasti energiaa tuova kivi, joka tuo valoa itsetunnolle. Selkeyttää ajatuksia ja on sen vuoksi hyvä kivi työasioille."
Joten kivivalinta oli todellakin osuva!! :) Tätä heilurin käyttöä meinaan kokeilla nyt myös ruokaani, koska välttämättä en osaa itse tiedostaa mikä ruoka-aine olisi juuri minulle hyväksi, niin haluaisin kokeilla heiluria myös siihen. Miten ei ole tullut aikaisemmin kokeiltua tätäkään, joten iso kiitos vinkistä Mayalle!
Tänä aamuna sitten muistin Mayan blogista tekstin missä hän valitsee kivet aamuisin mukaan enkeliheilurin kanssa ja päätin kokeilla, mitä heilurilla oli sanottavanaan kivivalintoihini (kiitos vaan isosti vinkistä). Tuon yllä mainitsemani korun kohdalla heiluri heilui EI-merkkiä kuten se teki myös sinisen kalsedonin kohdalla, mutta vuorikiderannekkeen se kelpuutti. Seuraavaksi kävin läpi joka ikisen kiveni heilurilla ja ainut kivi jonka se kelpuutti mukaan oli tiikerinsilmä. Olin hieman ihmeissäni, mutta luotin vahvasti tähän ohjeistukseen, joten pistin tiikerinsilmän taskuuni ja lähdin töihin.
Huomasin jo ennen lounastaukoa, miten jaloissani ja polvissani eri toten tuntui kevyttä viileyttä ja kepeää oloa. Varsinkin nyt kun olen tehnyt istumatyötä taas kohta 2kk, niin jalkani pakkaavat aina hieman paisumaan ja kipeytymään työpäivän mittaan. Samoin aina kun kohdistin ajatukseni kiveen, niin se alkoi hohkaamaan viileää tunnetta taskussani. Meinasin olla katsomatta mitä tiikerinsilmä edustaa ja odottaa päivän loppuun saakka verraten sitten päivän tuntemuksia tiikerinsilmän selityksiin (koska en muistanut siitä kuin sen että se on hyvä meditaatio kivi) . Lounastauolla en kuitenkaan enää malttanut olla tarkistamatta asiaa ja tässä osuva teksti:
"Tiikerinsilmä avaa tukoksia kehon meridiaaneissa, lievittää kipuja ja turvotusta. Voimakkaasti energiaa tuova kivi, joka tuo valoa itsetunnolle. Selkeyttää ajatuksia ja on sen vuoksi hyvä kivi työasioille."
Joten kivivalinta oli todellakin osuva!! :) Tätä heilurin käyttöä meinaan kokeilla nyt myös ruokaani, koska välttämättä en osaa itse tiedostaa mikä ruoka-aine olisi juuri minulle hyväksi, niin haluaisin kokeilla heiluria myös siihen. Miten ei ole tullut aikaisemmin kokeiltua tätäkään, joten iso kiitos vinkistä Mayalle!
Mukavia kivikokeiluja kaikille toivotellen!
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Tämän aamuinen uni
En ensin aikonut edes kirjoittaa tämän aamuisesta unesta, mutta jostain syystä se on kummunnut mieleen pitkin päivää ja alkanut kummastuttaa minua uudestaan ja uudestaan. Näin itse yöllä pitkän ja selkeän unen jota en enää muista valitettavasti, mutta tämän unen näin herätyskelloni torkkujeni välillä (10min) vaikka se tuntui todella pitkältä.
Olin juuri kuitannut ensimmäisen torkun ja koska aikaa oli hyvin nousta ylös niin asetuin selälleni kädet rennosti vierelleni ja aloin keskittymään makuuhuoneen ääniin. Nykyään kun olen yksin kotona niin kuulen selvästi kun energiat liikkuvat huoneessa jossa olen ja niin oli nyt tänäkin aamuna. Luultavasti kuitenkin nukahdin uudelleen koska tuo sähköinen sihinä vain vahvistui ja vahvistui ja tunsin kuinka tuo energia tuli lähemmäksi ja lähemmäksi. Lopuksi tunsin kun energia tuli sisääni ja se täytti ihan koko kehoni. Tunsin tuon energian liikkeet kehossani ja aivan kuin se olisi kokeillut miten se pystyisi toimimaan kehossani. Energia meni ulos kehostani ja tunkeutui uudelleen paljon päättäväisemmin kehooni. Olin unessa niin sanotusti hereillä, mutta kuitenkin silmät kiinni. Energia yritti kovasti liikuttaa minua, mutta jostain syystä se ei oikein onnistunut siinä ja muistan miettineeni unessa, että " Wau, nyt ei saa pelästyä, vaan annan vain kaiken tapahtua ja katsotaan sitten mitä tapahtuu". Ymmärsin, että minun olisi parempi nousta istumaan jotta yhteys "maan ja taivaan" välillä toimisi paremmin ja energia sai minut nostettua pystyyn ja heivattua sängyn reunalle istumaan. Aivan kuin se ei olisi oikein osannut vielä toimia kehossani ja sen vuoksi liikkeeni tuntuivat vähän kömpelöiltä. Itse en siis pystynyt liikuttamaan kehoani, koska se oli niin sanotusti tuon energian vallassa. Sängyn reunalle siirryttäessä näin peiton alla sellaista liikettä, joka muistutti kovasti pienen pehmoisen kanin hyppyjä eteenpäin. Semmoinen mielikuva unessa minulle jäi vaikken ymmärtänyt miten se voisi liittyä tähän energiaan. Heti kun pääsin istuma-asentoon sängyn reunalle, huomasin, että sängyn vieressä seisoi joku päällyspeiton alla, vähän kuin mörkö tai kummitus ja hetken hieman peloissani sitä katseltua, peiton alta kaivautui iloinen mieheni joka selitti eloisasti, että oli tullut takaisin heti työmaalta koska siellä ei ollutkaan töitä. Samalla kun peiton alta paljastui mieheni, niin tuo energia katosi kehostani. Muistan miettineeni, että en voi jatkaa harjoitusta koska mieheni tuli takaisin kotiin. ja muuta unesta en sitten muistakaan. Heräilin kuitenkin vähän ennen torkun uudelleen pärähtämistä ja en voinut kuin ihmetellä, että mitä juuri oli tapahtunut.
En ensin ajatellut unta juuri ollenkaan, mutta päivän aikana se tuli mieleen yhä uudelleen ja muistutti minua siitä tunteesta joka minulla on ollut pari muutakin kertaa energioiden kanssa unissani. En voinut välttyä myös ajattelemasta yhtä kirjoitusta jonkun äidin blokista jonka lapsi oli pitkän aikaa herännyt hysteerisenä aina öisin itkemään ja energia hoidossa äidille oli selvinnyt, että tuota pientä poikaa oli yrittänyt lähestyä jonkun toisen pienen pojan sielu ja se oli kovasti yrittänyt päästä elossa olevan poikaan "sisälle" ja tähän poika oli aina hädissään herännyt. Enkä nyt tunne ainakaan tätä ajatusta kohtaan suurta pelkoa, koska en kokenut unessa, että olisin pelännyt tuota energiaa sisälläni, mutta en voinut olla miettimättä, että mihin asti uni olisi vienyt jos mieheni ei olisi ilmestynyt uneeni. Hänen aikanaan en meinaan vieläkään koe kovin levolliseksi tehdä mitään meditointeja ynm koska hän aina aika ajoin tulee kurkkimaan mitä teen :) En niin sanotusti pysty keskittymään silloin kovin syvästi mihinkään, mikä on ihan ymmärrettävää :) Mutta tällaisia unia tällä kertaa ja tuossa jo mietin, että pitäisiköhän tästä lähin tehdä suojaukset myös nukkumaan mennessä :) Mitä luulette :)
Olin juuri kuitannut ensimmäisen torkun ja koska aikaa oli hyvin nousta ylös niin asetuin selälleni kädet rennosti vierelleni ja aloin keskittymään makuuhuoneen ääniin. Nykyään kun olen yksin kotona niin kuulen selvästi kun energiat liikkuvat huoneessa jossa olen ja niin oli nyt tänäkin aamuna. Luultavasti kuitenkin nukahdin uudelleen koska tuo sähköinen sihinä vain vahvistui ja vahvistui ja tunsin kuinka tuo energia tuli lähemmäksi ja lähemmäksi. Lopuksi tunsin kun energia tuli sisääni ja se täytti ihan koko kehoni. Tunsin tuon energian liikkeet kehossani ja aivan kuin se olisi kokeillut miten se pystyisi toimimaan kehossani. Energia meni ulos kehostani ja tunkeutui uudelleen paljon päättäväisemmin kehooni. Olin unessa niin sanotusti hereillä, mutta kuitenkin silmät kiinni. Energia yritti kovasti liikuttaa minua, mutta jostain syystä se ei oikein onnistunut siinä ja muistan miettineeni unessa, että " Wau, nyt ei saa pelästyä, vaan annan vain kaiken tapahtua ja katsotaan sitten mitä tapahtuu". Ymmärsin, että minun olisi parempi nousta istumaan jotta yhteys "maan ja taivaan" välillä toimisi paremmin ja energia sai minut nostettua pystyyn ja heivattua sängyn reunalle istumaan. Aivan kuin se ei olisi oikein osannut vielä toimia kehossani ja sen vuoksi liikkeeni tuntuivat vähän kömpelöiltä. Itse en siis pystynyt liikuttamaan kehoani, koska se oli niin sanotusti tuon energian vallassa. Sängyn reunalle siirryttäessä näin peiton alla sellaista liikettä, joka muistutti kovasti pienen pehmoisen kanin hyppyjä eteenpäin. Semmoinen mielikuva unessa minulle jäi vaikken ymmärtänyt miten se voisi liittyä tähän energiaan. Heti kun pääsin istuma-asentoon sängyn reunalle, huomasin, että sängyn vieressä seisoi joku päällyspeiton alla, vähän kuin mörkö tai kummitus ja hetken hieman peloissani sitä katseltua, peiton alta kaivautui iloinen mieheni joka selitti eloisasti, että oli tullut takaisin heti työmaalta koska siellä ei ollutkaan töitä. Samalla kun peiton alta paljastui mieheni, niin tuo energia katosi kehostani. Muistan miettineeni, että en voi jatkaa harjoitusta koska mieheni tuli takaisin kotiin. ja muuta unesta en sitten muistakaan. Heräilin kuitenkin vähän ennen torkun uudelleen pärähtämistä ja en voinut kuin ihmetellä, että mitä juuri oli tapahtunut.
En ensin ajatellut unta juuri ollenkaan, mutta päivän aikana se tuli mieleen yhä uudelleen ja muistutti minua siitä tunteesta joka minulla on ollut pari muutakin kertaa energioiden kanssa unissani. En voinut välttyä myös ajattelemasta yhtä kirjoitusta jonkun äidin blokista jonka lapsi oli pitkän aikaa herännyt hysteerisenä aina öisin itkemään ja energia hoidossa äidille oli selvinnyt, että tuota pientä poikaa oli yrittänyt lähestyä jonkun toisen pienen pojan sielu ja se oli kovasti yrittänyt päästä elossa olevan poikaan "sisälle" ja tähän poika oli aina hädissään herännyt. Enkä nyt tunne ainakaan tätä ajatusta kohtaan suurta pelkoa, koska en kokenut unessa, että olisin pelännyt tuota energiaa sisälläni, mutta en voinut olla miettimättä, että mihin asti uni olisi vienyt jos mieheni ei olisi ilmestynyt uneeni. Hänen aikanaan en meinaan vieläkään koe kovin levolliseksi tehdä mitään meditointeja ynm koska hän aina aika ajoin tulee kurkkimaan mitä teen :) En niin sanotusti pysty keskittymään silloin kovin syvästi mihinkään, mikä on ihan ymmärrettävää :) Mutta tällaisia unia tällä kertaa ja tuossa jo mietin, että pitäisiköhän tästä lähin tehdä suojaukset myös nukkumaan mennessä :) Mitä luulette :)
Enkelikortit työssä Ü
En ole pitkään aikaan vieraillut enkelikorttieni parissa, mutta eilen illalla otin ne kaikki esiin ja päätin tehdä niillä vähän laajemman tulkinnan. Viimeksi tein tällaisen "isomman pöydän" viime joulukuussa Valonpolku sivuston pitäjän enkelikurssilla ja ajattelin, että nyt olisi hyvä aika tehdä se uudestaan. Niin paljon on kuitenkin kerennyt tapahtumaan viime kerrasta ja oma tietoisuuteni on kasvanut roimasti, joten odotin innolla mitä korteilla olisi sanottavanaan. Ja olihan niillä totta vie :) Nyt puhuttiin jo ihan painotetusti asiaa, eikä sanoma ollut enää mitään sinne-päin-kaukaiselta-tuntuva :)
Tein tulkinnat neljästä eri aihealueesta (työ, ihmissuhteet, terveys ja henkinen polku) ja kolmen ajanmääritteen kautta (lähimenneisyys, nykyisyys ja tuleva).
Tein tulkinnat neljästä eri aihealueesta (työ, ihmissuhteet, terveys ja henkinen polku) ja kolmen ajanmääritteen kautta (lähimenneisyys, nykyisyys ja tuleva).
