Valintoja, valintoja...

Kumpi valita, vai tarvitseeko edes valita?

Olen hetken aikaa jo suunnannut opiskelujani tiettyyn suuntaan kunnes tuli Joulukuu 2012 ja toi aivan uudenlaisia tuulahduksia uusista asioista. Tämän jälkeen olen kamppaillut sisäisen ristiriidan kanssa, että mitä ihmettä minun siis pitäisi oikein tehdä. Aiemman opinnot ovat hyvin lähellä sydäntäni ja pitkäaikainen haaveeni. Nämä uudet tuulahdukset ovat kuitenkin tulleet elämääni niin valtavalla voimalla, että aiemmat opinnot ovat lievästi sanottuna jääneet uuden jalkoihin :)

Tätä vaa'an taipumista suuntaan tai toiseen olen nyt sitten sisälläni katsellut tämän alkuvuoden ja kokenut ajoittain laidasta laitaan tunteita. Jatkaako vanhaa ja vähentää uutta, vai lopettaako vanha kokonaan ja paneutua täysin uusiin tuuliin. Kumpi kampi olisi parempi? :) Toisaalta olen tähän problematiikkaan saanutkin jo vihiä, mutta koska vanhaakin on vahvistettu tässä vuoden alussa niin ristiriita on vain kasvanut.

Pikku hiljaa olen alkanut hieman kuitenkin ymmärtää, että ehkä nämä vanha ja uusi voisivat tulevaisuudessa tukea toisiaan ja sen vuoksi minun pitäisi edetä kummankin kanssa rinta rinnan. Kumpaankin tunnen vahvaa sydänhalua ja nyt kun olen ymmärtänyt sisimmän unelmani, niin uskoisin, että voisin tulevaisuudessa hyvinkin yhdistää nämä kaksi asiaa.

Olen vuosia jo lukenut eteenpäin ihmisluontoa ja tavoitteenani on ollut päästä jossain vaiheessa yliopistoon varsinaiseksi opiskelijaksi ja saada toteutettua tutkinto psykologiasta. Tämä on ollut haaveenani jo lapsesta saakka, elämä on vain heitellyt minua oppikoulussaan puolelta toiselle ja siksi olen päätynyt opintojen ääreen vasta nytten. Vuoden vaihteessa sitten kuitenkin minulle tuotiin vahvasti tietoisuuteen uudenlaista luonnonmukaisempaa elämäntapaa, luomua, yrttihoitoja, luonnon hyödyntämistä enemmän elämässämme ja tämä herätti minussa valtavasti kiinnostusta vaikka en ole koskaan aikaisemmin erityisesti ollut edes kiinnostunut koko asiasta. Siis olen viihtynyt kyllä luonnossa ja olen syksyisin poiminut talveksi marjat, mutta siinä on ollut lähinnä oma panokseni luonnonmukaisuuteen :) Nyt haaveisiin on kummunnut kuva pienestä omasta torpasta jossa voisin toteuttaa tuota luonnonmukaisuutta itselleni ja perheelleni, oma yrttitarha, oma pieni kasvimaa, luonnonkukkaketo, eläimiä, oma metsä, ja niin edelleen :) Mutta ristiriitana nousi vahvasti esiin se, miten haluaisin edelleen kuitenkin olla jotenkin avuksi myös lapsille ja nuorille.

Seinäjoen voimaannu messuilla kävin sitten lyhyessä tulkinnassa näkijällä ja esitin hänelle nämä kysymykset, kerroin miten minun on hankala valita kahden asian väliltä jotka kummatkin tuntuvat niin läheisiltä omalle sydämelleni. Ja nostimme kortit kummallekin suuntaukselle, ja kummatkin saivat hyvin vahvat kortit ja hän sanoi minulle, että tämä alue jossa sinulla on jo opintoja näyttää, että voisin lukea siitä itsellesi ihan kunnon ammatin ja voisin tehdä sitä ihan ammatikseni ja tämä uusi aihe sitten joka on kummunnut nyt hiljattain on jotain sellaista jolle hän näkee vahvaa kysyntää tulevaisuudessa. Jotain jolla voisin auttaa ihmisiä tulevaisuudessa. Ja jotenkin nyt viime päivinä yhtäkkiä kaikki asiat ovat loksahtaneet kohdilleen. Minun ei ehkä välttämättä tarvitsekaan valita, voin nauttia kummastakin saavutuksesta ja näin antaa niiden täydentää toisiaan sitten tulevaisuudessa. Vien opintoni loppuun ja annan luonnon siinä ohessa opettaa omien valintojeni kautta minulle uusia asioita luonnon hyödyntämisestä.

Ja tästä pääsemmekin sitten tuohon sydämeni unelmaan, omaan torppaan omine tarhoineen, koska unelman toteutuessa voisin sitten antaa aikaani nuorille terapian muodossa omalla tilallani, eläinten ja luonnon avulla :) Eikö olisikin ihana idea :)

Olen mielenkiinnolla seurannut TV:stä aikaisemmin koira kuiskaaja sarjaa ja vaikka osiltaan Ceasarin opetusmenetelmiä onkin moitittu, niin yksi vahva ajatus ohjelmista on jäänyt mieleeni. Hän kun hoitaa pelokasta tai häiriökäytöksistä koiraa, hän hoitaa koiraa yleensä oman tasapainoisen koiralaumansa voimin. En tiedä onko tähän tullut nykykoulujärjestelmässä jo muutosta, mutta muistan ainakin oman lapsuuteni ajoilta miten häirikkölapsi laitettiin aina erikoisluokalle muiden häirikkölasten kanssa. Ja miten tuo ajattelumalli mitenkään tukee lapsen häiriökäyttäytymistä? Mitä jos lapsella olisikin mahdollisuus sijoittua määräajaksi johonkin missä häntä ohjataan oikeanlaisen käyttäytymisen malleihin esimerkein sen sijaan, että hänet leimataan häirikkölapseksi muiden häirikkölasten joukkoon. Ymmärrättekö pointtini? Ja tämä ajatus minua kiehtoo hirmuisen paljon ja siksi minua kiinnostaa opiskella vielä lisää ihmismieltä. Haluaisin mahdollistaa epätasapainossa oleville nuorille hyviä elämän esimerkkejä oman toimintani kautta.

Että tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa :) Tämä teksti tuntui jotenkin sujuvalta jatkolta tuohon edelliseen unelmien löytymistekstiin. Ja tämä ei ole edes mahdotonta toteuttaa, kaikki on vain kiinni itsestäni ja siitä miten järjestän aikani. Kahdesta unelmasta voisi siis olla mahdollisuus tulla yksi unelma, mutta tosin se vaatii keskittymistä oikeisiin asioihin oikeina aikoina :)

Kiitos kun jaksoitte kuunnella :) Olo on taas astetta kevyempi :) Ihanaa sunnuntaita toivotellen! Ja muistakaa ensi keskiviikon 27.3. täysikuu, tuolloin tarjolla on valtavasti puhdasta valkoista valoenergiaa sekä kultaista parantavaa valoa ja tästä alkaa kolmen mystisen täydenkuun ajanjakso, joten pitäkää silmänne auki ja huomioikaa kaikki epätavalliset tapahtumat elämässänne tuona aikana :)

Aurinkoenergiaa kaikille vapaapäiviinne!