Meillä oli töissä pieni selkkaus eilen ja toisena osapuolena oli henkilö jonka kanssa minullakin henkilökohtaisesti on ollut alusta asti vaikea kommunikoida. Hän on esimies asemassa ja tunsi joutuneensa ajetuksi nurkkaan esiin nostetun asian tiimoilta. Tilanne jäi vaivaamaa minua ja kävin pyytämässä häneltä anteeksi hänelle tuotettua pahaa oloa ja myönsin, että olisimme toisen kollegan kanssa voineet toimia toisin heänen tullessaan töihin ja meidän olisi pitänyt antaa selvemmät ohjeet. Tämän keskustelun lopussa hän sanoi jotain joka vetäisi melkein maton jalkojen alta mennessään. " Teidän pitäisi hieman miettiä miten te täällä aamupalalla tämän tietyn kollegan kanssa toimitte, koska muutkin ovat jo alkaneet puhua, että teillä on täällä jokin salaliitto meneillään keskenään."
Ne ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät, että olen melko kiltti luonteeltani ja älyttömän sopeutuvainen tilanteeseen kuin tilanteeseen ja välttelen konflikteja aina ihan viimeiseen asti. Ja täytyy myöntää, että minulle tuli ihan täytenä yllätyksenä, että minusta liikkuu joitain ilkeitä juoruja uudessa työpaikassa. Olo oli kuin olisi palattu takaisin jonnekin ala-asteelle jossa joku sanoo, että " Toi se oli enkä minä". En muista koska olisin viimeksi kokenut vastaavaa työelämässä. Tämä henkilö on todella, todella hankala haaste tuolla uudessa työpaikassa.
No voitte kuvitella, että sen päiväinen iloisuus loppui siihen ja tilalle tuli täysin turta olo. Täytyy myöntää, että olin ihan sekaisin enkä oikein meinannut ymmärtää, että mitä juuri oli tapahtunut. Tuo kyseinen lause pysäytti minut niin täydellisesti. Kotiin päästyä panin heti pitkäkseni ja päätin koittaa tietoisesti rauhoittaa mieleni. Samalla toivoin helpotusta tämän episodin jälkeiseen mahakipuun joka nousi melkein välittömästi solar pleksuksen alueelle (minne muuallekaan). Rauhoituin ja mahakipu lähti, mutta mieli jäi hyvin apeaksi. Illalla sitten vähän myöhemmin mieheni mentyä suihkuun jäin ruokapöydän ääreen. Nojasin leukani käsieni varaan ja suljin silmäni. Huokaisin syvään ja lausuin mielessäni hiljaa " Mitä minä oikein teen elämälleni?" ja silmiini levisi voimakas violetin väri. Ihailin tuota puhdasta väriä niin kauan kuin sitä kesti ja sitten jäin ihmetyksissäni ajattelemaan, että olipa mahtavaa nähdä vihdoin selkeästi jotain värejä hiljentyessä :) Mieli hieman parani, mutta työmotivaation palautuminen kyllä vie vielä hetken aikaa, sen verran tunnen itseni.