TYÖ
Lähimenneisyys:
Uran vaihto - tämä kortti nousi sinulle koska olet jo hetken miettinyt
uran vaihtoa, mutta olet huolissasi taloudellisen tasapainon menetyksestä
uran vaihtoon liittyen. Saattaa ollakin, että saat tilaisuuden uranvaihtoon
aivan toisen, osa-aikaisen työn kautta, jos vain keskityt antamaan
parastasi juuri tässä hetkessä ja ajattelemaan positiivisia lopputuloksia.
Nykyhetki:
Lapset - Eämän tehtävääsi liittyy läheisesti lasten kanssa työskentely
heitä opettaen, auttaen ja heistä huolehtien.
Tuleva:
Tuki - Elämäntehtäväsi tukee sinua täysin kaikilta osin jos vain niin
haluat. Kaikki mitä tarvitset toteuttaaksesi unelmasi on tarjolla sinulle. Voi
kuitenkin olla, että nyt täytyy edetä askel askeleelta, eikä hätiköiden
mennä itsensä edelle. Nyt ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, vaan
antaa mahdollisuuksien kasvaa sisältäpäin.
IHMISSUHTEET
Lähimenneisyys:
Persoonallisuus - Saatat tuntea ettet oikein löydä hyväksyntää sosiaalisissa
suhteissasi. Enkelit kehottavat sinua loistamaan omana itsenäsi, koska heidän
mielestään olet upea olento. Kiinnitä huomiota omaan persoonalliseen
ulkoasuusi ja ole oma itsesi, koska vain näin voit houkutella luoksesi samanhenkisiä
ihmisiä kuin itsekin olet. Teeskentely ei auta ketään, etkä kuitenkaan
pysty miellyttämään kaikkia.
Nykyisyys:
Hauskuus - Nyt on aika löytää hauskuus jälleen elämääsi. Keski keinoja miten
voisit tuoda iloa ja hauskuuttaa työhösi, ihmissuhteisiisi ja kaikkeen tekemiseesi. Näin
tuot iloa myös muille ja enkelit eivät tiedä mitään parempaa tapaa elää kuin
elää ilolla ja löytää hauskuuttaa ja hullunkurisuutta kaikista asioista.
Tuleva:
Vankittu katulapsi - Tämä kortti nousi sinulle sen vuoksi, että kiinnittäisit
enemmän huomioita omiin negatiivisiin ajatuksiisi. Olet saattanut huomata ajattelavasi,
että et pysty johonkin, tai et viitsi aloittaa koska lopputulos ei kuitenkaan
ole positiivinen, et jaksa aloittaa koska kukaan ei kuitenkaan auta ja niin
edelleen. Omista ajatuksistasi on tullut vankilasi ja sinulle tuodaan nyt esiin
se miten paksut muurit olet rakentanut ympärillesi. Avain on kuitenkin sinulla,
ja pääset ulos tuosta vankilasta muuttamalla ajatuksiasi. Näin vapaudut kaikesta
negatiivisesta taakasta ympärilläsi.
TERVEYS
Lähitulevaisuus:
Harjoittelu - Harjoittelu tekee mestarin ja vain joka päiväisellä harjoittelulla
voit nähdä hyviä tuloksia. keskity siis päivittäin harjoittelemaan ja ajanmyötä
tulet taitamaan tuon taidon täydellisesti.
Nykyhetki:
Rakkaus parantaa pelon - Sinulla on kyky kääntää sinua kohtaan
hyökkäävien ihmisten energiat positiivisiksi, jos vain keskityt tilanteet tausta
tietoihin. Vihaiset ja öykkäröivät ihmiset ovat vain pelokkaita, eivätkä he osaa
tuoda asioita esiin rakkaudella. Näyttämällä heille esimerkkiä, myös he oppivat
toimimaan toisella tavalla.
Tuleva:
Anteeksianto - Nyt olisi aika päästää irti kaikesta vihasta ja katkeruudesta,
joita kannat sisälläsi. Negatiivisten tunteiden taakka on hyvin raskas kantaa
ja se estää sinua saavuttamasta täydellisen ilon elämässäsi. Menneisyys on hyvä
opettaja, mutta sitä ei tulisi kantaa koko ajan mukanaan.
HENKINEN POLKU
Lähimenneisyys:
Kenelle sinun on annettava anteeksi - Mieti ketä tai mitä tilannetta kohtaan
tunnet vieläkin vihaa ja katkeruutta. Silloin kun koet vihaa jotain ihmistä tai tapahtumaa
kohtaan, niin silloin osa energiastasi on kiinnittynyt tuohon ihmiseen tai tilanteeseen, etkä
pysty hyödyntämään koko energiaasi tässä hetkessä. Käy läpi menneisyytesi,
anna anteeksi niille jotka ovat sinullle väärin tehneet ja opi niistä. Sinun ei tarvitse enää
kantaa vihaa ja katkeruutta mukanasi.
Nykyhetki:
Tyyneys - Tyyneys kumpuaa sisäisestä rauhasta ja luottamuksesta. Vaali tätä
tyyneyttä sisälläsi ja silloin se tarttuu myös muihin ympärilläsi.
Tuleva:
Kamelipoika - Silloin kun kamelipoika nousee sinulle korttina, hän haluaa muistuttaa
sinua siitä että pyytämällä saat oikeita ihmisiä elämääsi helpottamaan matkan
tekoasi. Tämän kortin tarkoitus on muistuttaa sinua siitä, että saat asioita pyytämällä.
Näin universumi kuulee pyyntösi ja se voi toimia pyyntösi eteen. Nyt on aika alkaa
pyytämään apua asioihisi.
Todella vahvat kortit tällä kertaa ja paljon oli nyt asiaa itsestäni ja ympäröivän maailman suhteesta. Sain paljon miettimisen aiheita ja tästä on taas hyvä ponnistaa eteenpäin. Ihania kortteja kuitenkin ja todella osuvia. Kiitin valtavasti kaikkia valon energioita ja jokaista korttipakan henkisiä mestareita vielä erikseen näistä viesteistä.
Ihanaa viikon alkua toivotellen!
Ps. piti tulla vielä vähän tarkentamaan siis miksi tämä korttitulkinta tuntui nyt niin osuvalta. Olen päässyt vuoden alussa päivystäjäksi vapaaehtoistyöhön ja se on ollut todella innostavaa työtä ja se on ollut ensi askeleeni haaveideni toteutuksessa työskennellä lasten ja nuorten parissa. Olen myös opiskellut alaa pikkuhiljaa eteenpäin minkä muilta hommilta olen kerennyt. Ihmissuhteiden kohdalla taas otettiin paljon asioita esille omasta suhteestani itseeni ja miten se heijastuu maailmaan, ja se on ollut hyvin ajankohtainen asia viimeisen puolen vuoden aikana. Samaten niin terveys kuin henkinenkin polku kuvastaa nyt sitä omaa sisäistä kehittymistä ja omien tunteiden tiedostamista josta sitten kumpuaa omat mahdollisuuteni ulospäin maailmaan. Puhdistumista on tosiaankin siis tapahtumassa :)
torstai 18. huhtikuuta 2013
Sydäntä lämmittävää Ü
En saisi puhua päivystyksessä eteentulevista asioista, mutta tätä en voi olla kertomatta koska se yllätti itsenikin :)
Edelliskerralla päivystykseen oli tullut kirje nuorelta pojalta joka kysyi neuvoa ongelmaansa. Hän joutui koulun jälkeen olemaan aina hetken aikaa yksin kotona ja tuolloin hän näki aaveita kotonaan. Häntä pelotti ja hän kysyi neuvoa, että mitä hänen tulisi tehdä että tilanne helpottuisi. Sydämeni suli heti aiheen kuultuani, mutta en ollut silloin kirjevuorossa vaan puhelinvuorossa, joten en päässyt vastaamaan kirjeeseen vaikka sydämeni niin olisi halunnutkin.
Muutaman päivän päästä menin taas päivystykseen ja aloituspalaverin jälkeen, päivystyksen vetäjä sanoi minulle, että " Muistatko sen viime kertaisen nuoren pojan joka pelkäsi aaveita? Minä olen miettinyt sitä tässä, että se olisi ollut juuri sellainen kirje johon sinun olisi pitänyt vastata." ja minä ihan innoissani vastasi, että se kirje on jäänyt minunkin mieleeni ja että miten ihanaa olisi ollut vastata siihen ja pienen tovin juttelimme asiasta.
Se mikä minua jäi hämmästyttämään asiassa, oli se, että miksi päivystäjä sanoi näin? En ole kertonut siellä kenellekään tästä "enkeli-innostuksesta" eikä kenenkään siis pitäisi tietää tällaisesta kiinnostuksestani ja sen takia asia jäi hymyilyttämään minua. Mikähän sai päivystyksen vetäjän ajattelemaan, että juuri minun olisi pitänyt vastata siihen :) Enkä tietenkään hoksannut kysyä, kun menin tietysti hieman hämilleni asiasta, se oli niin yllättävä kommentti. Mutta voitte uskoa, että tuo kommentti on kantanut minua pitkälle läpi päivieni sen jälkeen.
Edelliskerralla päivystykseen oli tullut kirje nuorelta pojalta joka kysyi neuvoa ongelmaansa. Hän joutui koulun jälkeen olemaan aina hetken aikaa yksin kotona ja tuolloin hän näki aaveita kotonaan. Häntä pelotti ja hän kysyi neuvoa, että mitä hänen tulisi tehdä että tilanne helpottuisi. Sydämeni suli heti aiheen kuultuani, mutta en ollut silloin kirjevuorossa vaan puhelinvuorossa, joten en päässyt vastaamaan kirjeeseen vaikka sydämeni niin olisi halunnutkin.
Muutaman päivän päästä menin taas päivystykseen ja aloituspalaverin jälkeen, päivystyksen vetäjä sanoi minulle, että " Muistatko sen viime kertaisen nuoren pojan joka pelkäsi aaveita? Minä olen miettinyt sitä tässä, että se olisi ollut juuri sellainen kirje johon sinun olisi pitänyt vastata." ja minä ihan innoissani vastasi, että se kirje on jäänyt minunkin mieleeni ja että miten ihanaa olisi ollut vastata siihen ja pienen tovin juttelimme asiasta.
Se mikä minua jäi hämmästyttämään asiassa, oli se, että miksi päivystäjä sanoi näin? En ole kertonut siellä kenellekään tästä "enkeli-innostuksesta" eikä kenenkään siis pitäisi tietää tällaisesta kiinnostuksestani ja sen takia asia jäi hymyilyttämään minua. Mikähän sai päivystyksen vetäjän ajattelemaan, että juuri minun olisi pitänyt vastata siihen :) Enkä tietenkään hoksannut kysyä, kun menin tietysti hieman hämilleni asiasta, se oli niin yllättävä kommentti. Mutta voitte uskoa, että tuo kommentti on kantanut minua pitkälle läpi päivieni sen jälkeen.
Ihana pieni kommentti Ü
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Three Wise Monkeys - Kolme viisasta apinaa
Oletko koskaan kuullut puhuttavan kolmesta viisaasta apinasta, joista yksi pitää käsiään silmiensä edessä, toinen korviensa suojana ja kolmas suunsa edessä. Nämä kolme viisasta apinaa edustavat hyvyyttä, puhdasta mieltä ja hyviä tekoja. Ensimmäisen kosketuksen asiaan sain itse asiassa jo 2004 vuonna Australiassa, jolloin ensimmäisen kerran vietin illan kolmen viisaan apinan baarissa. Tähän kuvaukseen kuuluu patsaat kolmesta viisaasta oikeasta apinasta, mutta muutama vuosi sitten Bangkokista en voinut olla ostamatta näitä alla olevia aivan hurmaavia jääkaappimagneetteja muistuttamaan minua tästä kolmen apinan viisaudesta. Saanen esitellä heidät:
Mizaru - See no evil
(älä näe pahuutta)
Mizaru edustaa ajatusta, kuten tekstissäkin sanotaan - älä näe pahuutta. Eli älä näe pahuutta, älä edes katso pahuuteen päin, älä töllistele pahuutta tai himoitse pahuutta, äläkä päästä pahuutta sisääsi edes pieneksi hetkeksi. Tämä sen vuoksi, että silmät ovat yksi tapamme ottaa aistimuksia vastaan ja kaikki mitä me otamme vastaan, me joudumme myös sulattelemaan sisällämme ja jos se ei ole hyväksi meille, niin se tekee meidät kipeäksi ja sitten kun huomaanne ettei elimistömme sulata asiaa se pyrkii nopeinta tietä ulos meistä.
Esimerkkinä vaikka kauhuelokuva jonka katsomme. Näemme paljon pahuutta elokuvan aikana ja sitten alitajuisesti tai tietoisestikin käsittelemme elokuvan aiheita itsellemme. Jos ahdistumme, meille tulee huono olo ja jos emme saa käsiteltyä asiaa, niin huono olo kasvaa ja saattaa aiheuttaa meille erinäisiä olotiloja jotka sitten tavalla tai toisella purkautuvat ulos kehostamme erilaisina käytöstapoina. Tätä on myös paljon tutkittu mediakasvatuksen kautta - väkivallan katselu aiheuttaa usein myös väkivaltaista käytöstä.
