Sivut

maanantai 13. elokuuta 2012

Pyörremyrskyn aikeita...

Huh, huh... nyt täytyy sanoa, että elämäni on alkanut uhkaavasti enteilemään pyörremyrskyn aikeita. Tuossa aiemmin kun puhuin jo siitä miten tuntuu, että olen tulossa taas yhden elämäni käännekohdan kynnykselle, niin nyt muutaman päivän aikana vinkkejä on tullut niin selvästi, että ei voi enää muuta sanoa kuin, että aika pökerryksissä on pää :)

Se miten eri kanavoinneissa kehotetaan koko ajan lepäämään ja keräämään voimia aina ja joka kerta kun siihen tulee mahdollisuus, niin itseni kohdalla tuntuu ettei sitä vähääkään aikaa meinaa löytyä itselleen kun uudet isot muutokset aallot seuraavat peräjälkeen toisiaan.

Jos kertoisin nyt kuitenkin lyhkäisesti mitä tarkoitan, niin te voitte sitten päättää miten selviä ympärillä olevat merkit ovat :)

Olen aloittanut opiskelut avoimen yliopiston kautta muutama vuosi sitten tavoitteena päästä jossain vaiheessa varsinaiseksi opiskelijaksi yliopistoon suorittamaan tämän haaveilemani tutkinnon. Opiskelut olisivat Jyväskylässä. Mieheni on kotoisin Keski-Suomesta ja on jo muutaman vuoden haikaillut takaisin kotikonnuilleen, mutta olemme pantanneet muuttoa omien työnhaku vaikeuksieni vuoksi. Kaksi vuotta sitten jo kyselin töitä Jyväskylästä, mutta en silloin löytänyt järkevää ratkaisua. Mieheni muutti tänne rannikolle minun luokseni ja antoi minulle mahdollisuuden miettiä rauhassa vaihtoehtoja. Nyt tänä keväänä hain uudelleen töitä Jyväskylästä, mutta tarjottu työ ei olisi sopinut minulle ollenkaan opintojeni kannalta ja vetäydyin pois hakuporsessista. Pahoittelin miehelleni tilannetta ja tunsin suurta syyllisyyttä, koska hänkin olisi varmasti jo halunnut muuttaa Jyväskylään. Myös hän kävi muutamassa työhaastattelussa, mutta vetäytyi myös pois hakuprosesseista, koska tunsi ettei työ olisi aivan sellaista mitä hän olisi halunnut ja tuntui että pyörimme koko kevään pientä oravan pyörää. Nyt kesän aikana mieheni sitten tuskastuneena tokaisi, että kesän jälkeen muutetaan Jyväskylään oli mitä töitä sitten oli ja sanoi että hän on kyllästynyt tähän pähkäilyyn.

Tähän aikaan lähdin perheeni kanssa "yksin" lomalle :) Ja minulla oli paljon aikaa miettiä. Loman jälkeen hain taas töitä, mutta hieman Jyväskylän ulkopuolelta, mutta pestiin valittiin joku muu. Lopulta hieman alla päin selailin nykyisen työpaikkani sisäistä postia ja silmiini osui otsikko jossa haettiin osa-aikaisia työläisiä samalle alalle kuin nyt olen, mutta eri pestiin. Tuo työ oli siis Jyväskylässä. Ja hetken pyöriteltyä ajatusta päässäni, se alkoi yhtäkkiä tuntumaan houkuttelevalle. Tein hakemuksen ja seuraavana päivänä minulle jo soitettiinkin. Iloinen naisääni kiitti hakemuksesta ja kertoi että ilolla ottaisi minut haastatteluun työpaikkaa varten. Puhelun loputtua huomasin hyräileväni innostuneesti "Saku sammakko kosio matkallaan ahaa, ahaa" laulua ja naurahdin itselleni kun huomasin miten hyvä olo minulle tuli tuosta puhelusta. Tämä oli ehkä se ensimmäinen merkki :)

Sitten tuli aika kertoa aikeistani muille; mieheni hieman pelästyi ja sanoi, ettei minun nyt hänen takiaa tarvitse, äitini ei meinannut mitään, eikä yllätyksekseni isänikään ja niin uskalsin tehdä päätöksen. MINÄ muuttaisin Jyväskylään syksyn alussa ja mitä sen jälkeen tapahtuu niin sen käsittelen sitten tapahtuma kerrallaan siellä Jyväskylässä. Seuraavaksi oli edessä asunnon miettiminen ja vuokra asunnot tuntui menevän ihan käsistä joka soitolla, asunnon ostoakin mietimme, mutta emme olleet varmoja saammeko edes uutta asuntolainaa, toisen asuntolainen lisäksi (minun asunto jota olin haaveillut jättää vuokra-asunnoksi). Tuntui, että nyt kun itse olin tehnyt päätöksen ja työpaikka on jo melkein takataskussa, niin asunto asiat alkoivat tökkiä.