Tästä päästään sitten mukavasti iloisempaan aiheeseen. Tänään postiluukusta tipahti ensimmäinen pakka enkelikortteja :)
Ja uskokaa tai älkää, selaillessa kortteja huomioni kiinnittyi arkkienkeli Zadkielin korttiin, jossa luki hänen edustavan violettia sädettä ja hänen tehtävänään on auttaa parantamaan sietokykyä ja anteeksiantoa. Kortti ehdotti kuvittelemaan violetin liekin jonka sisään siirtää kaikki ongelmat ja vaikeat ihmissuhteet ja liekki muuttaisi negatiivisen energian positiiviseksi. Ja eilen silloin kun olin pitkälläni ja koitin ymmärtää tätä hankalaa henkilöä, niin yhtäkkiä mieleeni tuli vertaus kuva pelokkaasta valkoisesta bulldogista joka on ahdistettu nurkkaan ja sen täytyi purra, että se pääsi eroon ahdistavasta tilanteesta. Mistä lie mielikuva tuli, mutta se sai minut jopa naurahtamaan. Mietin mielessäni, että vuoropäällikkö puri minua ja siksi minulla on maha kipeä :) Olisiko se ollut tämä Arkkienkeli joka minulle vielä illalla vahvistukseksi lähetti violettia valoa, en vain sitä eilen vielä ymmärtänyt :)
No mutta, se siitä. Se oli eilinen se ja nyt täytyy keskittyä taas tähän hetkeen. Sekoittelin uusia enkelikorttejani käsissäni ja yhtäkkiä mieleni teki tehdä itselleni sellainen kolmen kortin ennustus :)
Lähimenneisyys: Valinnat. Tämä kortti kehotti tekemään valintoja puhtaalla sydämellä, silloin saat kaikki innostuksen energiat täysin käyttöösi oikeita valintoja tehdessäsi. Kaikki muut valinnat ovat mielen ja egon varjostamia ja heijastaa vaikutukset myös ympärillesi.
Tämä hetki: Positiivisuus. Sinä voit itse päättää mielialasi ja asenteesi. Valitessasi positiivisuuden se heijastuu suoraan myös ympärillesi. Positiivisuus luo iloa ja energiaa joka tuo lisää hyviä asoita elämääsi. Keskity elämään positiivisesti.
Tulevaisuus: Viisaus. Tieto on opittua, viisaus löytyy meidän omasta sisimmästä. Hiljenny ja löydä tuo viisaus sielustasi ja kaikki maailman viisaus on käytössäsi. Viisauden kanssa elämä näyttäytyy uudessa perspektiivissä ja silloin draamat sekä pelot näyttävät mitättömiltä verrattuva siihen valtavaan "isoon kuvaa". Kulje polkusi tuo viisaus sielussasi, koska silloin muutkin ihailevat ja kunnioittavat sinua.
Vahvoja kortteja taas kerran tähän hetkeen. Ihanaa kun sain jo yhden pakan käsiini :) Neljä on vielä matkan päällä. Tilasin ne Amazonista ja korttipakkojen hinnaksi tuli n. 12 eur per kappale. Yllä oleviin enkelikortteihin vielä palatakseni, myös heilurista sain kerran vastaukseksi, että tietoo löytyy minusta itsestäni kun kyselin, että millä tavalla voisin oppia lisää kasveista ja niiden "parantavista" ominaisuuksista. Hämmentävää, vaikka tätähän sitä on toitotettu tuolla kaikilla foorumeilla, pitäisi oppia hiljentymään ja kuuntelemaan omaa sisintään, kaikki vastaukset löytyy sieltä :)
Mutta nyt ennen kuin tästä tulee isompaa maraton kirjoitusta niin lopettelen tältä erää ja jätän asioita hautumaan. Tietoisuus ja herkkyys on tosiaankin lisääntymässä ja en malta odottaa mitä tämä tuleva vuosi tuo tullessaan :) Ihanaa viikonloppua kaikille!
Paljon rakkautta ja voimia! :)
Moikka!
VastaaPoistaOlipas ikävä lukea tämän postauksen alku. Kun tunnen sinut niin todellakin kiltiksi ihmiseksi niin en voi kuvitella että tekisit kuppikuntia ja yrittäisit jotain kieroa!
Sinä olit niin pidetty ja tunnustettu henkilö edellisessä työyhteisössä ja sinulla on kykyä niin moneen, joten tuli mieleeni että olisiko tällä esimiehelläsi nyt jokin kriisi oman itsensä kanssa sinuun nähden. Sinä olet hänelle jonkunlainen uhka, ja hän päätti hyökätä välittömästi ja nujertaa sinut.