Kikazaru - Hear no evil
(älä kuule pahuutta)
Kuten näköaistimmekin, niin myös kuulomme on yksi viidestä aististamme jolla otamme maailmaa vastaan ympäriltämme. Joten samalla tavalla pahojen asioiden kuuleminen kerääntyy sisällemme ja jos emme pysty sitä ajanmyötä sulattamaan niin se alkaa etsiä ulostulo tapoja kehostamme. Juorut voisivat olla yksi esimerkki tästä, jos kuuntelet paljon juoruja niin ei aikaakaan kun sinusta itsestäsi alkaa tulemaan myös juorujen kertoja ja näin pahuus ottaa vallan sinusta.
Iwazaru - speak no evil
(älä puhu pahaa)
Kolmas viisaus poikkeaa kahdesta ensimmäisestä sen verran, että puhuminen ei ole aisti niin kuin kaksi edellistä ja näin ollen kun näköaistilla ja kuuloaistilla otamme jotain sisään kehoomme niin puhe kuvastaa jotain joka tulee meistä ulos. Tämä kolmas viisaus voidaan siis nähdä vähän kuin noiden kahden edellisen lopputuloksena; jos et näe pahuutta, etkä kuuntele pahuutta, niin silloin et tule luultavasti itsekään puhumaan pahuudesta, koska mielesi on täysin puhdas pahuudesta Ü
Tätä Kolmen apinan viisautta on pidetty hyvin puhtaana ja yksinkertaisena filosofiana elämälle. Mahatma Gandhi kuljetti mukanaan aina pientä prossista patsasta jossa nämä kolme viisasta apinaa olivat, muistuttaakseen itseään siitä, että kun kääntää selkänsä mieltä tuhoavalle negatiivisuudelle ja kääntää katseensa pois kaikesta mikä ei ole ihmisyyttä kehittävää, niin silloin voi pitää mielensä puhtaana ja kehittyä henkisesti. Länsimaissa tämä viisaus on monesti ymmärretty hieman väärin ja ymmärretty se välinpitämättömyytenä ja pahojen asioiden vähättelynä, mutta todelllisuudessa tämä viisaus vain kehottaa meitä suojautumaan negatiivisuudelta joka niin herkästi voi ottaa meistä vallan, ihan tiedostamattakin.
Kertomuksen mukaan on olemassa myös neljäs apina Shizaru - do no evil ( älä tee pahaa), ja sen voit nähdä joskus noiden edellisten apinoiden vierellä kädet ristittynä kehon eteen.
Näistä viisauksista minulle tulee mieleen tässä ajassa ensimmäisenä vetovoimanlaki, negatiivisuus lisää negatiivisuutta ja positiivisuus positiivisuutta. Samankaltaiset vetävät aina toisiaan puoleensa. Olen kuitenkin hyvin yllättynyt siitä miten vaikeaa ajatustensa pitäminen positiivisena on. Yksi päiväkin voi jo olla haastava yrittää olla koko ajan positiivinen, saan itseni toistuvasti kiinni negatiivisista ajatuksista ja harmituksista. Vaikka kuinka yrittäisi Ü Mutta täytyy myöntää, että koska olen tätä tietoisesti harjoitellut, niin näen jo pieniä edistysaskeleita Û Enkä tiedä onko sitä tarkoituskaan olla naama iloisessa virneessä hetkestä toiseen, elämän koettelemukset ja surut kun kuitenkin omalla tavallaan haastaa meitä kasvamaan taas uuteen suuntaan. Mutta se, että ei mene siihen vellovaan negatiivisuuteen mukaan ja jää sinne, se on varmaan näiden kolmen viisaan apinankin antama oppi; koittaa pitää itsensä parhaansa mukaan puhtaana negatiivisuudesta. Silloin ehkä jaksaa kokea isompiakin elämän mullistuksia paremmin. Jos olemme jo valmiiksi täynnä negativisuutta ja sitten kohtaamme suuren surun niin kaikki tuo negatiivisuus saattaa rikkoa meidät säpäleiksi, emme jaksa nousta koska meillä ei ole kovin vahvaa pohjaa josta ponnistaa ylöspäin.
Tämän vuoksi olisi hyvä ymmärtää, että vaikka pahuuttaa on maailmassa vielä paljon niin sitä on lähinnä sinun "ulkopuolella" eikä ainoastaan sinun "sisäpuolella". Eikä monellakaan ole valtaa noihin ulkoisiin tapahtumiin ennen kuin on käsitellyt omat tunteensa oman kehonsa ja mielensä sisällä. Vasta sen jälkeen voimme taistella ulkopuolista pahuutta vastaan kun oma mielemme on puhdas ja osaamme itse käyttäytyä hyvien periaatteiden mukaan. Miten voisimme yrittää olla positiivinen esimerkki muille, jos itse kannamme negatiivisia ajatuksia sisällämme?
Tässähän sitä riittääkin kerrakseen opeteltavaa, myös allekirjoittaneelle Ü
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Runsauden energiat haltuusi
Hitsi miten hyvän kanavoinnin luin taas Adonain sivuilta " Kaikki tulee teille ". Siinä puhuttiin taas kerran tästä rajattomasta runsauden pankista joka on kaikkien saatavilla, jos vain osaamme sitä itsellemme pyytää. Esimerkkinä käytettiin naista joka oli kovasti halunnut itselleen uuden auton, mutta pyynnöistä huolimatta hän ei sitä ollut saanut. Nainen ei täysin itse ymmärtänyt miksi hänen tekniikkansa ei ole toiminut, vaikka hän on todella tehnyt ajatustyötä tämän haaveen eteen. Hän kertoi miten hän on ottanut itselleen ajan ja hiljentynyt ja pyytänyt kaikkia maailman energioita avukseen jotta hän saavuttaisi tämän unelmansa. Hän oli kuitenkin turhautunut siitä kun mitään ei ollut tapahtunut ja oli laittanut ärtymyksestään kirjoituksen facebook sivulleen "Autoni on väsynyt ja loppuun kulunut, enkä pidä siitä enää". Ongelma oli kuitenkin hänen tapansa tavoitella unelmaansa; hän pyysi muiden apua tehtävään. Ja samalla kun hän pyysi muiden apua tähän tehtävään, hän samalla tuli kutsuneeksi lukuisia muita henkiä mukaan unelmaansa, joilla kaikilla oli sama saamattomuuden ongelma ja näin ollen hän oli yhtäkkiä tahtomattaan joutunut mukaan muiden energioihin, niiden kaikkien muiden mukaan tulleiden saamisongelmiin ja turhaumisiin. Sanoma mikä oli piilotettu hänen pyyntöönsä oli: "Olen varaton, autoni on rikki, minulla ei ole yhtään yltäkylläisyyttä, en osaa tehdä sitä yksin, voiko kukaan auttaa?". Tällä tavoin nhän huomaamattaan veti puoleensa energioita, joilla oli samanlaisia ongelmia kuin hänelläkin.
Yltäkylläisyyden ja omien halujen välissä ei siis loppujen lopuksi ole kyse kuin sen sallimisesta, että ymmärrämme olevamme täysivaltaisia olentoja ja kaiken runsauden kuuluvan myös meille. Sallia kaiken runsauden kuuluvan myös meille, ilman epäilyjä.
Miksi siis pahoja asioita tapahtuu hyville ihmisille? Niitä tapahtuu ainoastaan sen vuoksi, että me ihmiset pidämme siitä, huonot tapahtumat palvelevat meidän olemusta. Voimme silloin syyttää jotain toista tahoa, oli se sitten yhteiskunta tai puoliso. Huono onni jotenkin palvelee meitä, saamme siitä energiaa lisää murehtia asioita. Oletko koskaan huomioinut keskusteluja ympärilläsi ja kumpi asia painottuu enemmän puheissa; negatiivisuus vai positiivisuus? Omasta mielestä ainakin tuntuu, että tarvitsemme huolia, koska silloin meillä on jotain mitä päivitellä muiden kanssa. Miten vaikeaa onkaan olla onnellinen ja innostunut jostain omasta asiasta jos kaikilla muilla elämä näyttää menevän päin puuta. Uskotko, että iloiset uutisesi saavat ongelmissaan rypevät toiset ihmiset iloiseksi puolestasi? Huomaan ainakin itse joskus jättäväni oman iloni tuomatta esiin, kun kuuntelen jonkun toisen huolia.
Tekstin loppupuolella tuli kuitenkin vasta se kohta, joka inspiroi minua kirjoittaman tästä koko asiasta. Tektissä kysyttiin, että "Mikä on totuuksien totuus" ja vastaus kaikessa yksinkertaisuudessaan on MINÄ OLEN OLEMASSA. Alkuperäinen totuus on siis, että minä olen olemassa ja siksi minä olen. Millään muulla tiedolla ei ole väliä, tämä on kaikkien totuuksien ydin. Ja se salaisuus joka sisältyy tuohon lauseeseen on että, koska olen olemassa, sen vuoksi voin luoda, sen takia voin tuntea, sen vuoksi voin olla aistillinen, siksi minulla voi olla iloa tai surua ja sen vuoksi koen yltäkylläisyyttä tai köyhyyttä. Kaikki vain siksi, että olen olemassa. Ei tarvita tietoa muista universumeista, menneistä elämistä tai ajasta. Vain sillä on merkitystä, että voitte kokea tuon lauseen - minä olen olemassa. Tekstissä otettiin oivallisesti esiin esimerkkinä koko maapallon kansa ja pyydettiin miettimään, että monenko noista ihmisistä luulette tietävän, että he oikeasti olevat olemassa. Tarkoittaen tällä, että monikaan ei pysty erottamaan itseään suvustaan, uskonnostaan, työstään vain hetkeksi hijentyäkseen ja sanoakseen - Minä olen olemassa. Minä olen mitä olen.
Ja tästä päästiin takaisin energiaan ja siihen miten paljon sitä on tällä hetkellä meille tarjolla - JOS vain sallisimme sen tulla elämäämme Ü Ihmiset ovat tottuneet taistelemaan energiassta, taistelamaan toistensa kanssa energiasta, aivan kuin sitä ei olisi riittävästi kaikille. Usko tähän rajallisuuteen on hyvin voimakasta ja ne jotka uskovat yltäkylläisyyden rajallisuuteen, eivät koskaan saa sitä yltäkyllin. Uskomme vahvasti siihen mitä meille sanotaan. Jos joku esimerkiksi sanoo virallisesti, että jostain tuotteesta on puutetta niin me ihmisinä uskomme sen ja sokeasti seuraamme tuota puutteen energiaa ja näin ollen puutteesta tulee totta. Niin olemme tottuneet tekemään.
Nyt tarjolla on kuitenkin hyvin paljon energiaa, paljon enemmän kuin koskaan ennen ja se kaikki energia vain odottaa ihmisiä jotka ovat valmiita käyttämään sitä. Tuo kaikki energia odottaa vain ihmisiä jotka osaavat ottaa vastaan tuon energian ilman tekosyitä, ilman että he pyytäisivät jonkun toisen tuomaan sen itselleen, ilman että he rajoittaisivat itseään, tuntien että he ovat todellakin sen kaiken yltäkylläisyyden arvoisia.
Tästä voin kertoa oman esimerkkini. Olen toivonut itselleni rahaa, että saisin mahdollisuuden olla vuoden vapaalla töistä keskittyen ainoastaan opiskeluun. Rahaa olen toivonut taloudelliseksi turvaksi lainojen, laskujen ja ruokakulujen maksuun. Mutta nyt ymmärrän miksi tuota rahaa ei ole vielä kuulunut. Saman tien kun olen esittänyt toiveeni universumille, kuvitellut sen tilanteen mitä tuntisin kun saisin nuo rahat ja miltä tuntuisi olla vuoden vapaalla työelämästä. Heti kaiken tuon iloisen kuvittelun ja haaveilun jälkeen, olen hieman myös pelännyt. Mitä sitten jos saisinkin rahat, pitäisikö minun sitten antaa siitä muillekin, olisiko siitä rahasta sitten kuitenkin tehtävä pieniä ostoksia kotiini, olisinko jotenkin vastuussa myös muiden rahatilanteesta koska itse sain niin mahtavan tilaisuuden jäädä pois töistä yllättävän rahan tulon vuoksi..... Näettekö nyt tämän paradoksin? Miten voin odottaa jotain saapuvaksi jos kerta pelkään sen saapumista? Vedän puoleeni negatiivisia ajatuksia, enkä positiivisia. Eihän universumi kuitenkaan varmaan halua rahoittaa pelkojani, vai mitä luulette Ü
Olemme tottuneet monien elämien ajan tekemään kovasti töitä, kamppailemaan jopa asioiden eteen ja energia näkökulmasta katsottuna sen on hyvin eriskummallinen tapa tehdä asioita - kärsiä tiensä siihen mitä se ikinä onkin. Tämän hetken energiat kuitenkin vaativat meitä muuttamaan ajattelutapaamme, nyt kaikki tulee meille. Tämän ajan energioiden vapautumisen myötä, energiat eivät ole saatavilla vain jollekin toiselle, vaan ne ovat myös meidän saatavilla. Tämä luo siis hyvin paljon hämmennystä ihmisissä, yhtäkkiä emme tiedä mitä tehdä ja loppujen lopuksi teemme kaikkea muuta kuin annamme sen vain tapahtua - Antaisimme energian vain tulla elämäämme, ilman rajoituksia. Me emme oikein vielä osaa ottaa vastaan sitä kaikkea runsautta joka meille olisi tarjolla. Sen sijaan, että antaisimme runsauden energoiden tulla vapaasti elämäämme, sanomme " Pyytäisin vain 5000 euron, että saisin vanhan autoni korjattua. En halua enempää, ettei muut tule kateelliseksi". Tällaiset pienet asian ovat hyvin olemattomia, meidän pitäisi antaa tuon runsauden enrgian tulla elämäämme isommin, rajoittamatta Ü
Silloin kun kipitämme edes takaisin elämässämme etsien sitä jotakin, energiat eivät todellisuudessa pääse luoksemme. Mutta silloin kun olet luottamustilassa, tiedostamistilassa, silloin energiat voivat tula luoksesi. Ja nämä energiat ovat valtavia, eikä niitä jaeta saapumisjärjestyksessä vaan ne ovat kaikkien saatavilla. Näiden energioiden ovella ei ole ketään vartijaa tai tuomaria määräämässä minkä arvoinen olet. Kyse on vain sinusta ja näistä energioista. Ne tulevat luoksesi, kun sallit niiden tulla. Siksi ne ovat täällä - sinun käytettäväksi.
