Sivut

tiistai 13. marraskuuta 2012

Höyhen



Hmmm... mistähän sitä aloittaisi :) Ensimmäisenä voi todeta, että 11.11. päivä tosiaankin on vahvistanut valoenergioita. Sunnuntaina töiden jälkeen venytellessä ensimmäistä kertaa kun suljin silmäni niin koin ihan valtavia valoenergioita. Se miten aiemmin energiat olivat liikkuneet valoaaltoina suljettujen silmieni edessä, voimistuivat ne nyt lisääntyvänä valona ylhäältä kokonaan ympärilleni :) Häkellyttävää, en osaa sitä muulla tavalla kuvailla :)

Se taas miksi valitsin otsikoksi höyhenen johtuu lähinnä siitä, että niitä on nyt putkahdellut niin paljon joka puolelta esiin, että niistä oli nyt vain kirjoitettava :) Niitä on löytynyt vaatteista joita taittelin muuttolaatikoihin (ennen tänne uuteen kotiin muuttoa), niitä on leijaillut ilmassa (uusi ystävä uudesta työstä oli tulossa kylään), sellainen löytyi kanamunalaatikosta (mikä voi kuullostaa normaalilta) kun aloin tekemään ihania lettuja ja tämä viimeisin jo sitten hieman herätteli ajatuksiani enemmänkin :) Mieheni innostui repimään täältä meidän uudesta kodista vanhan kuluneen tapetin pois hienon kiviseinän päältä ja kaupasta kotiin tullessa hän oli tuonut mukanaan ison viuhkan valkoisen maalin eri värisävyjä. Minä sitten testailin ja vertailin viereisen seinän maalia sekä sävylappuja toisiinsa ja lopuksi päädyimme lähimpään vaihtoehtoon. Laitoin sävylapun alas odottamaan maalin hakua. Ruoan jälkeen mieheni sanoi, että missäs se sävylappu on? Sehän oli se höyhen nimeltään. Ja minä olin, että ei sen sävyn nimi höyhen ollut sehän oli... ja mieheni jatkoi, että eikös se höyhen ollut.... ja yhtäkkiä minä vasta tajusin, että siis sen sävyn nimi tosiaan oli HÖYHEN :) Ja jäin vain suu ammollaan virneessä ja ihmetyksissäni tuijottamaan miestäni ja toistelin muutaman kerran, että hitsi sen nimi on HÖYHEN :) heheh... mieheni varmaan jo hieman tuumaili, että mitähän siellä juomalasissa olikaan ollut :) Olin vain niin ihmeissäni ja iloinen :) Aivan kuin vieläkin minulle vakuutettaisiin, että asiat ovat hyvin, ettei mitään murehdittavaa ole ja että kaikki asiat ovat hyvin nyt ja tästä eteenpäinkin.

Tähän samaan liittyen keräsin rohkeuteni ja kysyin haittaisiko miestäni jos uhraisin yhden yhteisen vapaapäivämme ja osallistuisin Joulukuun alussa pidettävään enkelikurssi -päivään. Kurssi ohjeistaa ja antaa vinkkejä enkeleiden kanssa kommunikointiin. Myös uusi ystäväni innostui asiasta, joten ilmoitin meidät molemmat tuohon päivään. Kurssista löytyy enemmän tietoa Valonpolku sivuilta :) Ja tätä matkaa odotan todella innolla :)

Minulla on ollut myös jo hetken sellainen tunne, että minun pitäisi soittaa Hannalle (Hanna Humia). En tiedä miksi, mutta tunne on melko voimakas. En vain ole vielä saanut aikaiseksi varata häneltä puhelinaikaa.

Yksi asia nousi mieleeni tässä muutama yö sitten kun heräsin keskellä yötä semmoiseen kummalliseen ääneen. Aamulla mielessä pyöri vain ajatus, että onko äänellä tosiaan mahdollista olla muotoa? :) Heräsin, tai oikeastaan heräsin hieman ennen tätä ääntä. makuuhuoneemme nurkassa pääni vieressä kohta heräämiseni jälkeen kuului matala koveneva ja jälleen hiljenevä kumea ja syvä ääni. Ja minusta tuo ääni oli täysin pyöreä muodoltaan, se ei tullut mistään tietystä kohdasta vaan muodostui kuin spiraalina paikallaan tuossa sängyn viereisessä nurkassa. Silmät avatessa en nähnyt mitään, mutta tuo ääni sai ihokarvani pystyyn :) Se oli hyvin syvä ja vaikuttava yhtäjaksoinen voimistuva ja sitten heikkenevä ääni.

Toinen hauska sattuma joka sai hymyn huulilleni oli kun mieheni kysyi yhtenä aamuna aamusikarilta takaisin tullessaan, että onko rappukäytävän valo koskaan oikkuillut minulle. Hän sanoi, että hän ei yleensä laita valoja päälle kun menee ulos, mutta aina sisään tullessa valot räpsähtävät kerran :) Sanoin hänelle, että joku varmaan haluaa toivottaa sinulle hyvää huomenta ja mieheni naurahti iloisesti ja tokaisi, että täytyy muistaa toivottaa takaisin seuraavalla kerralla :)

Viimeisenä vielä halusin ottaa esiin ne makeat unen lahjat jotka tämä asunto tarjoaa. Olemme jo monena aamuna ihmetelleet miten me nukumme niin syvästi joka yö :) Aivan kuin vaipuisimme todella syvään horrokseen koko yöksi ja heräämme vasta kun kello aamulla herättää. Ihan ihmeellistä. En ole nähnyt ensimmäistäkään unta täällä vielä, vaikka monesti näen unia melkein joka yö. En ole mitenkään hyviä yöunia vastaan, mutta tämä on mielestäni hyvin poikkeuksellista varsinkin kun ottaa huomioon, että makuuhuoneemme ulkopuolella menee kaupungin vilkkain pääkatu ja liikenne siinä hurisee melkein taukoamatta :) Jotain mystistä kyllä :)

Mutta nyt nukkumaan, huomenna vielä yksi päivä töitä ja sitten 8 päivän vapaa :) Tosin toisessä päässä odottaa sitten yksi iltavuoro jonka ajattelu sai jo jopa fyysisiä oireita pintaan, koska en halua tehdä iltavuoroja, mutta en halunnut kieltäytyä kun asiaa niin kiltisti minulta pyydettiin. Mutta en halua murehtia sitä vielä tässä vaiheessa, aion sen sijaan nauttia joka ikisestä vapaapäivästä täysin rinnoin :) Joten kivaa loppuviikkoa toivotellen jo tässä vaiheessa :)