Viimeöinen uneni

Ajattelin jakaa teille viimeöisen uneni, koska oivalsin siitä jotain menneitä käyttäytymistapojani. Nythän on paljon puhuttu, että juuri unien kautta meillä on mahdollisuus päästä käsiksi erilaisiin tunteisiin ja ymmärryksiin siitä miksi käyttäydymme tai olemme käyttäytyneet jollain tietyllä tavalla. Ja viimeöinen uneni toden totta avasi silmiäni.

Unessa olimme menossa mieheni kanssa jonkin asteiseen talvitapahtumaan, aivan kuin katsomaan jotain kisaa. Mieheni alkoi asettelemaan retkituoleja hieman loitommalle väkijoukosta aivan kuin tehdäkseen meille leiripaikkaa ja minä hieman uhmakkaana sanoin, että minä käyn vähän katsomassa tuolla vielä ja kun mieheni ihmetteli, että mihin minä oikein olen menossa, niin sanoin vain tiukasti hänelle, että laita sinä tuolit tähän jos haluat, mutta minä käyn tuolla edemmässä hieman katsomassa vielä. Ja sen enempää kyselemättä lähdin kävelemään kohti ihmismassoja kisapaikan vieressä. Sopivaa paikkaan päästyäni ihan eturiviin, mistä oli hyvät näkymät rinteeseen. Istahdin alas ja katsoin ihmisten läpi, että onko minulla vielä näköyhteys mieheeni. Näin hänen asettuvan aloilleen tahollaan ja tunsin samalla pientä uhmakkuutta. Vieressäni istui joku mies joka viekkaasti kysyi, että lähdetkö tanssimaan? Ja vähän kuin rehvakkaasti osoitin miestäni kohti ja sanoin, että mieheni kanssa minä lähden tanssimaan jos jonkun kanssa. Nautin kisanäkymistä ja välillä aina tarkastelin ihmisten välistä, että mieheni on vielä paikoillaan ja yhtäkkiä hieman hätäännyin kun en nähnytkään häntä enää istumassa tuoleilla. Lähdin kohti tuota leiripaikkaa ja kovasti etsin katseellani häntä ja paikalle päästyä huomasin, että hän oli penkomassa lairipaikan takana tavaroitaan niin sanotussa "narikassa" johon kaikki laukut ynm oli jouduttu jättämään kisa-alueelle tullessa. Samalla kun näin, että hän olikin paikalla, uhmakkuuteni palasi ja sanoin uudelleen, että käyn vielä vähän tuolla kiertelemässä ilman että olisin odottanut mitään vastausta. Lähdin takaisin kohti tuota samaa paikkaa joss olin ollut ja huomasin, että pomoni käveli miehensä kanssa kisapaikalle sisääntulon luona ja he olivat hyvin näyttävä pari. Käännyin hieman kuin vältellen takaisin päin ajatellen, että en viitsi mennä moikkaamaan, koska en ole niin "fiini" kuin he. Pomoni oli myös hilpeästi humalassa ja heillä näytti olevan hyvin hauskaa. Samalla kun lähdin "piiloon" pomoani, en enää löytänytkään tuota leiripaikkaa missä mieheni oli ollut, maisema oli hieman erilainen ja aloin hätääntyä. Kävelin ja kävelin eteenpäin ja mitä pitemmälle kävelin niin sitä enemmän hätäännyin. Jotenkin kuitenkin minulla oli taustalla pieni luottamus, että tiesin löytäväni hänet lopulta.  Tämän luottamuksen kun löysin hätääntymiseni alta niin heittäydyin alamäen vietäväksi pyllyliukuun ja hihkaisin iloisesti "VIUUUUU..." ja samalla mietin, että pitääköhän ihmiset minua ihan pöhkönä. Halusin kuitenkin varovasti ottaa ilon irti elämästä tuon pienen hetken ajaksi kunnes tietäisin kohtaavani taas mieheni ja muuntuvani hänen tahtonsa mukaiseksi. Tähän uni sitten loppui!

Ja herätessä unta nopeasti läpikäyden, että se jäisi paremmin mieleen, tunnistin unesta täysin sen uhmakkuuden joka minulla on ollut ihan pienestä asti vanhempiani kohtaan. Olen ollut uhmakas, mutta aina kuitenkin pitänyt huolen, että tiedän missä vanhempani ovat vaikken heitä ihan koko aikaa näe. Lukekaa rivien välistä, että karkailin paljon. Olen siis ollut hyvin monessa paikassa hukassa lapsuudessani, kun minua on etsitty milloin ties mistäkin lähdettyäni omille teilleni. Kaikesta tästä hätääntymisesti unessa ymmärsin, että vaikka olen pohjiltani hieman uhmakas, niin tarvitsen silti jonkun "turvapaikan/henkilön" jonka luokse aina palata kuin tarkastaakseni, että minulla on vielä paikka johon palata. Ja tuo hetken iloisuus kuvastaa hyvin sitä todellisuutta jossa elän tällä hetkelläkin, etten oikein uskalla olla oma itseni, koska minut on koulittu nuoruudessa niin kovasti olemaan muiden mieliksi ja kiltti. Tuota pomo asiaa en ole vielä enempää ajatellut kuin ehkä, että olen aina tuntenut pientä alemmuutta paremmin pärjääviä kohtaan enkä sitä sen enempää ole päivän aikana ajatellut.

Tämä kaikki ymmärrys kuitenkin sai minut ajattelemaan tätä meidän tämän hetkistä suhdetta ja sitä, että mahdanko käyttäytyä samalla lailla tässä minun parisuhteessanikin ja tämä jää nyt vähän mietinnän alle muutamaksi päiväksi :) Mielenkiintoista kuitenkin miten asioita tuodaan nyt hyvin selkeästi esiin.