Nyt siis on viimeistään aika päästää irti vanhoista kaavoista joihin olemme kangistuneet - mitä sieltä on tulossa, mihin sen käyttäisin, kuinka voisin sitä kontrolloida että se riittäisi tarpeeksi pitkään, saisinko vain vähän kerrallaan ja niin edelleen. Nyt täytyy päästä yli näistä hallinta muodoista ja antaa runsauden tulla vapaasti elämäämme. Pidä ajatuksesi puhtaana ja keskity sanoihin: " Minä olen olemassa, minä vastaanotan". Minä olen olemassa ja siksi vastaanotan kyselemättä, rajoittamatta, kontrolloimatta tai ohjaamatta - minä otan vain vastaan"
Kaikki tämä runsaus on saatavilla sinulle koska olet täällä ja olet uutterasti sitoutunut heräämiseesi. Olet ansainnut ne täysin, eikä sinun tarvitse tehdä enää mitään niiden saamisen eteen - ainoastaan sallia niiden tulla vapaasti elämääsi Ü
Pystytkö siis sallimaan kaiken runsauden tulon elämääsi?
Unipäiväkirja
Kuten jo aikaisemmassa postauksessani kerroin, niin nyt on puhuttu paljon siitä miten uniemme kautta meille näytetään vanhoja elämiä ja merkityksiä/kokemuksia/muistikuvia joita on saattanut noista edellisistä elämistä tai rinnakkaistodellisuuksista jäädä meidän käyttäytymiseen taustavaikuttajaksi tähän elämään jota nyt elämme. Edellisessä unessa, jos muistatte, kerroin miten näin pomoni saapuvan juhlavan näköisenä paikalle ja miten minä käännyin erisuuntaan vältelläkseni hänen kohtaamistaan ja miten minusta jotenkin tuntui, etten ollut tarpeeksi saman arvoinen mennäkseni tervehtimään häntä. Kerroin myös, etten sen kummemmin ollut kerennyt juuri tuota asiaa miettimään ja eihän minun sitä kauaa tarvinnut miettiä koska se näytettiin minulle seuraavana yönä unessa Ü
Elin ajassa jolloin oli vahvoja imperiumeja ja tuo yhdyskunta jossa elin, oli täysin naisista koostuva yhdyskunta. Mitä kauniimpi ja viisaampi olit sitä korkeamman aseman pystyit saamaan yhdystkunnassa. Kaikki naiset olivat hyvin kauniita ja virheettömiä ja heillä oli hyvin naiselliset soturinvaatteet, jättäen kauniit reidet ja sääret paljaiksi sekä povin hyvin esiin. Yhdyskunnassa oli todella voimakas hierargia ja ylintä valtiatarta jumaloitiin sekä pelättiin läpi muidenkin imperiumien. Olin huoneessa yhden tällaisen nuoren ja hyvin kauniin naisen kanssa ja minua hieman ärsytti miten hän minua kohteli kuin palvelijaansa, samalla kuitenkin ihailin hänen virheettömyyttään ja ymmärsin, että hän on korkeammassa asemassa kuin minä vaikka olimme saman ikäisiä. Unessa menin peilin eteen ja tarkkailin kasvojani. Eritoten kiinnitin huomioita tummiin ja tuuheisiin kulmakarvoihini jotka olivat kasvaneet umpeen keskeltä silmieni yläpuolelta. Muistan ajatelleeni, että voisinkohan nyppiä karvat pois niin, että kulmakarvoista tulisi erilliset tai vaikka käyttää vahausta. Hetken itseäni tarkkaillen luovuin kuitenkin ideasta, koska tuollaisen kauneuden ylläpito veisi aivan liikaa aikaa palvelijan askareistani, enkä kuitenkaan saisi niin suurta etua tällaisesta isosta vaivannäöstä.
Ja unen jälkeen en voinut kuin ajatella, että voisiko hetkittäinen epävarmuuteni itsestäni johtua tosiaan tuosta ajasta jossa elin joskus muinaisessa elämässäni. Onko tuo tunne ja muistikuva mahdollisesti jäänyt auraani ja muistuttanut minua vieläkin noista vanhoista kaavoista, jotka eivät enää kuitenkaan kuuluisi tähän elämään. Aika hurjaa vai mitä? Tämän jälkeen, saatuani vastauksia kahtena peräjälkeisenä yönä, päätin ostaa itselleni unipäiväkirjan. Kiitollisena kiitin kaikkia oppaitani rikkaista ja värikkäistä unistani, koska rehellisesti sanottuna minusta tuntuu, että minulla on mahdollisuus joka yö päästä mukaan johonkin hurjaan seikkailuun Ü Ja se on ihan valtavan ihanaa!! Viime yönä näin viisi erilaista unta ja muistin ne kaikki aamulla herättyäni ja niissäkin jossain oli sanoma jonka osasin heti yhdistää tämän hetkiseen elämääni. Saan kokea nyt todellakin sitä vanhasta irtipäästämistä, josta on paljon kerrottu. Kiitos unilleni siis Ü
Elin ajassa jolloin oli vahvoja imperiumeja ja tuo yhdyskunta jossa elin, oli täysin naisista koostuva yhdyskunta. Mitä kauniimpi ja viisaampi olit sitä korkeamman aseman pystyit saamaan yhdystkunnassa. Kaikki naiset olivat hyvin kauniita ja virheettömiä ja heillä oli hyvin naiselliset soturinvaatteet, jättäen kauniit reidet ja sääret paljaiksi sekä povin hyvin esiin. Yhdyskunnassa oli todella voimakas hierargia ja ylintä valtiatarta jumaloitiin sekä pelättiin läpi muidenkin imperiumien. Olin huoneessa yhden tällaisen nuoren ja hyvin kauniin naisen kanssa ja minua hieman ärsytti miten hän minua kohteli kuin palvelijaansa, samalla kuitenkin ihailin hänen virheettömyyttään ja ymmärsin, että hän on korkeammassa asemassa kuin minä vaikka olimme saman ikäisiä. Unessa menin peilin eteen ja tarkkailin kasvojani. Eritoten kiinnitin huomioita tummiin ja tuuheisiin kulmakarvoihini jotka olivat kasvaneet umpeen keskeltä silmieni yläpuolelta. Muistan ajatelleeni, että voisinkohan nyppiä karvat pois niin, että kulmakarvoista tulisi erilliset tai vaikka käyttää vahausta. Hetken itseäni tarkkaillen luovuin kuitenkin ideasta, koska tuollaisen kauneuden ylläpito veisi aivan liikaa aikaa palvelijan askareistani, enkä kuitenkaan saisi niin suurta etua tällaisesta isosta vaivannäöstä.
Ja unen jälkeen en voinut kuin ajatella, että voisiko hetkittäinen epävarmuuteni itsestäni johtua tosiaan tuosta ajasta jossa elin joskus muinaisessa elämässäni. Onko tuo tunne ja muistikuva mahdollisesti jäänyt auraani ja muistuttanut minua vieläkin noista vanhoista kaavoista, jotka eivät enää kuitenkaan kuuluisi tähän elämään. Aika hurjaa vai mitä? Tämän jälkeen, saatuani vastauksia kahtena peräjälkeisenä yönä, päätin ostaa itselleni unipäiväkirjan. Kiitollisena kiitin kaikkia oppaitani rikkaista ja värikkäistä unistani, koska rehellisesti sanottuna minusta tuntuu, että minulla on mahdollisuus joka yö päästä mukaan johonkin hurjaan seikkailuun Ü Ja se on ihan valtavan ihanaa!! Viime yönä näin viisi erilaista unta ja muistin ne kaikki aamulla herättyäni ja niissäkin jossain oli sanoma jonka osasin heti yhdistää tämän hetkiseen elämääni. Saan kokea nyt todellakin sitä vanhasta irtipäästämistä, josta on paljon kerrottu. Kiitos unilleni siis Ü
Tässä alla ihana vaaleansininen
unipäiväkirja jonka löysin
tänään kaupasta Ü
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Korvaamaton Kosketus
Miten sinä kosketat ihmisiä?
Minulla on ollut todella hyvä onni, että elämässäni on ollut paljon ihmisiä jotka ovat halunneet halailla minua. Halaus tai koskettaminen ei ole kuitenkaan itselleni kovinkaan itsestään selvyys, koska jostain syystä se ei ole itselleni kovin automaattinen toiminto. Psykologian opintojeni myötä olen jo kuitenkin tullut hieman tietoisemmaksi miten paljon toisten ihmisten kosketus meille tosi asiassa merkitsee. Kysymys on siis melkein elämästä ja kuolemasta, niin tärkeänä kosketusta pidetään ihmisille.
Tämän kirjoituksen aihe kumpusi itse asiassa omasta miehestäni, sillä hänellä on valtava läheisyyden kaipuu ja hän toistuvasti tulee halailemaan tai suukottelemaan minua päivän aikana. Minulle tämä on välillä vähän hassua, koska vaikka itsekin kaipaan valtavasti läheisyyttä niin minulta halailu ei tule niin automaattisesti. Joskus se tuntuu jopa kummallisesta kun joku halaa ja osoittaa pitävänsä minusta; on se sitten ollut puolisoni, ystäväni, joku tuttava, vieras ihmine tai sukulainen. Ja tämä mielessä lähdin hieman suffailemaan tietoa kosketuksesta ja törmäsinkin ihanaan artikkeliin "Korvaamaton kosketus" ja vaikka artikkeli tarkasteleekin asiaa pääosin parisuhteen valossa niin siellä oli todella hyviä ajatuksia ihmisten tavasta koskettaa toisiaan tai miksi esimerkiksi joskus kosketus saattaa muuttua etäiseksi.
Ajatus siitä, että joku voi pelkällä kosketuksellaan viestittää sinulle, että " Olen tukenasi, älä välitä heistä, huomaan harmisi, anna anteeksi, olet tärkeä, rakastan sinua, olen läsnä, olen sinua varten ", on aika valtavaa. Kosketuksella on hyvin vahva hoivaava vaikutus. Itämaisessa viisaudessa kosketusta on pidetty jopa taianomaisena, koska sen uskotaan aktivoivan juurikin itse sydänkeskuksemme, missä kaikki tunteemme asustavat.. Länsimaissa valitettavan usein kosketus liitetään kuitenkin seksuaalisuuteen ja sen odotetaan automaattisesti johtavan johonkin tulokseen, joten näin ajatellen kosketuksessa parisuhteessa saattaa olla paljon odotuksia ja paineita.
Monesti elämäni aikana muistan tilanteita joissa on vain istuttu lähekkäin tai jalat limittäin tai käsivarret kiinni toisissaan. Oltu lähekkäin niin, että jokin osa kehosta on ollut kiinni toisen kehossa ja tällainen hiljainen yhdistyminen kahden kehon kesken on mielestäni valtavan hoivaavaa. Sanoja ei ole tarvittu, saattaa olla että kumpikin on tehnyt omia juttujaan, mutta yhteys on pysynyt kehon kautta. Tuon yhteyden katoamisen on myös nopeasti huimioinut jos jompi kumpi on lähtenyt erilleen toisesta. Tilalle on saattanut tulla kylmyyttä, jopa tyhjyyden tunnetta, aivan kuin osa minusta olisi kadonnut. Kuulostaako tutulta? Enkä puhu nyt seksuaalisesta yhteydestä vaan aidosta läheisyydesta ja kosketuksesta kahden kehon välillä.
Joten haastan teidät ihanat lukijat nyt miettimään miten kosketatte läheisiänne ja tuntemattomiakin. Oletko aina täysin läsnä kosketuksessa vai jääkö kosketus joskus kylmäksi? Pelottaako sinua, että annat jotain pois itsestäsi kun kosketat? Vai täyttääkö tuon ihmisen energia koko kehosi kun halaatte?
Joten anna itsellesi hetki aikaa
ja mieti miten sinä
kosketat?