Sunnuntaina kun tulin junalla kotiin Keski-Suomesta jossa olimme mieheni isän luona kylässä (mieheni lähdettyä työmaalle Kotkaan), laitoin silmät kiinni ja sanoin hiljaa mielessäni, että jos joku nyt kuuntelee, niin auttakaa meitä rahallisesti löytämään sopiva ratkaisu Jyväskylään muuttoa ajatellen ja siellä uuden elämän alkua ajatellen. Ja ette ikinä usko mikä vastaus tähän tuli!!

Maanantaina, siis tänään, tulin töistäni kotiin ja hieman väsyneenä aloin laittelemaan tapaamispyyntöjä eri pankkeihin ja kiinteistövälittäjiin ja vaikka tuntuikin, että joudun jostain syystä nyt yksin pähkäilemään hurjan paljon näitä juttuja, niin jotenkin oli kuitenkin varma olo, että näin se nyt pitää ollakkin. Tämä on kuitenkin loppujen lopuksi minun päätös muuttaa pois, mieheni on muuttanut Jyväskylään ajatuksen tasolla jo monta vuotta sitten :)

Olin laittanut kaikki kyselyt eteenpäin ja olin juuri aikeissa mennä iltapalle, kun ovikelloni soi. Taloyhtiömme hallitus seisoi oveni takana ja toi uutisia lakimieheltä. Olemme taistelleet rakennuttajaa vastaan nyt kohta 6 vuotta ja nyt kun olemme ottaneet lakimiehen hoitamaan asiaa niin yhtäkkiä rakennuttaja oli ilmaissut halunsa ostaa osakkeet takaisin?!? Siis mitä- oli ensimmäinen reaktioni, minun siis pitäisi myydä kotini takaisin rakennuttajalle? Miten tässä nyt näin kävi? Olin aivan ymmälläni ja sainkin aikaa miettiä asiaa tämän viikon perjantaihin asti.

Kovin kauaa minun ei kuitenkaan tarvinnut ajatella asiaa kun tajusin mitä juuri oli tapahtunut. Se, että olin uskaltanut luopua täysipäiväisen palkan ajatuksesta, luopunut samasta tutusta työstä ja tutusta kaupungista ja jo valmistautunut muuttamaan henkisesti Jyväskylään, niin sen lisäksi minulle nyt tarjottiin vielä myös rahaa tätä muutosta varten :) Olen maksanut jo jonkin verran osakettani ja jos osake ostetaan takaisin hieman korotettuun hintaan, meille jää hyvä käteisraha uutta asuntoa varten Jyväskylään. Aivan siis käsittämätöntä! :)

Ja niin kuin jokaisessa lukemassani tekstissä on sanottu, asiat alkavat rullaamaan heti kun vain saa tehtyä päätöksen. Ja sen jälkeen apujoukot tulevat kehiin kuin itsestään. Eli melkoisen pyörremyrskyn aikeita tässä ollaan todistamassa tällä hetkellä, mutta tein jo aikaisemmin itselleni lupauksen, että nyt otan vastaan kaiken sellaisena kuin se minulle tarjotaan. Pitkästä aikaa on aika oppia taas jotain uutta :)

Kiitos kun kuuntelitte, ja tiedän että tarina oli tällä kertaa hieman pitkä, mutta minun oli vain pakko se kirjoittaa alas. Purkaa pois tämä ihmetys ja hämmästys johonkin. Nyt on sitten kyllä oiva hetki hiljentyä päivän päätteksi ja kiittää auttajiani, melkoisia taikatemppuja he osaavatkin :)

Hyvää yötä maailma, pitäkää minulle peukkuja!

2 kommenttia:

  1. ...ja sen vaan itse sisällään "tietää" ja tuntee, kun on kyse niistä asioista joissa Universumi on asettunut sun taaksesi myötätuulta purjeisiin puhaltamaan.
    Nauti flowsta!! :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kulkija kommentistasi. Kyllä tässä tosiaankin ollaan nyt myötätuulen siivillä menossa eteenpäin :)

    VastaaPoista