Minulle on sanonut kerran eräs johtajas immeinen, (pelkäsin erästä tilannetta) : Kuvittele vaan ne kaikki rimppakintut ja möhömahat (kaikella kunnioituksella, ottakaa tämä kevennyksenä) alasti etteesi, niin johan lakkaa pelottamasta. Tämä on tepsinyt minulla ainakin, rupeaa jopa naurattamaan. Onneksi ei ole tarttenu kuvitella tällasta aikoihin :)
Minä olen meditoinut ja rauhoittunut ja ehkä pakonomaisesti "katsella" värejä - ei ole näkynyt. Hulvattomia hurahduksia kyllä läpi vartalon on käynyt. Tänään sain siitä sellaista pontta että iso kuusi lensi pihalle (noh ei nyt ihan-raahasin sen :)) luutusin kotimme ja leivoin kuppikakkuja ja lohirullia. Eikä väsytä vieläkään.
Ihanaa että sinulle näytettiin violetti väriä ja sait ne enkelikortitkin tukemaan tavallaan itseäsi. Nyt pää pystyyn ja poninhäntä suorana etteepäin.
Mun tarttee saada ne kortit ittelle kanssa.
Voisitko katsoa minulle vähän korteista, kun on tämä "tilanne" päällä? Laita vaikka sp:tä tai kirjoita tänne jos haluat, vähän tietoja mikä on meneillään mun elämässä, kipujen suhteen, jos vaikka joku saisi siitä vähän apuja ittelleen.
Ihanaa viikonloppua rakkaat ja halauksia
T. Maisa
Hei Maisa,
VastaaPoistaJa kiitos ihanista kommenteistasi. Luin hetki sitten Kulkijan postauksen ja älysin yhtäkkiä tekstiä lukiessani, että miksi tuo eilinen vaikutti minuun niin vahvasti. Tänäänkin vielä töissä ihmettelin, että en ymmärrä miksi tuo henkilö vaikuttaa niin vahvasti minuun, mutta nyt ymmärrän.
Tämä kumpuaa suoraan lapsuudestani! Olin tyttölapseksi todella räsävilli ja minulle toitotettiin kerrasta toiseen miten minä käyttäydyin sopimattomasti. Villin luonteeni takia jouduin monesti tilanteisiin jossa olin yksinkertaisesti tupsahtanut väärään paikkaan väärään aikaan ja tämän vuoksi leimauduin useasti syntipukiksi, vaikka minulla ei ollut osaa eikä arpaa asioihin. Ajan mittaan aloin kieltämään uteliaan ja seikkailunhaluisen itseni jotta olisin kuulunut paremmin "joukkoon". Ajan myötä aloin myös varomaan tekojani ja puheitani, ettei minua pidettäisi liian outona ja voisin edes jollakin sydämeni osalla tuntea kuuluvani joukkoon. Uskokaa tai älkää, olen tehnyt kovasti töitä piilottaakaeni itseni. :)
Tämä eilinen tilanne selvästikkin nosti tämän pelon esiin. Nuo sanat " teistä puhutaan" oli kuin oman pelkoni huipentuma, minua pidetään outona, en kuulu joukkoon. Ja hitsi miten huojentavaa tämä oli ymmärtää. Nyt voin vapaasti päättää haluanko edes kuulua tuohon "joukkoon"? Mitä menetän jos en yritäkkään olla niin kuin muutkin? Eikö ole vahvuutta olla erilainen? Muistan elävästi yhden lauseen joka tuli joskus aikoinaan eteen t-paidan tekstinä tätä samaa joukkoon kuulumista miettiessäni "Only dead fish goes with the flow" :) suomennettuna - vain kuolleet kalat kulkevat virran mukana.
No nyt on huojentuneempi olo ja olen palauttanut voiman keskukseeni tällä erää. Maisa lupaan nostaa sinulle enkelikortit ja palaan asiaan sitten huomenissa. Nyt täytyy ummistaa silmät ja kerätä voimia huomiseen. Ihana viikonloppu edessä. Koitan tehdä ensimmäisen kerran itse raakasuklaata :)
Hyvää yötä maailma! :)