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Enkelinumerot
Olen jo hetken käynyt englanninkielisillä sivuilla hakemassa tietoa enkelinumeroista aina kun olen huomannut, että jokin numero tai numerosarja tulee vastaan tai kiinnittää huomioini peräjälkeen erilaisissa tilanteissa. Huomasin, ettei tällaisia kattavia sivuja ole suomenkielellä joten päätimpäs alkaa urakoimaan tämän idea toteuttamiseksi. Toivon mukaan suomennoksistani on iloa niille jotka haluaisivat tutustua asiaan, mutta eivät löydä tarpeeksi tietoa suomenkielellä. Voit löytää uuden sivun näistä enkelinumeroista sivuni yläpalkista, mutta varoituksen sana siitä, että sivut työstyy valmiiksi vasta ajan kanssa. Tekstiä ja merkityksiä on niin paljon, etten saa niitä kirjoitettua alas millään yhden päivän aikana. Joten pyydän malttia, pyrin lisäämään aina uuden osion tietoa kun siihen vain sopiva rako löytyy Ü Toivottavasti teksteistä on iloa kaikille!
Hauskoja lukuhetkiä toivotellen!
(ps. jos joku tietää samankaltaisen sivuston enkelikirjaimista
niin otan vinkin ilolla vastaan)
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Viimeöinen uneni
Ajattelin jakaa teille viimeöisen uneni, koska oivalsin siitä jotain menneitä käyttäytymistapojani. Nythän on paljon puhuttu, että juuri unien kautta meillä on mahdollisuus päästä käsiksi erilaisiin tunteisiin ja ymmärryksiin siitä miksi käyttäydymme tai olemme käyttäytyneet jollain tietyllä tavalla. Ja viimeöinen uneni toden totta avasi silmiäni.
Unessa olimme menossa mieheni kanssa jonkin asteiseen talvitapahtumaan, aivan kuin katsomaan jotain kisaa. Mieheni alkoi asettelemaan retkituoleja hieman loitommalle väkijoukosta aivan kuin tehdäkseen meille leiripaikkaa ja minä hieman uhmakkaana sanoin, että minä käyn vähän katsomassa tuolla vielä ja kun mieheni ihmetteli, että mihin minä oikein olen menossa, niin sanoin vain tiukasti hänelle, että laita sinä tuolit tähän jos haluat, mutta minä käyn tuolla edemmässä hieman katsomassa vielä. Ja sen enempää kyselemättä lähdin kävelemään kohti ihmismassoja kisapaikan vieressä. Sopivaa paikkaan päästyäni ihan eturiviin, mistä oli hyvät näkymät rinteeseen. Istahdin alas ja katsoin ihmisten läpi, että onko minulla vielä näköyhteys mieheeni. Näin hänen asettuvan aloilleen tahollaan ja tunsin samalla pientä uhmakkuutta. Vieressäni istui joku mies joka viekkaasti kysyi, että lähdetkö tanssimaan? Ja vähän kuin rehvakkaasti osoitin miestäni kohti ja sanoin, että mieheni kanssa minä lähden tanssimaan jos jonkun kanssa. Nautin kisanäkymistä ja välillä aina tarkastelin ihmisten välistä, että mieheni on vielä paikoillaan ja yhtäkkiä hieman hätäännyin kun en nähnytkään häntä enää istumassa tuoleilla. Lähdin kohti tuota leiripaikkaa ja kovasti etsin katseellani häntä ja paikalle päästyä huomasin, että hän oli penkomassa lairipaikan takana tavaroitaan niin sanotussa "narikassa" johon kaikki laukut ynm oli jouduttu jättämään kisa-alueelle tullessa. Samalla kun näin, että hän olikin paikalla, uhmakkuuteni palasi ja sanoin uudelleen, että käyn vielä vähän tuolla kiertelemässä ilman että olisin odottanut mitään vastausta. Lähdin takaisin kohti tuota samaa paikkaa joss olin ollut ja huomasin, että pomoni käveli miehensä kanssa kisapaikalle sisääntulon luona ja he olivat hyvin näyttävä pari. Käännyin hieman kuin vältellen takaisin päin ajatellen, että en viitsi mennä moikkaamaan, koska en ole niin "fiini" kuin he. Pomoni oli myös hilpeästi humalassa ja heillä näytti olevan hyvin hauskaa. Samalla kun lähdin "piiloon" pomoani, en enää löytänytkään tuota leiripaikkaa missä mieheni oli ollut, maisema oli hieman erilainen ja aloin hätääntyä. Kävelin ja kävelin eteenpäin ja mitä pitemmälle kävelin niin sitä enemmän hätäännyin. Jotenkin kuitenkin minulla oli taustalla pieni luottamus, että tiesin löytäväni hänet lopulta. Tämän luottamuksen kun löysin hätääntymiseni alta niin heittäydyin alamäen vietäväksi pyllyliukuun ja hihkaisin iloisesti "VIUUUUU..." ja samalla mietin, että pitääköhän ihmiset minua ihan pöhkönä. Halusin kuitenkin varovasti ottaa ilon irti elämästä tuon pienen hetken ajaksi kunnes tietäisin kohtaavani taas mieheni ja muuntuvani hänen tahtonsa mukaiseksi. Tähän uni sitten loppui!
Ja herätessä unta nopeasti läpikäyden, että se jäisi paremmin mieleen, tunnistin unesta täysin sen uhmakkuuden joka minulla on ollut ihan pienestä asti vanhempiani kohtaan. Olen ollut uhmakas, mutta aina kuitenkin pitänyt huolen, että tiedän missä vanhempani ovat vaikken heitä ihan koko aikaa näe. Lukekaa rivien välistä, että karkailin paljon. Olen siis ollut hyvin monessa paikassa hukassa lapsuudessani, kun minua on etsitty milloin ties mistäkin lähdettyäni omille teilleni. Kaikesta tästä hätääntymisesti unessa ymmärsin, että vaikka olen pohjiltani hieman uhmakas, niin tarvitsen silti jonkun "turvapaikan/henkilön" jonka luokse aina palata kuin tarkastaakseni, että minulla on vielä paikka johon palata. Ja tuo hetken iloisuus kuvastaa hyvin sitä todellisuutta jossa elän tällä hetkelläkin, etten oikein uskalla olla oma itseni, koska minut on koulittu nuoruudessa niin kovasti olemaan muiden mieliksi ja kiltti. Tuota pomo asiaa en ole vielä enempää ajatellut kuin ehkä, että olen aina tuntenut pientä alemmuutta paremmin pärjääviä kohtaan enkä sitä sen enempää ole päivän aikana ajatellut.
Tämä kaikki ymmärrys kuitenkin sai minut ajattelemaan tätä meidän tämän hetkistä suhdetta ja sitä, että mahdanko käyttäytyä samalla lailla tässä minun parisuhteessanikin ja tämä jää nyt vähän mietinnän alle muutamaksi päiväksi :) Mielenkiintoista kuitenkin miten asioita tuodaan nyt hyvin selkeästi esiin.
Unessa olimme menossa mieheni kanssa jonkin asteiseen talvitapahtumaan, aivan kuin katsomaan jotain kisaa. Mieheni alkoi asettelemaan retkituoleja hieman loitommalle väkijoukosta aivan kuin tehdäkseen meille leiripaikkaa ja minä hieman uhmakkaana sanoin, että minä käyn vähän katsomassa tuolla vielä ja kun mieheni ihmetteli, että mihin minä oikein olen menossa, niin sanoin vain tiukasti hänelle, että laita sinä tuolit tähän jos haluat, mutta minä käyn tuolla edemmässä hieman katsomassa vielä. Ja sen enempää kyselemättä lähdin kävelemään kohti ihmismassoja kisapaikan vieressä. Sopivaa paikkaan päästyäni ihan eturiviin, mistä oli hyvät näkymät rinteeseen. Istahdin alas ja katsoin ihmisten läpi, että onko minulla vielä näköyhteys mieheeni. Näin hänen asettuvan aloilleen tahollaan ja tunsin samalla pientä uhmakkuutta. Vieressäni istui joku mies joka viekkaasti kysyi, että lähdetkö tanssimaan? Ja vähän kuin rehvakkaasti osoitin miestäni kohti ja sanoin, että mieheni kanssa minä lähden tanssimaan jos jonkun kanssa. Nautin kisanäkymistä ja välillä aina tarkastelin ihmisten välistä, että mieheni on vielä paikoillaan ja yhtäkkiä hieman hätäännyin kun en nähnytkään häntä enää istumassa tuoleilla. Lähdin kohti tuota leiripaikkaa ja kovasti etsin katseellani häntä ja paikalle päästyä huomasin, että hän oli penkomassa lairipaikan takana tavaroitaan niin sanotussa "narikassa" johon kaikki laukut ynm oli jouduttu jättämään kisa-alueelle tullessa. Samalla kun näin, että hän olikin paikalla, uhmakkuuteni palasi ja sanoin uudelleen, että käyn vielä vähän tuolla kiertelemässä ilman että olisin odottanut mitään vastausta. Lähdin takaisin kohti tuota samaa paikkaa joss olin ollut ja huomasin, että pomoni käveli miehensä kanssa kisapaikalle sisääntulon luona ja he olivat hyvin näyttävä pari. Käännyin hieman kuin vältellen takaisin päin ajatellen, että en viitsi mennä moikkaamaan, koska en ole niin "fiini" kuin he. Pomoni oli myös hilpeästi humalassa ja heillä näytti olevan hyvin hauskaa. Samalla kun lähdin "piiloon" pomoani, en enää löytänytkään tuota leiripaikkaa missä mieheni oli ollut, maisema oli hieman erilainen ja aloin hätääntyä. Kävelin ja kävelin eteenpäin ja mitä pitemmälle kävelin niin sitä enemmän hätäännyin. Jotenkin kuitenkin minulla oli taustalla pieni luottamus, että tiesin löytäväni hänet lopulta. Tämän luottamuksen kun löysin hätääntymiseni alta niin heittäydyin alamäen vietäväksi pyllyliukuun ja hihkaisin iloisesti "VIUUUUU..." ja samalla mietin, että pitääköhän ihmiset minua ihan pöhkönä. Halusin kuitenkin varovasti ottaa ilon irti elämästä tuon pienen hetken ajaksi kunnes tietäisin kohtaavani taas mieheni ja muuntuvani hänen tahtonsa mukaiseksi. Tähän uni sitten loppui!
Ja herätessä unta nopeasti läpikäyden, että se jäisi paremmin mieleen, tunnistin unesta täysin sen uhmakkuuden joka minulla on ollut ihan pienestä asti vanhempiani kohtaan. Olen ollut uhmakas, mutta aina kuitenkin pitänyt huolen, että tiedän missä vanhempani ovat vaikken heitä ihan koko aikaa näe. Lukekaa rivien välistä, että karkailin paljon. Olen siis ollut hyvin monessa paikassa hukassa lapsuudessani, kun minua on etsitty milloin ties mistäkin lähdettyäni omille teilleni. Kaikesta tästä hätääntymisesti unessa ymmärsin, että vaikka olen pohjiltani hieman uhmakas, niin tarvitsen silti jonkun "turvapaikan/henkilön" jonka luokse aina palata kuin tarkastaakseni, että minulla on vielä paikka johon palata. Ja tuo hetken iloisuus kuvastaa hyvin sitä todellisuutta jossa elän tällä hetkelläkin, etten oikein uskalla olla oma itseni, koska minut on koulittu nuoruudessa niin kovasti olemaan muiden mieliksi ja kiltti. Tuota pomo asiaa en ole vielä enempää ajatellut kuin ehkä, että olen aina tuntenut pientä alemmuutta paremmin pärjääviä kohtaan enkä sitä sen enempää ole päivän aikana ajatellut.
Tämä kaikki ymmärrys kuitenkin sai minut ajattelemaan tätä meidän tämän hetkistä suhdetta ja sitä, että mahdanko käyttäytyä samalla lailla tässä minun parisuhteessanikin ja tämä jää nyt vähän mietinnän alle muutamaksi päiväksi :) Mielenkiintoista kuitenkin miten asioita tuodaan nyt hyvin selkeästi esiin.
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Kuka kertoo sinun tarinaasi?
Tämä aihe on tullut eteeni nyt niin monesta eri suunnasta, että minun oli pakko itsekin tuoda jo omat ajatukseni asiasta esiin. Adonain sivuilla oli jo aikoja sitten kirjoitus "Ystäväni tarinankertoja" ja Lenitan sivuilla taas silmiini osui Katie Byronin lause " Kuka olen ilman tarinaani?". Erilaisisssa kanavoinneissa on ollut vahvasti aiheena esiin myös tämä sama "Meitä viedään nyt vahvasti kohti omaa aitoa itseämme". Ja koska olen saanut itse nyt vahvasti kehoituksia keskittyä kurkkuchakran ja juurichakran tasapainottamiseen (kummatkin käsittelevät tätä aihetta), niin en voinut enää olla kirjoittamatta aiheesta Ü
Ihmisellä kerrotaan erilaisten uskomusten kautta olevan erinäinen määrä chakroja kehossaan. Näitä kutsutaan myös niin elimistömme kuin henkemmekin energiakeskuksiksi. Sen enempää koko chakra järjestelmään menemättä, otan esiin nyt tähän kyseiseen Kuka minä olen - aiheeseen liittyen asioita.
Caroline Myss:in mukaan Juurichakran energia kuvastaa meissä heimovoimaa, oli sitten kyse perheestäsi, yhteisöstäsi, kultturista missä asut tai lajista mihin kuulut. Heimovoima kuvastaa elämämme perustaa, se kuvastaa meille niitä yhteyksiä joita meillä on perheemme perinteisiin uskomuksiin ja mitä kautta meidän oma identiteettimme on muodostunut tuon "heimon" jäsenenä. Carolinen mukaan emotionaalinen ja psyykkinen tasapainomme syntyvät perheessä ja varhaislapsuuden sosiaalisissa ympäristöissä. Symbolinen merkitys tällä chakralla on kunniottaa omaa biologista perhettämme pyhänä ja Korkeamman voiman valitsemana heimona, josta meidän tuli aloittaa matkamme.
Me aloitamme elämämme siis osana heimoa, me sitoudumme heimomme tietoisuuteen sekä kollektiiviseen tahdonvoimaan imemällä itseemme sekä sen vahvat puolet, että sen heikkoudet, niin uskomukset, pelot kuin taikauskotkin. Tämä heimochakra kuvastaa siis yhteyttä niin negatiivisiin kuin positiivisiinkin kokemuksiin. Meidän heimomme esittelevät meille elämän omassa maailmassaan. Ne opettavat meille, että maailma on joko paha tai hyvä, turvallinen tai vaarallinen, yltäkylläinen tai köyhyyden vaivaama, koulutettu tai tietämätön, paikka josta voi ottaa tai jolle voi antaa. Perimme "heimoiltamme" siis paljon erilaisia uskomuksia ja käsityksiä, heimomme niin sanotusti aktivoivat ajatteluprosessimme elämämme alkutaipaleella. Ajanmyötä henkinen kehityksemme sitten haastaa meitä säilyttämään positiiviset uskomukset ja hylkäämään negatiiviset. Henkinen voimamme kasvaa aina kun pystymme tunnistamaan heimon opetusten sisäiset ristiriidat ja etsimään syvempää totuuden tasoa. Heimochakra kuvastaa vahvasti käsitystä kaikki on yhtä.
Näillä uskomuksilla sitten, joita lapsuudesta lähtien olemme oppineet, on vahva ja suora energiayhteys kaikkeen mitä teemme tai ajattelemme. Yhteisten uskomusten (oikeiden tai väärien) voiman tuntien on vaikea olla eri mieltä heimonsa kanssa. Meidät on opetettu hyväksymään heimon asenteet, tekemään valintamme heimon hyväksynnän mukaan, omaksumaan heimon käytös- ja pukeutumistavat ja näin ollen heimovoima ja yksilön tahdonvoima tekevät salaisen liiton. Kuuluminen johonkin ryhmään on siis hyvin voimakas tunne ja antaa energiaa yksilölle niin kauan kuin vain ryhmän energia tukee omaa kasvua.
Samalla kun saamme vahvistusta heimoltamme, meillä on myös vahva halu tutkia omia kykyjämme ja omaa voimaamme. Ja tämä yksilöllinen halu vie meitä kohti omaa tietoisuuttamme, tietoisuutta omasta voimastamme ja sen käyttömahdollisuuksista. Energiaperspektiivistä se vaatii yksilöltä aina sisukkuutta, koska ei ole helppoa irrottautua yhteisön uskomuksista yksilönä jos ne eivät enää palvele yksilön omaa kasvua. Muutos kuitenkin kuuluu elämään ja tämän vuoksi ulkoinen ja sisäinen muuttuminen on jatkuvaa. Näin ollen vanhojen uskomusten arvioiminen on henkinen ja fyysinen välttämättömyys, jotta kehittymistä voisi tapahtua. Tässä kohtaa monet vain saattavat jäädä kahden todellisuuden loukkuun; vanhasta haluaisi irrottautua, mutta uusi ja tuntematon pelottaa liikaa, joten irrottautumisesta tulee mahdotonta. Voit ehkä tunnistaa tämän jostain isommasta päätöksestä elämässäsi, jota olet siirtänyt vain uudelleen eteenpäin koska ajatus muutoksesta on pelottanut liikaa. Tietoisuuden kasvu on hyvin houkuttelevaa, mutta se tuo mukanaan uudellaista vastuuta ajatuksistamme ja teoistamme ja se saattaa pelottaa.
Näistä yllämainituista heimo-ominaisuuksista voi kuitenkin ajanmyötä tulla myrkkyä yksilölle jos hän ei osaa irtautua itselleen haitallisista uskomuksista.
Lojaalisuus on vaisto, kirjoittamaton laki, johon on helppo turvautua varsinkin kriisinkeskellä. Se on usein jopa vaikutusvaltaisempaa kuin rakkaus. Lojaalisuus on kuitenkin kaunis heimopiirre, silloin kun se on tietoista sitoutumista yhteisiin uskomuksiin. Toinen ääripää lojaalisuudesta on kuitenkin toiminta joka kumoaa itsesuojeluvaistomme ja näin ollen voi olla hyvinkin vahingollista. Teemme esimerkiksi lojaalisuuden nimissä jotain asiaa jonkun toisen hyväksi, vaikka tiedämme että samalla se tuhoaa oman energiamme.
Lojaalisuuden lisäksi heimoa sitoo yhteen ajatus kunniasta. Kunniantunto heijastaa sisäistä voimaamme, asettaa meidät yhteen verenperintönne ja etnisten sukulaistemme kanssa, ja opettaa meille sanan pitämisen ja rehellisen toiminnan merkityksen. Ilman kunniantuntoa meidän on hyvin vaikea, jollei mahdotonta pitää puolensa ylpeästi ja arvokkaasti, koska silloin meiltä puuttuu viitekehys omalle käytöksellemme ja valinnoillemme ja näin ollen meillä voi olla hyvin vaikea luottaa itseemme tai toisiin ihmisiin. Kunniantunto on osa sitä minkä heimo opettaa jäsenilleen avioliiton kautta. Tapa miten avioliiton osapuolet käyttäytyvät, opettaa eettisiä normeja seuraavalle sukupolvelle. Lapsena meille saatetaan opettaa, että aviorikos on väärin, mutta kerrotaan samalla että aikuisina meillä on sitten lupa hieman joustaa tässä asiassa jos tilanne niin vaatii. Meille on saatettu opettaa myös, että mies elättää perheen ja jos näin ei käykään, lapsi saattaa saada hyvin vääristyneen kuvan sitoutumisesta ja vastuusta. Lapset opetetaan kohtelemaan toisia ihmisiä kohteliaasti, mutta monesti vanhemmat opettavat omalla käyttäytymisellään lapsista epäkunnioittavia aikuisia. Jos lapsi kohtaa paljon tällaista ristiriitaa, on hänen vaikea aikuisenakaan luoda itselleen tasapainoista elämää.
Yksi vahva heimokulttuurin piirre on myös oikeudenmukaisuus ja se esitellään meille monesti ajatuksena "tee niin muille kuin toivoisit itsellesikin tehtävän" tai " sen minkä taakseen jättää, edestään löytää". Heimon käsitys oikeudenmukaisuudesta pitää yllä sosiaalista järjestystä ja sitoo jäseniä heimon käsityksiin oikeudenmukaisuudesta. Silloin jos heimon oikeudenkäsitys jostain syystä alkaa estämään yksilön henkistä kehitystä, tulisi hänen vapautua heimon arvovallasta ja alkaa käyttämään omaa valinnan oikeutta. Tämä on kuitenkin kaikista vaikein juurichakraan liittyvistä haasteista, koska se usein vaatii fyysistä eritymistä perheestä tai ihmisryhmästä johon olemme sitoutuneet.
Nämä kaikki yllä olevat ajatukset muovaavat hyvin nuorista lähtien meidän uskomuksia itsestämme ja siitä miten me uskomme, että meidän tulisi käyttyäytyä eteemme tulevissa tilanteissa. Jos nämä uskomukset ja eettiset periaatteet ovat olleet monesti ristiriidassa elämässämme, niin en yhtään enää ihmettele miksi meidän täytyy aika ajoin kysyä itseltämme, että "Kuka minä olen?". Tästä päästäänkin sujuvasti omaan tahdonvoimaamme jota ylläpitää kurkkuchakramme.
Kurkkuchakran suurin haaste on oppia luovuttamaan oma tahdonvoimamme ja henki Korkeamman tahdon käsiin. Tahdonvoiman symbolinen haaste on edetä kohti tahdon kypsyyttä. Ensin meihin vaikutti heimovoima, jossa uskomme että kaikilla ja kaikella on valtaa meihin. Sitten kehittyessämme alamme uskomaan, että me itse määräämme itseämme. Suurin haaste elämässämme on kuitenkin ymmärtää, että todellinen valta löytyy vasta kun mukaudumme Korkeamman tahtoon. Ja tähän väliin muistuttaisin käsityksistä, jonka mukaan olemme itse valinneet itsellemme jonkin kokemuksen jonka haluaisimme kokea, ennen maan päälle tuloa ja joka on meille hyväksytty korkeamman tahdon mukaan. Tämän käsityksen mukaan meitä ohjaillaan koko elämämme kohti sitä oikeaa tehtävää jota olemme tänne tulleet suorittamaan.
Tähän chakraan kuuluu vahvasti kaksi puolta; rakkaus ja armo sekä tuomio. Toinen puoli muistuttaa meitä puhumaan aina rakkaudellisesti ja toinen puoli muistuttaa puhumaan kunnioittavasti ja rehellisesti. Tähän chakraan liittyy vahvasti myös vastuu siitä miten käytämme tahdonvoimaamme. Kukin tekemämme valinta, jokainen ajatuksemme ja tunteemme on voimateko, jolla on biologisia, ympäristöllisiä, yhteisöllisiä, henkilökohtaisia sekä maailman laajuisia seuraamuksia. Me olemme kaikkialla siellä missä ajatuksemme ovat, ja olemme myös vastuussa siitä mihin energiaamme käytämme. Ajatustemme ja uskomustemme, kuten myös tekojemme energiaseurausten ymmärtäminen voi pakottaa meidät rehellisiksi aivan uudella tavalla. Aito täydellinen paraneminen vaatii, että olemme rehellinen itsellemme. Kyvyttömyys olla rehellinen itselleen hidastaa paranemistamme yhtä paljon kuin kyvyttömyytemme antaa anteeksi. Rehellisyys ja anteeksianto tuovat energiamme/henkemme takaisin menneestä ajasta. Näin ollen tämän chakran vahvin opetus on osoittaa meille, että henkilökohtainen voimamme on ajatuksissamme ja asenteissamme.
Kurkkuchakraan liittyy myös pelot ja pelosta toimiminen aiheuttaa meille kaikista vakavimmat energiaseuraukset. Me saatamme pelätä, että emme pysty vaikuttamaan tarpeeksi itse omaan elämäämme, tai pelkäämme reaktioitamme eteentuleviin asioihin ja miten nämä tilanteet voisivat sysätä meidät "pois radaltamme". Pelkäämme tehdä päätöksiä koska pelkäämme seurauksia. Silloinkin kun pelosta tehdyt päätökset johtavat haluttuun suuntaan, ne tuovat usein mukanaan epämiellyttäviä yllätyksiä. Nämä yllätykset kuitenkin opettavat meille, että pelosta käsin valitseminen rikkoo luottamuksen Korkeimman johdatukseen. Olen törmännyt tähän samaan aiheeseen itsekin useasti nyt viime aikoina; " Rakkauspohjaiset valinnat toteutuvat paljon helpommin kuin pelkopohjaiset valinnat". Meidät on opetettu vahvasti uskomaan siihen, että hallitsemme itse elämäämme. Mieleen tulee kuitenkin esimerkkinä jokin elämän taistelu jota vastaan on saattanut taistellut yhä uudestaan ja yrittänyt mennä yhteen ja samaan suuntaan vaikka kuinka olisi ollut vastuksia edessä, lopulta on saattanut lukemattomien taistelujen jälkeen luovuttaa ja tokaista mielessään " Selvä, tehdään sitten niin kuin sinä haluat" ja monesti tämän jälkeen asiat ovat helpottuneet huomattavasti.
Toinen tähän chakraan liittyvä piirre on usko. " Toiseen ihmiseen uskominen sitoo osan energiastamme häneen, johonkin ajatukseen uskominen sitoo osan energiastamme kyseiseen ajatukseen, johonkin pelkoon uskominen sitoo energiamme tuohon kyseiseen pelkoon. Energiasiteemme sitovat meidät - mielemme, sydämemme sekä elämämme - näihin seurauksiin. Uskomme ja valtamme valita on itseasiassa luovaa voimaa ja tämän kautta elämäämme sisältyy henkinen koe joka haastaa meitä kysymään itseltämme miksi valitsemme niin kuin valitsemme ja ohjaako elämäämme pelot vai usko korkeampaan johdatukseen." Uskon, että jokainen kohtaa joskus matkallaan kysymyksen " kuka oikein ohjailee elämääni, miksei asiat tapahdu niin kuin haluaisin?" ja näiden kysymysten myötä meidän on tarkoitus tiedostaa, että henkilökohtainen voima on rajallista. Omien voimavarojen rajallisuuden tiedostaminen auttaa meitä suuntaamaan katseemme toisaalle ja harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Monesti vasta silloin kun tuntuu, että olemme menettäneet kaiken kontrollin elämästämme, avaudumme ottamaan vastaan johdatusta jota muutoin emme olisi koskaa ottaneet vastaan. Tähän kurkkuchakraan liittyvät henkiset energiat ohjaavat meitä kohti antautumista: Ole niin rakastava kuin vain voit kaikissa tilanteissa elämässäsi ja vapaudu tarpeesta tietää miksi käy niin kuin käy ja luota siihen, että oli syy mikä tahansa niin se on osa suurempaa henkistä kehitystä. Uskomme ja tahdomme, mutta kuitenkin myös pelkäämme. Esimerkkinä kirjassa oli lause; "Ihmiset monesti etsivät intuitiivista johdatusta, mutta pelkäävät kuitenkin mitä ääni saattaisi heille sanoa".
Koska tähän chakraan kuuluu vahvasti ajatuksemme, tekomme, puheemme, pelkomme ja kykymme tehdä valintoja ja ymmärtää niiden seurauksia, niin joskus päätöksen teko voi olla hyvinkin vaikeaa. Monesti jos tuntuu, että elämämme pyörii yhtä ja samaa ympyrää, saatamme monesti sanoa itsellemme, että haluaisin muuttua, mutta en oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Kuulostaako tutulta? Usein vanhassa kaavassa pysyminen kuitenkin tarkoittaa, että tiedämme hyvinkin mitä pitäisi tehdä, mutta emme uskalla tehdä sitä. Ja koska muutos on useasti pelottavaa, jäämme odottamaan turvallisuuden tunnetta ennen kuin teemme päätöksiä. Tämä kuitenkin monesti kasvattaa vain lisää epämukavuuttaa sisällämme. Ainoa keino saada turvallisuuden tunne takaisin, on astua muutoksen pyörteeseen ja tulla ulos toiselta puolelta tuntien jälleen elävänsä :) Miten se menikään, että se ensimmäisen askeleen ottaminen on aina se kaikista haastavin :)
Eli tästä päästään pieneen tiivistykseeen aiheesta "Kuka minä olen?". Meidän ajatuksia ja uskomuksia muovaa vahvasti lapsuutemme ja nuoruutemme, kun aikuistumme ja tietoisuutemme kasvaa koemme monesti ristiriitaisia tunteita siitä millainen minun pitäisi olla ja ketä miellyttää. Jotkut kehityspsykologit ovat todenneet tutkimuksissaan, että jotkin nuorena omaksumamme piirteet pysyvät lähes muuttumattomina läpi elämämme ja tätä olen monesti miettinyt, että onko kokemuksillamme tosiaan noin vahva valta itseemme ja eikö niitä tosiaankaan pysty muuttamaan matkan varrella? Adonain blogissa hän kertoi esimerkin tarinankertojasta, meidän mielestä joka kertoo meille millaisia me olemme, mielestämme joka muistuttaa meitä aika ajoin mihin pystymme ja mihin emme pysty edellisten kokemustemme perusteella. Tätä ajatusta miettiessä minulle tuli mieleen myös yksi tarina Jorge Bucay:n kirjasta "Kuuntele tämä tarina".
Hän kertoi tarinan kahlitusta norsusta ja siitä miten hän oli aina ollut ihastunut sirkukseen ja varsinkin sirkuseläimiin. Jo pienestä lähtien häntä oli kiehtonut norsut ja ajan myötä hän oli alkanut ihmetellä miksi niin valtavan iso norsu ei karkaa, vaikka se on kiinnitetty maahan vain pikkuriikkisellä puutapilla kettingin päähän. Aikuinen norsu joka pystyy irrottamaan kokonaisen puun juurineen maasta, ei luulisi olevan kovin hankalaa vapautua tuosta kahleesta. Aikuisten selitykset norsun kesyttämisestä eivät häntä lohduttaneet, koska se vain nosti esiin lisää kysymyksiä. Jos norsu on kerta täysin kesy, niin miksi se on sitten sidottu kiinni? Vuosia hän etsi vastausta asiaan ja lopulta hän kohtasi tarpeeksi viisaan ihmisen joka selitti sen hänelle. Sirkusnorsu ei karkaa, koska se on ollut sidottuna tuohon samaiseen keppiin hyvin, hyvin pienestä saakka. Silloin kun se oli hyvin pieni ja riuhtoi itseään irti kahleista, se ei ollut tarpeeksi voimakas vapauttamaan itseään. Aika vieri ja monien taistelujen jälkeen se loppujen lopuksi hyväksyi voimattomana kohtalonsa; hänellä ei olisi voimia irrottaa itseään tuosta kahleesta. Sen takia iso sirkuksessa oleva norsu ei karkaa, koska se luulee, ettei se pysty siihen. Voimattomuus kaivertyi sen muistiin jo hyvin pienenä eikä se koskaan enää aikuisena koittanut kyseenalaistaa muistoaan. Koskaan se ei enää uudelleen kokeillut voimiaan tuohon kahleeseen.
Joten nyt pääsen siihen viimeiseen kysymykseen: " Miten paljon annamme menneisyytemme määrittää sen kuka me olemme?". Oletko koskaan miettinyt mitkä uskomukset ohjaavat elämääsi ja miten paikkansa pitäviä nuo uskomukset ovat sinulle enää tänäpäivänä? Onko sinulla pelkoja, joita et uskalla kohdata ja oletko miettinyt mikä nuo pelot on aiheuttanut? Onko sinulla edessäsi kuitenkaan loppujen lopuksi todellista vaaraa, jos haluat muuttua? Kysy siis itseltäsi:
Kuka minä olen?
Voisimpa veikata, että melkein jokainen yksilö maanpäällä on joskus kysynyt tätä kysymystä itseltään; "Kuka minä olen?". Eikä tämä ole kovinkaan helppo kysymys alkuunsakkaan. Kuka, minä olen, mitä minä tunnen itseäni kohtaan, millaisia uskomuksia minulla on itsestäni ja mitä odotan itseltäni? Se ei mielestäni ole ollenkaan vähäpätöistä olla kykenemättä vastaamaan näihin kysymyksiin, onhan kysymykset kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että emme aina edes ymmärrä kaikkien tunteidemme yhteyksiä esimerkiksi menneisiin kokemuksiimme. Jotta en rönsyilisi aiheesta likaa muille poluille niin kerron oivallukseni omien epätasapainojeni kautta.Ihmisellä kerrotaan erilaisten uskomusten kautta olevan erinäinen määrä chakroja kehossaan. Näitä kutsutaan myös niin elimistömme kuin henkemmekin energiakeskuksiksi. Sen enempää koko chakra järjestelmään menemättä, otan esiin nyt tähän kyseiseen Kuka minä olen - aiheeseen liittyen asioita.
Caroline Myss:in mukaan Juurichakran energia kuvastaa meissä heimovoimaa, oli sitten kyse perheestäsi, yhteisöstäsi, kultturista missä asut tai lajista mihin kuulut. Heimovoima kuvastaa elämämme perustaa, se kuvastaa meille niitä yhteyksiä joita meillä on perheemme perinteisiin uskomuksiin ja mitä kautta meidän oma identiteettimme on muodostunut tuon "heimon" jäsenenä. Carolinen mukaan emotionaalinen ja psyykkinen tasapainomme syntyvät perheessä ja varhaislapsuuden sosiaalisissa ympäristöissä. Symbolinen merkitys tällä chakralla on kunniottaa omaa biologista perhettämme pyhänä ja Korkeamman voiman valitsemana heimona, josta meidän tuli aloittaa matkamme.
Me aloitamme elämämme siis osana heimoa, me sitoudumme heimomme tietoisuuteen sekä kollektiiviseen tahdonvoimaan imemällä itseemme sekä sen vahvat puolet, että sen heikkoudet, niin uskomukset, pelot kuin taikauskotkin. Tämä heimochakra kuvastaa siis yhteyttä niin negatiivisiin kuin positiivisiinkin kokemuksiin. Meidän heimomme esittelevät meille elämän omassa maailmassaan. Ne opettavat meille, että maailma on joko paha tai hyvä, turvallinen tai vaarallinen, yltäkylläinen tai köyhyyden vaivaama, koulutettu tai tietämätön, paikka josta voi ottaa tai jolle voi antaa. Perimme "heimoiltamme" siis paljon erilaisia uskomuksia ja käsityksiä, heimomme niin sanotusti aktivoivat ajatteluprosessimme elämämme alkutaipaleella. Ajanmyötä henkinen kehityksemme sitten haastaa meitä säilyttämään positiiviset uskomukset ja hylkäämään negatiiviset. Henkinen voimamme kasvaa aina kun pystymme tunnistamaan heimon opetusten sisäiset ristiriidat ja etsimään syvempää totuuden tasoa. Heimochakra kuvastaa vahvasti käsitystä kaikki on yhtä.
Näillä uskomuksilla sitten, joita lapsuudesta lähtien olemme oppineet, on vahva ja suora energiayhteys kaikkeen mitä teemme tai ajattelemme. Yhteisten uskomusten (oikeiden tai väärien) voiman tuntien on vaikea olla eri mieltä heimonsa kanssa. Meidät on opetettu hyväksymään heimon asenteet, tekemään valintamme heimon hyväksynnän mukaan, omaksumaan heimon käytös- ja pukeutumistavat ja näin ollen heimovoima ja yksilön tahdonvoima tekevät salaisen liiton. Kuuluminen johonkin ryhmään on siis hyvin voimakas tunne ja antaa energiaa yksilölle niin kauan kuin vain ryhmän energia tukee omaa kasvua.
Samalla kun saamme vahvistusta heimoltamme, meillä on myös vahva halu tutkia omia kykyjämme ja omaa voimaamme. Ja tämä yksilöllinen halu vie meitä kohti omaa tietoisuuttamme, tietoisuutta omasta voimastamme ja sen käyttömahdollisuuksista. Energiaperspektiivistä se vaatii yksilöltä aina sisukkuutta, koska ei ole helppoa irrottautua yhteisön uskomuksista yksilönä jos ne eivät enää palvele yksilön omaa kasvua. Muutos kuitenkin kuuluu elämään ja tämän vuoksi ulkoinen ja sisäinen muuttuminen on jatkuvaa. Näin ollen vanhojen uskomusten arvioiminen on henkinen ja fyysinen välttämättömyys, jotta kehittymistä voisi tapahtua. Tässä kohtaa monet vain saattavat jäädä kahden todellisuuden loukkuun; vanhasta haluaisi irrottautua, mutta uusi ja tuntematon pelottaa liikaa, joten irrottautumisesta tulee mahdotonta. Voit ehkä tunnistaa tämän jostain isommasta päätöksestä elämässäsi, jota olet siirtänyt vain uudelleen eteenpäin koska ajatus muutoksesta on pelottanut liikaa. Tietoisuuden kasvu on hyvin houkuttelevaa, mutta se tuo mukanaan uudellaista vastuuta ajatuksistamme ja teoistamme ja se saattaa pelottaa.
Näistä yllämainituista heimo-ominaisuuksista voi kuitenkin ajanmyötä tulla myrkkyä yksilölle jos hän ei osaa irtautua itselleen haitallisista uskomuksista.
Lojaalisuus on vaisto, kirjoittamaton laki, johon on helppo turvautua varsinkin kriisinkeskellä. Se on usein jopa vaikutusvaltaisempaa kuin rakkaus. Lojaalisuus on kuitenkin kaunis heimopiirre, silloin kun se on tietoista sitoutumista yhteisiin uskomuksiin. Toinen ääripää lojaalisuudesta on kuitenkin toiminta joka kumoaa itsesuojeluvaistomme ja näin ollen voi olla hyvinkin vahingollista. Teemme esimerkiksi lojaalisuuden nimissä jotain asiaa jonkun toisen hyväksi, vaikka tiedämme että samalla se tuhoaa oman energiamme.
Lojaalisuuden lisäksi heimoa sitoo yhteen ajatus kunniasta. Kunniantunto heijastaa sisäistä voimaamme, asettaa meidät yhteen verenperintönne ja etnisten sukulaistemme kanssa, ja opettaa meille sanan pitämisen ja rehellisen toiminnan merkityksen. Ilman kunniantuntoa meidän on hyvin vaikea, jollei mahdotonta pitää puolensa ylpeästi ja arvokkaasti, koska silloin meiltä puuttuu viitekehys omalle käytöksellemme ja valinnoillemme ja näin ollen meillä voi olla hyvin vaikea luottaa itseemme tai toisiin ihmisiin. Kunniantunto on osa sitä minkä heimo opettaa jäsenilleen avioliiton kautta. Tapa miten avioliiton osapuolet käyttäytyvät, opettaa eettisiä normeja seuraavalle sukupolvelle. Lapsena meille saatetaan opettaa, että aviorikos on väärin, mutta kerrotaan samalla että aikuisina meillä on sitten lupa hieman joustaa tässä asiassa jos tilanne niin vaatii. Meille on saatettu opettaa myös, että mies elättää perheen ja jos näin ei käykään, lapsi saattaa saada hyvin vääristyneen kuvan sitoutumisesta ja vastuusta. Lapset opetetaan kohtelemaan toisia ihmisiä kohteliaasti, mutta monesti vanhemmat opettavat omalla käyttäytymisellään lapsista epäkunnioittavia aikuisia. Jos lapsi kohtaa paljon tällaista ristiriitaa, on hänen vaikea aikuisenakaan luoda itselleen tasapainoista elämää.
Yksi vahva heimokulttuurin piirre on myös oikeudenmukaisuus ja se esitellään meille monesti ajatuksena "tee niin muille kuin toivoisit itsellesikin tehtävän" tai " sen minkä taakseen jättää, edestään löytää". Heimon käsitys oikeudenmukaisuudesta pitää yllä sosiaalista järjestystä ja sitoo jäseniä heimon käsityksiin oikeudenmukaisuudesta. Silloin jos heimon oikeudenkäsitys jostain syystä alkaa estämään yksilön henkistä kehitystä, tulisi hänen vapautua heimon arvovallasta ja alkaa käyttämään omaa valinnan oikeutta. Tämä on kuitenkin kaikista vaikein juurichakraan liittyvistä haasteista, koska se usein vaatii fyysistä eritymistä perheestä tai ihmisryhmästä johon olemme sitoutuneet.
Nämä kaikki yllä olevat ajatukset muovaavat hyvin nuorista lähtien meidän uskomuksia itsestämme ja siitä miten me uskomme, että meidän tulisi käyttyäytyä eteemme tulevissa tilanteissa. Jos nämä uskomukset ja eettiset periaatteet ovat olleet monesti ristiriidassa elämässämme, niin en yhtään enää ihmettele miksi meidän täytyy aika ajoin kysyä itseltämme, että "Kuka minä olen?". Tästä päästäänkin sujuvasti omaan tahdonvoimaamme jota ylläpitää kurkkuchakramme.
Kurkkuchakran suurin haaste on oppia luovuttamaan oma tahdonvoimamme ja henki Korkeamman tahdon käsiin. Tahdonvoiman symbolinen haaste on edetä kohti tahdon kypsyyttä. Ensin meihin vaikutti heimovoima, jossa uskomme että kaikilla ja kaikella on valtaa meihin. Sitten kehittyessämme alamme uskomaan, että me itse määräämme itseämme. Suurin haaste elämässämme on kuitenkin ymmärtää, että todellinen valta löytyy vasta kun mukaudumme Korkeamman tahtoon. Ja tähän väliin muistuttaisin käsityksistä, jonka mukaan olemme itse valinneet itsellemme jonkin kokemuksen jonka haluaisimme kokea, ennen maan päälle tuloa ja joka on meille hyväksytty korkeamman tahdon mukaan. Tämän käsityksen mukaan meitä ohjaillaan koko elämämme kohti sitä oikeaa tehtävää jota olemme tänne tulleet suorittamaan.
Tähän chakraan kuuluu vahvasti kaksi puolta; rakkaus ja armo sekä tuomio. Toinen puoli muistuttaa meitä puhumaan aina rakkaudellisesti ja toinen puoli muistuttaa puhumaan kunnioittavasti ja rehellisesti. Tähän chakraan liittyy vahvasti myös vastuu siitä miten käytämme tahdonvoimaamme. Kukin tekemämme valinta, jokainen ajatuksemme ja tunteemme on voimateko, jolla on biologisia, ympäristöllisiä, yhteisöllisiä, henkilökohtaisia sekä maailman laajuisia seuraamuksia. Me olemme kaikkialla siellä missä ajatuksemme ovat, ja olemme myös vastuussa siitä mihin energiaamme käytämme. Ajatustemme ja uskomustemme, kuten myös tekojemme energiaseurausten ymmärtäminen voi pakottaa meidät rehellisiksi aivan uudella tavalla. Aito täydellinen paraneminen vaatii, että olemme rehellinen itsellemme. Kyvyttömyys olla rehellinen itselleen hidastaa paranemistamme yhtä paljon kuin kyvyttömyytemme antaa anteeksi. Rehellisyys ja anteeksianto tuovat energiamme/henkemme takaisin menneestä ajasta. Näin ollen tämän chakran vahvin opetus on osoittaa meille, että henkilökohtainen voimamme on ajatuksissamme ja asenteissamme.
Kurkkuchakraan liittyy myös pelot ja pelosta toimiminen aiheuttaa meille kaikista vakavimmat energiaseuraukset. Me saatamme pelätä, että emme pysty vaikuttamaan tarpeeksi itse omaan elämäämme, tai pelkäämme reaktioitamme eteentuleviin asioihin ja miten nämä tilanteet voisivat sysätä meidät "pois radaltamme". Pelkäämme tehdä päätöksiä koska pelkäämme seurauksia. Silloinkin kun pelosta tehdyt päätökset johtavat haluttuun suuntaan, ne tuovat usein mukanaan epämiellyttäviä yllätyksiä. Nämä yllätykset kuitenkin opettavat meille, että pelosta käsin valitseminen rikkoo luottamuksen Korkeimman johdatukseen. Olen törmännyt tähän samaan aiheeseen itsekin useasti nyt viime aikoina; " Rakkauspohjaiset valinnat toteutuvat paljon helpommin kuin pelkopohjaiset valinnat". Meidät on opetettu vahvasti uskomaan siihen, että hallitsemme itse elämäämme. Mieleen tulee kuitenkin esimerkkinä jokin elämän taistelu jota vastaan on saattanut taistellut yhä uudestaan ja yrittänyt mennä yhteen ja samaan suuntaan vaikka kuinka olisi ollut vastuksia edessä, lopulta on saattanut lukemattomien taistelujen jälkeen luovuttaa ja tokaista mielessään " Selvä, tehdään sitten niin kuin sinä haluat" ja monesti tämän jälkeen asiat ovat helpottuneet huomattavasti.
Toinen tähän chakraan liittyvä piirre on usko. " Toiseen ihmiseen uskominen sitoo osan energiastamme häneen, johonkin ajatukseen uskominen sitoo osan energiastamme kyseiseen ajatukseen, johonkin pelkoon uskominen sitoo energiamme tuohon kyseiseen pelkoon. Energiasiteemme sitovat meidät - mielemme, sydämemme sekä elämämme - näihin seurauksiin. Uskomme ja valtamme valita on itseasiassa luovaa voimaa ja tämän kautta elämäämme sisältyy henkinen koe joka haastaa meitä kysymään itseltämme miksi valitsemme niin kuin valitsemme ja ohjaako elämäämme pelot vai usko korkeampaan johdatukseen." Uskon, että jokainen kohtaa joskus matkallaan kysymyksen " kuka oikein ohjailee elämääni, miksei asiat tapahdu niin kuin haluaisin?" ja näiden kysymysten myötä meidän on tarkoitus tiedostaa, että henkilökohtainen voima on rajallista. Omien voimavarojen rajallisuuden tiedostaminen auttaa meitä suuntaamaan katseemme toisaalle ja harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Monesti vasta silloin kun tuntuu, että olemme menettäneet kaiken kontrollin elämästämme, avaudumme ottamaan vastaan johdatusta jota muutoin emme olisi koskaa ottaneet vastaan. Tähän kurkkuchakraan liittyvät henkiset energiat ohjaavat meitä kohti antautumista: Ole niin rakastava kuin vain voit kaikissa tilanteissa elämässäsi ja vapaudu tarpeesta tietää miksi käy niin kuin käy ja luota siihen, että oli syy mikä tahansa niin se on osa suurempaa henkistä kehitystä. Uskomme ja tahdomme, mutta kuitenkin myös pelkäämme. Esimerkkinä kirjassa oli lause; "Ihmiset monesti etsivät intuitiivista johdatusta, mutta pelkäävät kuitenkin mitä ääni saattaisi heille sanoa".
Koska tähän chakraan kuuluu vahvasti ajatuksemme, tekomme, puheemme, pelkomme ja kykymme tehdä valintoja ja ymmärtää niiden seurauksia, niin joskus päätöksen teko voi olla hyvinkin vaikeaa. Monesti jos tuntuu, että elämämme pyörii yhtä ja samaa ympyrää, saatamme monesti sanoa itsellemme, että haluaisin muuttua, mutta en oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Kuulostaako tutulta? Usein vanhassa kaavassa pysyminen kuitenkin tarkoittaa, että tiedämme hyvinkin mitä pitäisi tehdä, mutta emme uskalla tehdä sitä. Ja koska muutos on useasti pelottavaa, jäämme odottamaan turvallisuuden tunnetta ennen kuin teemme päätöksiä. Tämä kuitenkin monesti kasvattaa vain lisää epämukavuuttaa sisällämme. Ainoa keino saada turvallisuuden tunne takaisin, on astua muutoksen pyörteeseen ja tulla ulos toiselta puolelta tuntien jälleen elävänsä :) Miten se menikään, että se ensimmäisen askeleen ottaminen on aina se kaikista haastavin :)
Eli tästä päästään pieneen tiivistykseeen aiheesta "Kuka minä olen?". Meidän ajatuksia ja uskomuksia muovaa vahvasti lapsuutemme ja nuoruutemme, kun aikuistumme ja tietoisuutemme kasvaa koemme monesti ristiriitaisia tunteita siitä millainen minun pitäisi olla ja ketä miellyttää. Jotkut kehityspsykologit ovat todenneet tutkimuksissaan, että jotkin nuorena omaksumamme piirteet pysyvät lähes muuttumattomina läpi elämämme ja tätä olen monesti miettinyt, että onko kokemuksillamme tosiaan noin vahva valta itseemme ja eikö niitä tosiaankaan pysty muuttamaan matkan varrella? Adonain blogissa hän kertoi esimerkin tarinankertojasta, meidän mielestä joka kertoo meille millaisia me olemme, mielestämme joka muistuttaa meitä aika ajoin mihin pystymme ja mihin emme pysty edellisten kokemustemme perusteella. Tätä ajatusta miettiessä minulle tuli mieleen myös yksi tarina Jorge Bucay:n kirjasta "Kuuntele tämä tarina".
Hän kertoi tarinan kahlitusta norsusta ja siitä miten hän oli aina ollut ihastunut sirkukseen ja varsinkin sirkuseläimiin. Jo pienestä lähtien häntä oli kiehtonut norsut ja ajan myötä hän oli alkanut ihmetellä miksi niin valtavan iso norsu ei karkaa, vaikka se on kiinnitetty maahan vain pikkuriikkisellä puutapilla kettingin päähän. Aikuinen norsu joka pystyy irrottamaan kokonaisen puun juurineen maasta, ei luulisi olevan kovin hankalaa vapautua tuosta kahleesta. Aikuisten selitykset norsun kesyttämisestä eivät häntä lohduttaneet, koska se vain nosti esiin lisää kysymyksiä. Jos norsu on kerta täysin kesy, niin miksi se on sitten sidottu kiinni? Vuosia hän etsi vastausta asiaan ja lopulta hän kohtasi tarpeeksi viisaan ihmisen joka selitti sen hänelle. Sirkusnorsu ei karkaa, koska se on ollut sidottuna tuohon samaiseen keppiin hyvin, hyvin pienestä saakka. Silloin kun se oli hyvin pieni ja riuhtoi itseään irti kahleista, se ei ollut tarpeeksi voimakas vapauttamaan itseään. Aika vieri ja monien taistelujen jälkeen se loppujen lopuksi hyväksyi voimattomana kohtalonsa; hänellä ei olisi voimia irrottaa itseään tuosta kahleesta. Sen takia iso sirkuksessa oleva norsu ei karkaa, koska se luulee, ettei se pysty siihen. Voimattomuus kaivertyi sen muistiin jo hyvin pienenä eikä se koskaan enää aikuisena koittanut kyseenalaistaa muistoaan. Koskaan se ei enää uudelleen kokeillut voimiaan tuohon kahleeseen.
Joten nyt pääsen siihen viimeiseen kysymykseen: " Miten paljon annamme menneisyytemme määrittää sen kuka me olemme?". Oletko koskaan miettinyt mitkä uskomukset ohjaavat elämääsi ja miten paikkansa pitäviä nuo uskomukset ovat sinulle enää tänäpäivänä? Onko sinulla pelkoja, joita et uskalla kohdata ja oletko miettinyt mikä nuo pelot on aiheuttanut? Onko sinulla edessäsi kuitenkaan loppujen lopuksi todellista vaaraa, jos haluat muuttua? Kysy siis itseltäsi:
Kuka minä olen?
Kuka omistaa voimani?
Kenellä on energiani?
Kuka vastaa omasta tahdostani?
Mihin minä uskon?
Otanko vastuun aina ajatuksistani
ja teoistani?
Uskallanko antautua elämälle?
Tunnistanko johdatukset elämässäni?
Loppukevennyksenä voin kertoa perjantaisen lounas keskustelun itsekseni. Otin tavan mukaan lounastauolla valonpolku sivuilta enkelikortin ja se kertoi Arkkienkeli Urielin olevan nyt luonani ja tuovan minulle tasaisuutta ja rauhaa elämääni jos vain näin pyydän. Siinä sitten ajatuksiini uppoutuneena mietin turhautuneen, että " Voi Uriel tietäisitpä miten kovasti haluaisin kuulla äänesi" ja samalla minua alkoi hieman naurattamaan kun minulle tuli mielikuva tylsistyneestä Urielista vierelläni joka sanoi, että " Voi tietäisitpä miten kovasti MINÄ haluaisin että sinä kuulisit ääneni" :) Ja tämä mielikuva mielessäni lähdin naureskellen takaisin työpöydän ääreen :)